Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Kati Sarvela


Myös organisaatiot voivat traumatisoitua


Kun syventyy traumainformoituun auttamis-, oppimis- ja hoivan kulttuuriin, oivaltaa, että kyseessä ei ole pelkästään uusi temppukokoelma, vaan syvällinen demokratialiike. On oikeastaan kummallista, että demokraattisissa länsimaissa läheskään aina organisaatiokulttuuri ei ole demokraattista. Mikäli sote-järjestelmää siirretään yksityisille organisaatioille, on tärkeää, että tähän kiinnitetään huomiota.


Demokratiallahan tarkoitetaan sitä, että päätöksenteko on jaettu tasaisesti  ja ihmisten välillä vallitsee  terveet valtasuhteet. Suomessa sote-murroksen keskellä on tärkeää muistaa, että demokratia muodostuu terveen toiminnan välttämättömyydeksi, silloin kun systeemi elää jatkuvan muutoksen tilassa.  Näinhän on nimenomaan sote-palveluissa. Joudumme vastaamaan koko ajan uusiin haasteisiin.


Uusien haasteiden äärellä on ensiarvoisen tärkeää pysähtyä tutkimaan, miten sote-järjestelmää johdetaan ja onko meillä terveet, järjestelmää ohjaavat, rakenteet. Alistavat, rankaisevat tai välinpitämättömät johtamiskäytännöt ja historiallista traumaa kantavat rakenteet syövät ruohonjuuritasolla toimivien työntekijöiden hyvinvointia. Sandra Bloomin ajatusta lainaten, ilman rakenteellista muutosta heitämme siemeniä kuivalle maalle. Siksi meidän kannattaa pysähtyä vakavasti tutkimaan, havainnoimaan ja reflektoimaan organisaatioiden hallinnollisiin rakenteisiin liittyviä demokraatiakysymyksiä.


Traumojen ympärille järjestäytynyt organisaatio


Organisaatiot - mukaan lukien ihmisiä hoitavat ja auttavat organisaatiot - ovat Sandra Bloomin mukaan monimutkaisia, mukautuvia elävän organismin kaltaisia  järjestelmiä.  Nekin ovat yksittäisen organismin  tavoin alttiita stressille, erityisesti krooniselle  ja toistuvalle stressille. Se ryöstää ihmisten välisen turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen sekä syö näin  organisaatiokulttuurin terveyttä. Se tuhoaa samalla työpaikan demokraattisia ihmissuhteita.


Työyhteisöt, kuten yksilöt, voivat olla traumatisoituneita. Traumaattisten kokemusten seuraamukset voivat olla  organisaatioissa  yhtä lailla  tuhoisia niin kuin yksilöissäkin. Tämän seurauksena valitettavan monet ihmisiä palvelevat organisaatiot ovat Sandra Bloomin mukaan traumojen ympärille organisoituneita systeemejä.

Traumojen ympärille organisoituneiden hoitoyksiköiden henkilökunta voi kärsiä fyysisistä ja psyykkisistä vaivoista ja vammoista hälyyttävissä määrin, jolloin sen moraali voi rapistua ja se voi muuttua esimerkiksi vihamieliseksi. Se saattaa vastata asiakkaiden aggressiivisuuteen vasta-aggressiolla ja luo rankaisevaa toimintaympäristöä. Johtajat saattavat tällaisessa organisaatiossa muuttua hämmentyneiksi, tehottomiksi, autoritaarisiksi tai vältteleviksi, kun he kamppailevat täyttääkseen korkeimman johdon vaatimuksia, yrittämällä kontrolloida alaisiaan ja  samalla yrittäen epätoivoisesti suojella asiakkaitaan. Trauman ympärille organisoituneessa systeemissä työntekijöiltä puuttuu perusluottamus ja turvallisuuden kokemus, ja se voi johtaa monenlaiseen muuhunkin oireiluun keskinäisessä vuorovaikutuksessa, oppimisessa ja tunteiden hallinnassa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa epäedullisesti myös asiakaspalveluiden laatuun ja heidän turvallisuuden kokemukseensa.


Organisaation “käyttöjärjestelmä” kaipaa uusimista


Sandra Bloom vertaa organisaatiokulttuuria tietokoneeseen. Kuten tietokoneella myös organisaatioilla on käyttöjärjestelmä.  Organisaatioilla se on sosiaalisten suhteiden verkosto, joka luodaan spontaanisti aikojen kuluessa erilaisilla traditioilla, riiteillä ja historiallisilla tapahtumilla. Näin muodostuu historian kulussa organisaatiokulttuuri. Organisaatiokulttuurissa on sekä tietoisia että tiedostamattomia osa-alueita, ja nämä molemmat “tartutetaan” uusiin organisaation jäseniin. Organisaatiokulttuuri määrää implisiittiset (julkilausumattomat, piilossa olevat) sekä eksplisiittiset  (julkilausutut) toimintastrategiat, tavoitteet, toimintatavat ja minkälaisten arvoja eletään käytännöiksi.


Kun haluamme tietokoneeseen uusia toimintoja, imuroimme siihen uusia ohjelmia. Näin tehdään usein myös organisaatioissa. Työntekijöille opetetaan uusia tapoja toimia, auttaa ihmisiä ja tehdä tulosta. Mikäli organisaatioon on kasaantunut traumaa, tämän tyyppinen käytäntöjen uusiminen ei ole kuitenkaan riittävää. Sen sijaan koko organisaation “käyttöjärjestelmä” on uusittava. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että traumaa kantava organisaatio muutetaan traumainformoiduksi ja sitä autetaan muuttumaan kehityksellisesti maadoittuneeksi organisaatioksi. Kehityksellisesti maadoittuneella organisaatiolla tarkoitetaan sitä, työntekijät ymmärtävät, kuinka kiitymyssuhteongelmat ja niihin liittyvät neurobiologiset ilmiöt vaikuttavat yksilön, ja tätä kautta myös yhteisön, reaktioihin ja käyttäytymiseen. Tätä kautta kasvamme myötätuntoisempaan asenteen itseämme ja muita kohtaan.


Paras ”virustorjuntajärjestelmä” on organisaatioissa silloin, kun työntekijöillä on omassa lapsuudessa ollut terveet kiintymyssuhteet. Tällaista ideaalista tilannetta ja virustorjuntaa ei missään suuressa organisaatiossa ole, joten joudumme tervehdyttämään vuorovaikutussuhteita ravitseviksi traumatietoisuutta lisäämällä.


Demokraattinen organisaatiokulttuuri


Tietokonevertauksesta huolimatta Bloomin mukaan muistaa, että organisaatiot eivät ole koneita, vaan ne muistuttavat pikemminkin eläviä organismeja. Niitä ei voi ennustettavasti muuttaa mekanistisella ajattelulla. Tästä huolimatta aivan kuten virus voi sekoittaa koko tietokoneen, tai bakteeri aiheuttaa elimistön infektion, myös yksittäinen ihminen voi “saastuttaa” koko järjestelmän.  Siksi organisaation jäsenten on omistauduttava yhteisiin periaatteisiin, jolla pyritään torjumaan "viruksia". Bloomin turvapaikka mallin (Sanctuary Model) mukaisissa organisaatiossa omistaudutaan demokraattisille käytäntöille.

1. Organisaatiossa sitoudutaan demokraattisiin käytäntöihin, jotta minimoidaan kaltoin kohteleva, alistava, vallankäyttö.

2. Demokratisessa organisaatiossa omistaudutaan väkivallattomuuteen, tunneälyn kehittämiseen, sosiaaliseen oppimiseen, avoimeen kommunikaation, sosiaaliseen vastuullisuuteen, henkiseen kasvuun ja muutokseen.

3. Demokraattisissa käytännöissä rohkaistaan ja tuetaan systeemisiä, luovia ongelmien ratkaisuja.

4. Organisaatioissa tiedostetaan että organisaatiossa demokratia on parasta traumaattisten kokemusten vastalääkettä. .

Traumatisoituneen organisaation tilassa saattaa Bloomin mukaan tapahtua paranemista, jopa ihmeitä, kun jäsenet alkavat jakaa toinen toistensa kanssa tietoa, kuinka häiriintyneet kiintymys- ja vuorovaikutussuhteet, altistuminen kaltoin kohtelulle ja haitalliselle stressille, traumalle ja allostaattiselle (pitkäaikainen stressitekijöiden kasaantuminen) kuormitukselle vaikuttaa ihmisiin ja heidän vuorovaikutukseensa.

Tietämys traumamekanismeista vapauttaa ihmisiä syyllisyyden kokemuksesta. Ei ole minun vikani, jos kannan traumaa, joka on vaikuttanut epäedullisesti vuorovaikutussuhteiseeni. Voin kuitenkin kantaa oman korteni kekoon siihen, että kasvan traumatietoiseksi. En jää kiintymyssuhdeongelmieni ja traumojeni uhriksi  ja voin olla vähitellen itse  mukana luomassa turvallisuudenkokemukselle rakentuvaa, maadoittununeempaa organisaatiokulttuuria ja miksei myös tätä kautta demokraattisempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa.

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

LÄHTEITÄ:

Andrew Odgers, From Broken Attahments to earned Security, The Role of Empathy in TherapeuticChange, Karnac 2014

Sandra Bloom, Restoring Sanctuary, A New Operating System for Trauma-Informed Systems of Care, Oxford University Press,  2013



#traumatietoisuus #traumainformoitu #organisaatio #yhteisö #trauma





BLOGIT

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva