Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinymmärrys. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi. Psykiatri Anne Pelkonen määrittelee traumainformoidun hoidon siten, että se on hoitofilosofia, jonka avulla eri alojen toimijat voivat ottaa toiminnassaan huomioon ihmisten erilaiset vaikeat elämänkokemukset siten, että kyseisen toimijan on mahdollista toteuttaa tehtäväänsä tehokkaasti näistä kokemuksista huolimatta samalla välttäen vaikeiden kokemusten heijastumista omaan jaksamiseen .

Tähän olen koonnut yleisimpiä väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoidosta.

Väärinkäsitys 1

Kaikilla mielenterveyspotilailla on traumahistoria

Vaikka traumat, tunnehaavat, ovat riskitekijänä monissa mielenterveys- ja oppimishäiriöissä sekä lukuisissa fyysisissä sairauksissa, ne eivät selitä tietenkään kaikkia ihmisen hyvinvointi- ja terveysongelmia. Tosiasia silti on, että parantumattomat tunnehaavat ovat yleisiä. Traumatisoituneelle henkilölle traumainformoitumaton järjestelmä ei tuota riittävän monipuolisia palveluita. Esimerkiksi enemmistöllä mielenterveyspalveluita käyttävistä on traumahistoriaa. Perusterveydenhuollossa, kuten hammashoidossa, käy joka päivä lukuisia henkilöitä, jotka kärsivät parantumattomista tunnehaavoista.

Väärinkäsitys 2

Traumainformoitu järjestelmä sopii vain traumatisoituneille

Traumainformoitu järjestelmä ei ole sama kuin traumojen hoitoon keskittyvä järjestelmä. Traumainformoitu järjestelmä sopii moniin yhteiskunnallisiin instituutioihin, esimerkiksi sote-yksiköihin, kouluihin, varhaiskasvatukseen sekä oikeuslaitokseen. Esimerkiksi Skotlannissa on aktiivinen ruohonjuuritason liike meneillään, jossa pyritään muuttamaan järjestelmää traumainformoiduksi.  Traumainformoidussa järjestelmässä osataan ohjata ihminen asiakaslähtöisesti hänen tarvitsemansa moniammatillisen avun piiriin, tarvittaessa tietysti myös traumaterapiaan. Lisäksi pyritään ennaltaehkäisemään järjestelmässä tapahtuvaa potilaiden ja henkilökunnan kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä  sekä pyritään ehkäisemään esimerkiksi kivuliaista toimenpiteistä, pitkällisestä sairaalajaksoista tai sairausdiagnoosesista seuraavia tunnehaavoja.

Väärinkäsitys 3

”Mitä sinulle on tapahtunut?” otetaan kirjaimellisesti

Traumainformoidun järjestelmässä keskeinen kysymyksenasettelu, kun kohdataan haavoittunut asiakas, on  ”Mitä sinulle on tapahtunut?”. Tätä ei kuitenkaan ääneen kysytä, vaan se on orientoitumistapa. Ammattiauttajat ymmärtävät ja sisäistävät toimintaansa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi, myös fyysinen terveys, muovautuu paitsi perimän ja terveyskäyttäytymisen myötä, myös sosiaalisessa ja kulttuurissa vuorovaikutuksessa. Hyvä on myös pohtia joskus ”Mitä minulle on tapahtunut?”, kun auttaja reagoi tunnepitoisesti asiakkaaseen.

Väärinkäsitys 4

Traumainformoitu järjestelmä on käsitteellisesti sekava

Traumainformoitua järjestelmää ei opi pelkästään kalvosulkeisissa tai kirjoja lukemalla. Sen sijaan se on systeemisellä tasolla tapahtuva organisaatiokulttuurin muutos, joka tapahtuu  kokemuksellisesti, yhdessä oppien ja uusia innovatiivisia auttamis- ja tukimuotoja etsien. Jos asiaa yrittää opetella vain faktoja opiskelemalla, prosessi voi tuntua sekavalta.

Väärinkäsitys 5

Traumainformoiduksi muututaan yksilötasolla tapahtuvan muutoksen kautta

Vaikka on tärkeää, että yksilötasolla työntekijät ovat traumainformoituja, muutos on systeeminen. Tämä merkitsee sitä, että muutoksen on tapahduttava myös verkostoyhteistyössä, johtamiskäytännöissä ja rakenteissa.

Väärinkäsitys 6

Muutos on jo tapahtunut sotessa

Muutos on Suomessa aluillaan. Soteyksiköt ovat tässä suhteessa vielä hyvin eriarvoisissa asemissa. Suomessa aidosti traumainformoidut yksiköt ovat harvinaisia.

Joitakin viikkoja sittenTrauma- ja kriisikongressissa Oulun vastaanottokeskus kertoi kokemuksistaan traumainformoiduista asiakaspalveluista. Yksikön työntekijät ovat traumainformoituja, mutta he ostavat terveyspalvelunsa ja heidän yhteistyökumppaninsa eivät ole traumainformoituja.

Skotlanti yksi edelläkävijä maa traumainformoitujen palveluiden suhteen.

Lähteenä olen käyttänyt omia kokemuksia sekä artikkelia:  (Mis)understanding trauma-informed approaches in mental health, Angela Sweeney & Danny Taggart, Journal of Mental Health, Oct 2018

#traumainformoitu #iloajatoivoa #inhimillisyydenvallankumous #trauma #sote

BLOGIT

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva