Sotesoppaan uusi resepti?

Arkkiatri Risto Pelkonen on päässyt tämän vuoden alussa demokraatti.fi lehden sivustolle. Hän kun sohaisee Lääkärilehden pääkirjoituksessa (12/2017) arkaa aihetta. Arkkiatri kysyy perustellusti, onko kato käynyt arvotarhassa, kun taloudellisen hyödyn eetos on asettunut terveydenhoitoon taloksi. 

Linkki

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä, myös arvokriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ja potilaiden ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

 

Amerikkalaisen tutkijalääkäri Gerald Epsteinin mukaan koko lääketiede on kriisissä. Amerikkalainen tutkijalääkäri kirjoittaa kirjassaan (2017):

 

Sekä lääkärit että potilaat ovat pettyneitä ja turhautuneita terveydenhoitojärjestelmän pirstoutuneisuuteen.  Potilaani eivät voi olla havaitsematta, kuinka katselen yhä enemmän tietokonettani, kun minulla on yhä vähemmän aikaa kasvotusten olemiseen potilaani kanssa. Lääketieteen tuotteistaminen on johtanut siihen, että lääkärin fokus on parantamisen sijaan terveydenhoidon mekaniikassa, tulosvastuussa, vakuutuspapereissa ja säännöksissä sekä demoralisoivissa laskelmissa, jotka keskittyvät mittaamaan mitattavissa olevia asioita. Tätä sitten paradoksaalisesti kutsutaan näyttöön perustuvaksi, potilaslähtöisesti hoidoksi.

 

Epstein tarjoaa vastalääkkeen (http://www.ronaldepstein.com/mindful-practice/) lääketieteellisen  hoidon epäinhimillistymiseen. Tutkimustulokset näyttävät, että tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitteista on hyötyä monin eri tavoin terveydenhuollon ammattilaisille:

 

  1. Ne lisäävät heidän itsetiedostusta, hyvinvointia ja kimmoisuutta.
  2. Niiden avulla kehitetään vahvoja suhteita potilaisiin ja kollegoihin.
  3. Syväkuuntelu, hyväksyvä läsnäolo ja myötätunto vähentävät kärsimystä ja stressiä.
  4. Hyväksyvällä läsnäololla parannetaan hoidon laatua, vähennetään virheitä ja tehdään terveitä päätöksiä.
  5. Ohjataan organisaatioihin, jotka tukevat tiimityötä, hyväksyvää läsnäoloa ja ammatinharjoittajien omaa terveyttä ja hyvinvointia.

 

Yhdyn Epsteinin ajatuksiin. Tietoisuustaidoilla eli mindfulnessilla on paljon annettavaa myös suomalaiseen sote-järjestelmään. Se ei tietenkään ratko kaikkia ongelmia.

Tärkeä osa kansanterveyttä on yhteisöllinen hyvinvointi myös sote-järjestelmän sisällä. Me, eri terveydenhoidon sektorien edustajat, teemme saumatonta, arvostavaa, moniammatillista yhteistyötä keskenämme. Osaamme olla hyväksyvästi läsnä itsellemme, potilaillemme ja työtovereillemme sekä pystymme rakentamaan ymmärryksen siltoja eri terveydenhuollon sektoreiden välille.

 

Lainaan seuraavassa melkoisen rohkeita psykiatri Sandra Bloomin (2017) ajatuksia. Hänen mukaansa terveydenhuollon karsinoituminen on johtanut siihen, että eri yksiköiden välinen ”verenkierto” on häiriintynyt. Toimiva terveydenhuolto tarvitsee vapaan verenkierron, jossa ei ole tukoksia.

 

Käytännössä karsinoituminen merkitsee sitä, että terveydenhoidon organisaatiot  ja vallankäytön rakenteet ovat hierarkkisia, sanktioineen pirstovia ja alistavia. Eri ammattikunnat ovat kaivautuneet kynsin hampain poteroihinsa, pitäen kiinni omista jo saavuttamistaan eduista. Aivan samoin kuin kaltoin kohdellut ihmiset ovat kehomieleltään pirstoutuneita, myös terveydenhoidon organisaatiot ovat tätä samaa. Ne kantavat kollektiivisia traumoja, yli sukupolvien kasaantuneita taakkoja.

 

Missä määrin Sandra Bloomin (2017) ajatukset pätevät suomalaiseen järjestelmään? Oman kokemukseni mukaan, samojen haasteiden parissa, me täällä suomalaisessa perusterveydenhoidon arjessa, elämme.

 

Oli miten oli, tietoisuustaidot, mukaan lukien kokemukselliset menetelmät (joihin on sisään kirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo), antavat meille hyvät eväät keskinäiseen moniammatilliseen vuorovaikutukseen ja itsehoivaan.

 

Iloa ja toivoa -tapahtumassa työpajoineen elvytämme ja poistamme tukoksia yhteisöllisestä verenkierrostamme. Lääkitsemme itseämme ja toinen toistamme keskinäisellä arvostavalla, moniammatillisella kokemuksellisella oppimisella ja vuorovaikutuksella.

 

Lääketieteellisessä kulttuurissa vallitsevaan tieteellistekniseen taituruuteen voidaan yhdistää hyväksyvän läsnäolon käytännöt. Stressaantunut, huonosti voiva terveydenhoidon ammattilainen, jonka mieli vaeltelee eikä pysy fokuksessa, riskeeraa sekä potilaan että oman terveyden. Sote-ammattilaisen itsehoiva ja rohkeus hakea apua tarvittaessa, on laadukkaan hoitamisen peruskivi.

 

Ilo ja toivo kasvavat suomalaisessa sote-järjestelmässä arvostavasta yhteisöllisestä dialogista; toinen toistemme ja potilaittemme syväkuuntelusta ja myötätunnosta. Myötätunto pitää sisällään rakkaudellisen käytännön toiminnan. Joskus se voi merkitä yhdessä tehtyjä rankkoja hoidollisia päätöksiä ja joskus pienieleisiä välittämisen osoituksia. Jokaisen hoitohuoneeseen astuvan potilaan pitäisi saada kokea olevansa hoitohenkilökunnalle maailman tärkein ihminen.

Voimme yhdessä olla enemmän kuin osiemme summa.

 

Lähteet:

 

Epstein Ronald, MD, Attending, Medicine and Humanity, 2017, Scribner

Bill McFeature, Ph.D, Cinthia Herron-McFeature, Ph.D.Integrated Health, 2017, MotivationalPress

Blogin kirjoittaja on HLL Kati Sarvela, joka luennoi ja pitää workhopin  Kokemuksellisesti Kohti Terveyttä tapahtumassa aiheesta Hypnoterapiaa vai Mindfulnessia?

 

Iloa ja Toivoa - Kokemuksellisesti Kohti Terveyttä -tapahtuma järjestetään lauantaina 20.1.2018 Lapinlahden Lähteellä Helsingissä. Tapahtumassa suomalaiset terveydenhoidon huippuammattilaiset esittelevät kokemuksellisia menetelmiään.

Tapahtumassa saat tietoa eri menetelmistä, pääset kokeilemaan joitakin niistä ja voit verkostoitua kiinnostavien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Nähdään Lapinlahden Lähteellä!

Seuraa meitä:

facebook.com/iloajatoivoa/

iloajatoivoa.fi

 

 

BLOGIT

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Monta lääketiedettä, monta hoitoa

Yksi vai monta lääketiedettä? Terveydenhuollossa dualistinen ihmiskäsitys näyttää olevan muuttumassa. Lääketiede ja sen myötä terveyden- ja sairaanhoito monimuotoistuu. Muutos voi olla hämmentävää, kun vanha jako kehoon ja mieleen ei enää pädekään samalla tavoin kuin aikaisemmin. Tätä hämmennystä kuvaa hyvin tuore uutisointi. Yksi uutinen kertoo, että Valvira pyrkii panemaan kuriin tavanomaisesta poikkeavia hoitomuotoja kokeilevaa lääkäriä. Toinen uutinen kuvaa kuinka uusi, myös tavanomaisesta poikkeava kanadalainen hoitomuoto otetaan ilolla vastaan.

Pauliina Aarva

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva