Ajatuksia sukupuolisesti, henkisesti ja kultuurisesti sensitiivisestä traumainformoidusta työotteesta

- Kati Sarvela -

Traumainformoidut palvelut tavoittelevat käytännöissään sukupuolisensitiivisyyttä, mikä ei ole sama asia kuin sukupuolineutraalius. Sukupuolisensitiivisyydellä ei haluta hävittää, häivyttää, vertailla tai arvottaa sukupuolia. Sen sijaan se on kriittistä herkkyyttä tiedostaa ja tunnistaa sukupuoleen liittyviä merkityksiä ja vaikutuksia suhteessa ihmisen kokemisen, olemisen ja toimimisen mahdollisuuksiin. Se on myös itsestäänselvänä pidettyjen sukupuolisten totuuksien, arvojen, normien ja vallanmekanismien sekä omakohtaisten kokemusten näkyväksi tekemistä ja kriittistä reflektiosta. Sukupuolisensitiivisyys on dialogista, jokaisen ihmisarvoa ja ainutlaatuisuutta kunnioittavien mahdollisuuksien rikastuttamista. Se on aktiivista toimintaa tasa-arvoisen, yhdenvertaisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen elämän puolesta. (tyttöjentalo.fi)  

Nykyään sote- ja kasvatus sekä erityisesti kolmannella sektorilla pyritään huomioimaan yhä enemmän palveluiden tarjonnassa seksuaalisten vähemmistöjen sekä nais- ja mieserityisiä tarpeita. Traumainformoitu ja sukupuolisensitiivinen työote rikastuttavat vastavuoroisesti toisiaan. Suomalaisia esimerkkejä nais- ja mieserityisestä työstä on muun muassa Tyttöjen Talo, Poikien Talo, Lyömätön linja, Miessakit ry, Maria-Akatemian naiserityinen työ, Monika-Naiset Liitto ry.

Traumainformoidun työotteen kehittämisessä ovat olleet mukana alusta alkaen feminististen suuntausten edustajat. Brownin (2004) mukaan jo diagnoosi "traumaperäinen stressi" juontaa ainakin osittain feministisiin terapioihin, joissa jo varhain ymmärrettiin miten sukupuolittunut väkivalta tuottaa traumaa sen uhreissa. Brownin mukaan traumainformoituun työotteeseen on implisiittisesti eli julkilausumattomasti kirjoitettu sisään joitakin feministisiä teorioita. Feministit oivalsivat jo varhain, miten syrjivät ja väkivaltaiset olosuhteet (esimerkiksi rasismi, sodat, seksuaalinen syrjintä ja perheväkivalta) ja rakenteellinen väkivalta luovat traumatisoitumiselle otollisia olosuhteita. Viime vuosina traumainformoiduissa näkökulmissa on nostettu esiin yhä enemmän myös intersektionaalisuutta, joka sekin nousee alunperin feministisistä teorioista. Monet feministiteoreetikot ovat olleet myös keskeisessä roolissa "me too" ja "black lives matter" -liikkeissä.

Kolonialismiin liittyy läheisesti patriarkaaliseen kulttuuriin, koska se on ollut luonteeltaan patriarkaalista. Patriarkaatti viittaa miehiä suosivaan järjestelmään ja valtasuhteisiin, jotka alistavat naisia paitsi perheyhteisöissä, myös rakenteellisten tekijöiden kautta, kuten sosiaalisten, poliittisten, uskonnollisten, tieteellisten ja taloudellisten instituutioiden kautta ja avulla. Miehen sukupuoleen sidottu vallankäyttö kodin, tieteen, uskonnon ja isänmaan asioissa on parhaillaan väistymässä, ja jälkipatriarkaalisessa yhteiskunnassa väkivalta- ja traumatietoiset toimijat pyrkivät edistämään myös sukupuolten tasa-arvoa. Tästä sukupuolisesta vääristyneestä vallankäytöstä normeineen ovat kärsineet kaikki sukupuolet.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sanakirjan mukaan intersektionaalisuudella tarkoitetaan tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Intersektionaalisen ajattelutavan mukaan vain yhtä tekijää, kuten esimerkiksi sukupuolta,yhteiskuntaluokkaa, ikää, etnistä taustaa, toimintakykyä tai seksuaalista suuntautumista ei voida analysoida erillään muista. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää, että eri tekijöiden vaikutusta tarkastellaan myös suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuus voidaan suomentaa risteävinä eroina tai risteävänä eriarvoisuutena.

Kun katsomme mielenterveyspalveluita kulttuurisensitiivisesti ja traumainformoidusti on tiedostettava, että länsimaisen tieteellinen terapiakäytännöt eivät päde välttämättä sellaisenaan esimerkiksi alkuperäiskansojen ja muiden etnisten vähemmistöjen tuettaviin, koska länsimaisen perinteen orientaatio on ollut kolonialista, yksilökeskeistä ja paikoitellen jopa rasistista. Terapiapalveluiden muotoilussa on Amerikan alkuperäiskansoja edustavan terapeutin Eduardo Duranin (2021) mukaan keskitytty lähes täysin yksilöllisten toimijoiden mikrososiaalisiin ominaisuuksiin sosiaalisissa prosesseissa, eikä niissä ole otettu huomioon sosiohistoriallisia tekijöitä. Nämä tekijät on otettava huomioon toipumista edistävissä terapia- ja keskustelukäytännöissä. Esimerkiksi historiallista traumaa on käsiteltävä, kun työskennellään alkuperäiskansojen ja muiden etnisten vähemmistöjen jäsenten mielenterveyden haasteiden parissa.

Historiallisesti syrjityt vähemmistöt eivät tarvitse välttämättä tukea toipumiseensa länsimaisen kolonialistisen ajattelun, ja niissä valtaa pitävien tietoteorioiden määrittelemällä tavalla. Sen sijaan he tarvitsevat Duranin mukaan (2021) ”vapauttavien keskustelukäytäntöjen terapiaa”, jossa toipujat voivat rakentaa omaehtoisesti uutta mielen, tai pikemminkin ”sielun” hyvinvointia, edistävää narratiivia sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla. On melko paradoksaalista, että joitakin sukupolvia sitten valkoinen valtaväestö vakavasti alisti ja traumatisoi lukemattomia alkuperäiskansoja, ja nyt sitten heidän pitäisi parantua juuri näiden valkoisten jälkeläisten tietoteorioiden määrittelemällä tavalla. Jos länsimaiselle empirismillä halutaan määritellä alkuperäisväestön toipumisen tavat, kysymyksessä on Duranin mukaan vain eräs neokolonialismin muoto eli alkuperäisväestöön kohdistuva uusi alistamisen tapa.

Koska toistuvasti otan esille tässä artikkelissani henkisyyden on hyvä määritellä, mitä sillä tarkoitan. Henkisyydellä traumainformoidussa yhteydessä tarkoitan ihmiselle luontaista kiinnostusta elämän perusarvoihin, tarkoitukseen ja merkitykseen. Sen pohdinnat liittyvät ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tasapainoon suhteessa itseen ja ympäröivään maailmaan.  (Karvinen, 2009). Hengellisyys on puolestaan osa-alue henkisyyttä. Sillä tarkoitetaan vakaumusta, joka sisältää ihmisen pyhänä pitämiä asioita koskien uskomista, siitä johdettuja arvoja ja elämää ohjaavia uskomuksia ja periaatteita. Nämä saavat merkityksensä osana laajempaa uskonnollista kontekstia. (Juha Pentikäinen  1971, Waardenburg J.)  Länsimaisessa kultuurissa trauman tuottamasta kärsimyksestä toipumiseen on ollut vahvana kristillisen hengellisyyden monenlaiset perinteet, joiden kolonialiset muodot ovat olleet jopa väkivaltaisia ja traumatisoivia.

Koska hengellisyys on osa henkisyyttä, jatkossa käytän yleisesti vain termiä ”henkisyys”. Ihmisen henkistä hyvinvointia ja toipumisen onnistumista tässä traumainformoidussa kontekstissa on haastava määritellä muuta kuin henkisyyden etiikasta käsin, ja tämä olisi hyvä traumainformoidusti toimivien ammattilaisten tiedostaa. Henkisyyden etiikassa on eräs periaatteellinen merkittävä yhtymäkohta lääketieteen etiikkaan: Älä aiheuta tuettavalle (hengellisen yhteisön jäsenelle/potilaalle) lisää vahinkoa. Toisin sanoen turvallisuus on kaiken lähtökohta.

Alkuperäiskansojen edustajien toipumisprosessi voi hyödyntää sekä heidän omia toipumiseen littyviä henkisiä symboleja, vertauskuvia ja rituaaleja mutta myös länsimaisia terapiakäsitteitä ja henkisiä vertauskuvia siten, siinä määrin kun ne istuvat toipujan maailmankuvaan. Duran itse ei näe antamassaan terapiassa mitään vaikeutta yhdistää toipujalähtöisesti alkuperäiskansan henkisiä merkityksiä kristillisiin merkityksiin ja länsimaisen terapiaperinteen viisauteen. Tärkeää alkuperäisiä kansoja edustaville toipujille on, yhdessä tutkijoiden ja kliinikkojen kanssa, luoda toimivia, kulttuurisensitiivisiä toipumiskäytäntöjä. Alkuperäiskansojen jäsenet voivat aktiivisesti osallistua toipumista koskeviin kliinisiin ja epistemiologisiin valintoihin. (Duran, Eduardo 2019).

Duranin (2019) mukaan on historiallisista narsismia kuvitella, että juuri oman kulttuurin luoma järjestelmä, sen tietoteorioineen ja merkityksineen, on ainut mitta muiden kulttuurien uskomusjärjestelmien arvioimiseen. Jotta mielenterveysongelmien parissa työskentelevä henkilö kykenee tarjoamaan historiallisesti ja kulttuurisesti pätevää terapiaa tai terapeuttista tukea, on hänen mielellään oltava kyseisen vähemmistön edustaja tai vähintäänkin terapeuttista tukea tarjoavan on kyettävä reflektoimaan kriittisesti myös oman yhteisönsä kolonialismilla ja sen käyttämällä väkivallalla saavuttamia etuoikeuksiaan. Lisäksi hänen on hyvä olla myös tietoisesti läsnä eli kiinnostunut ja avoimen utelias tuettavan maailmankuvaan ja sen merkityksiin. Mikäli hän ei tähän pysty, tukija pyrkii ohjaamaan tuettavan hänelle sopiviin henkisesti ja kulttuurisesti sensitiivisiin palveluihin.

Traumainformoitu ammattilainen ja vertaisauttaja tunnistaa ja kykenee havainnoimaan myös rakenteelliseen väkivaltaan liittyviä ilmiöitä. Rakenteellisella väkivalalla tarkoitetaan sitä, että poliittisilla, laillisilla, ekonomisilla ja kulttuurisilla perinteillä sysätään jotkut ihmiset osattomuuteen. Koska heidän asemansa on kestänyt pitkään, epäoikeudenmukaisuudet näyttävät normaaleilta: Näinhän asiat ovat aina olleet. (Winter, D. D., & Leighton, D. C. 2001)

Historiallinen trauma käsitteenä otettiin käytäntöön kuvaamaan Amerikan alkuperäisväestön väkivaltaista kolonalisaatiota, sen ominaiskulttuurin tukahduttamista ja väestön pakkosulauttamista. Rohkea Sydän (1998) analysoi alkuperäisväestön historiallista traumaa artikkelissaan intiaanien holokaustista. Hän kuvaa tätä traumaa kasautuvana, läpi elämänkaaren tapahtuvana, emotionaalisena, sielullisena ja psykologisena haavoittumisena, joka jatkuu sukupolvesta toiseen. Se juontaa juurensa valtaviin ryhmätraumoihin.

Allen Ivey  (2019) puolestaan sanoittaa asian niin, että trauma ei katoa yhteisöstä parhaallakaan kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Se jatkaa elämäänsä ja mutaatiotaan ajan kuluessa. Amerikan alkuperäiskansojen kansanmurhista ja holokaustista selvinneet sekä orjakaupan uhrien jälkeläiset kantavat sisällänsä tiedostamattomia sielujensa haavoittumisen merkkejä. Samankaltaisia haavoja kantavat Vietnamin veteraanit, alkoholistit, ja ihmiset, jotka ovat saaneet kokea vakavaa periytyvää köyhyyttä ja muita ylisukupolvisia taakkoja. Myös kolonialismista hyötyneet hyvinvoivat ihmiset kantavat omia haavojaan, moraalisia vaurioita, muun muassa sielun syyllisyyttä käyttämästään väkivallasta. Sielun haavoja kantavat myös juuriltaan pois sysätyt pakolaiset ja muut maahanmuuttajaryhmät. Rasismin ja syrjinnän juuret ovat Iveyn mukaan juuri oman henkilökohtaisen trauman kieltämisesä ja sen siirtämisessä Toiseuteen. Traumainformoidussa työotteessa pyritään rakentamaan turvallista tilaa ja tekemään näkyväksi lempeällä tavalla sielujen haavoja, myös omiamme, ja se pyrkii sysäämään paitsi yksilöitä myös yhteisöjä valtaantumisen, voimaantumisen ja toipumisen tielle.

Mielenterveyden hoitomenetelmät ja -käytännöt jalostuivat vähemmistöjen kohdalla sosiaaliseksi kontrolloimiseksi tai muuksi rakenteelliseksi väkivallaksi. Syrjimällä vähemmistöiltä vietiin heiltä autonomia ja mahdollisuus valita omalle ryhmälle sopivia menetelmiä hoitaa henkistä hyvinvointiaan. Tästä huolimatta kannattaa pitää mielessä, että tarkoitus traumainformoidussa hoitamisessa ei ole suinkaan heittää tieteellisen valtavirran näyttöön perustuvia menetelmiä laidan yli. Sen sijaan mielenterveyteen liittyvissä käytännöissä voidaan hyödyntää vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen jäsenten omaa tutkimusperinnettä ja he voivat olla mukana suunnittelemassa uusia tutkimusasetelmia ja ja juuri heille sopivia käytäntöjä. Monia "valkoisten" menetelmiä voidaan myös hyödyntää. Tämä pätee toki myös muihinkin ryhmiin, vaikkapa päihteiden käyttäjiin tai muuten stigmatisoituihin potilasryhmiin. Ihmisen oma ääni on saatava kuuluville, jotta mielenterveyden diagnooseista ei tule kumileimasimia, joilla syrjintää ja väkivaltaa kohdanneita ihmisiä merkitään.

Erilaisia menetelmiä voidaan yhdistää sukupuolisensitiivisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti sensitiivisesti, hybridisti, ottaen huomioon kunkin ryhmän oma perinne ja erityistarpeet. Tuettavan yksilön tai ryhmän kokemukset ja heidän kärsimykselle antamat merkitykset ja epistemiologiset toiveet ovat mukana mielenterveyttä edistävässä dialogiassa.

Eduardo Duran (2019) kritisoi sitä, että mieltä voitaisiin hoitaa jotenkin irti emotionaalisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Hän näyttää puhuvan mieluimmin mielenterveyden hoitamisen sijaan henkisestä hyvinvoinnista ja sielun hoitamisesta. Hän muistuttaa, että sana ”psykoterapeutti” on johdettu sanasta ”psyyke” ja ”terapia”. Etymologisesti psyyke on alunperin tarkoittanut niemomaisesti sielua. Terapia puolestaan viittaa huolehtimiseen, eli sanojen alkuperäinen merkitys on ollut nimenomaan sielun hyvinvoinnista huolehtimista, sielunhoitoa.  SAMHSAn (2014) mukaan psykologisella traumalla on pitkäaikaiset vaikutukset yksilön toimintaan, paitsi mieleen, myös fyysiseen, sosiaaliseen, emotionaalisen ja henkiseen hyvinvointiin.

Mietin, voisiko sielunhoito käsitettä käyttää terapiatyössä muuallakin kuin vain hengellisessä kontekstissa? Ainakin omalla kohdalla mieluimmin haluaisin, että minun sieluani hoidetaan, jotta näkyväksi tulee se, että minuuteni kehkeytyy laajemmasta elämänverkostosta. Itseasiassa esimerkiksi Daniel Siegelin määritelmä mielestä, kuvaa minusta pikemminkin sielua kuin mieltä (Mieli on suhteellinen ja kehollistunut, emergentti, siis systeemistä kehkeytyvä, itseään organisoiva prosessi, joka säätelee energia- ja informaatiomolekyylivirtaa sekä ihmisen sisällä että ihmisten välillä). Mieli on ikään kuin irrotettu itselle ja tieteelle objektiksi kun taas sielu on minulle jatkuva, itseohjautuva, kehityksellinen ja henkinen kasvuprosessi. Oman sieluni hyvinvoinnin fasilitoinnista olen kiitollinen monelle terapeutille ja hengelliselle oppaalle. Traumaa kun hoidamme, niin hoidamme monialaisesti kokonaista ihmistä ympäristössään, ja hyvin usein mukana on elämän henkinen ulottuvuus, eksistentiaalisten kysymysten pohdinta. Sen hoitamisen käsitteiden valinnassa, tulisi ihmisen itse saada olla mukana.

Meillä Suomessa on saamelaiset ja romaaniväestö, joihin kolonisaatio, syrjintä ja sulauttamisyritykset ovat vahvasti vaikuttaneet. Dokumenttiohjaaja Suvi West tuo esille, että saamelaisten kohdalla kyseessä on ollut kokonaisen kulttuurin tuhoaminen, mutta siitä ei mielellään yleensä puhuta. Saamelaiset ovat edelleen traumatisoituneita kolonisaation seuraamuksena. Westin mukaan meidän on valistettava saamelaisia ja koko suomalaista yhteiskuntaa, jotta ymmärrämme paremmin kärsimystämme, miksi olemme rikkinäisiä ja miksi tarvitsemme turvallisen paikan, jossa voimme huolehtia yhteisistä traumoistamme ja parantaa itsemme. West tuo trauma näkökulmasta esille tärkeän seikan. Kaikilla maailman ihmisillä on hänen mukaansa vahva yhteys maaäitiin, mutta tämä yhteys on katkennut eri aikoihin eri ihmisten kohdalla. Emme voi parantaa maata ennen kuin olemme itse tervehtyneet. Saamelaisten tärkeimpiä tavoitteita on oman maan suojelu luonnonvaraisena (Suvi West, 2019).

Duranin (2021) ajatukset Amerikan alkuperäiskansojen asenne maata kohtaan näyttää olevan linjassa SuviWestin kanssa. ”Maa on ollut monumentaalisen suuren loukkauksen kohteena kolonisaatioon aikana. Se ei ole ollut vain loukkausta maan inhimillistä elämää kohtaan, vaan maa itsessään on kärsinyt suuria vaurioita ajattelemattomien kaivausten, saastuttamisen ja julmuuksien kautta, joita on tehty edistyksen ja rahan tahkoamisen nimissä.” Sinänsä mielenkiintoista, että toipumista edistävissä kokemuksissa, juuri "maadoittuminen" eli maa- ja kehoyhteyden kokeminen ovat tärkeitä. Elämäntapamme on ollut väkivaltaista ja traumatisoivaa myös maata kohtaan. Jotta maa paranee, on meidän ensin itse toivuttava.

Monet marginaaliset alkuperäiskansojen ryhmät ovat alkaneet herättäneet henkiin omia toipumista edistäviä yhteisöllisiä perinteitänsä ja rituaalejansa, kuten parantavia piirejä,tanssia ja musiikkia. Traumatisoituneita tuettavia autetaan yhä enemmän toipumaan räätälöidysti ja turvallisesti, ottaen huomioon kunkin ryhmän kulttuuriset taustatekijät, kuten heidän omat parantavat traditionsa.

Eduardo Duran tuo kirjassan muutaman mielenkiintoisen näkökulman Amerikan alkuperäisväestön toipumiseen käytettyihin traditioihin, kuten parantaviin piireihin.  Piireissä parantaja voi antaa toipujalle tehtäväksi joskus myös tiettyjä rituaaleja ja tehtäviä läpikäytäväksi arjessa. Niiden tarkoitus ei ole se, että ihminen välttämättä paranee konkreettisesti vaivastansa, siis länsimaisessa mielessä. Sen sijaan niiden tavoite on tuoda hyväksyntää, vakautta ja tasapainoa elämään. Kärsivän ihmisen elämän tasapainon lisääntyessä, hän voi tulla sinuiksi yhä enemmän sen hetkisen kärsimyksensä kanssa. Alkuperäiskansojen näkökulmasta katsottuna psykiatrinen diagnoosi on henkilölle seremonia, jossa hänet nimetään (terapeutin projektion kautta), jollakin stigmatisoivalla nimellä, kuten "alkoholisti", "ahdistunut", "masentunut". Ensi askel tähän iatrogeeniseen (kolonialistista näkökulmaa edustavan ammattilaisen aihettamaan vahinkoon) on se, että uudessa väkevämmässä seremoniassa nimetään hänet uudelleen. Eli hänet "dekolonialisoidaan" traditionaalisen parantajan kautta uudella nimellä, jossa hänet vapautetaan negatiivisesta kyseisen tilan määrittelystä. Amerikan alkuperäiskansojen jäsenillä usein on edelleen vahva uskomus, että nimi määrittelee ihmistä ja hänen käyttäytymistään, ellei sitä muuteta seremoniaalisesti uudella nimellä. Tässä kulttuurissa yleensä mielenkään pahoinvointia ei nähdä pelkästään negatiivisesta näkökulmasta, vaan sillä on kaksi uloitteinen olemus eli jos vain toiseen näistä keskitytään eli sairauden negativiiseen puoleen, jää sen positiivinen, harmonisoiva olemus, tavoittamatta.

Amerikan alkuperäisväestö ei näytä olevan niin kuolemankammoista kuin länsimainen valkoinen väestö. Heidän uskomustensa mukaan tasapaino on tärkeintä ja kuolema on vain eräs elämän ikuisen elämän muodonmuutoksen muoto. Toipuminen on sopusoinnun löytämistä suhteessa yhteisöön, maahan ja luonnon lakeihin, mikä valmistaa ihmistä hyvään kuolemaan.

#traumainformoitu #traumasensitiivinen #intersektionaalinen #naiserityisyys #mieserityisyys #historiallinentrauma

 

Lähteet:

Brave Heart MY, DeBruyn LM. The American IndianHolocaust: healing historical unresolved grief. Am Indian Alsk Native MentHealth Res. 1998;8(2):56-78. PMID: 9842066.

Brown, L.(2004). Feminist paradigms of trauma treatment. Psychotherapy: Theory,Research, Practice, Training 41, 464-471

Duran,Eduardo, 2019, Healing th Soul Wound, Trauma-Informed Counseling forIndigeneous Communities, 2nd ed., Teachers College Press, ColumbiaUniversity, New York

Ivey,Allen,(2019)  esipuhe kirjaan Healing thSoul Wound, Trauma-Informed Counseling for Indigeneous Communities, 2nded., Teachers College Press, Columbia University, New York

Karvinen, I. (2009)Henkinenja hengellinen terveys. Etnografinen tutkimus Kendun sairaalan henkilökunnan japotilaiden sekä Kendu Bayn kylän asukkaiden henkisen ja hengellisen terveydenkäsityksistä. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 451, Kuopionyliopisto

PentikäinenJ, Marina Takalon uskonto: Uskontoantropologinen tutkimus. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 299, SKS; 1971

Siegel, Daniel J. (2017), Mind, A Journey to the Heart of Being Human, W.W. Norton & Company, New York

SAMHSA's Concept of Trauma and Guidancefor a Trauma-Informed Approach, 2014,  

WaardenburgJ, Usko ja Uskonnot. Systemaattinen johdatus uskontotieteeseen. Jyväskylä:Gaudeamus, Gummerus Oy; 1981

Winter, D. D., & Leighton, D. C. (2001). Structural violence. In D. J. Christie, R. V. Wagner, & D. D. Winter (Eds.), Peace, conflict, and violence: Peace psychology in the 21stcentury. New York: Prentice-Hall.

 

BLOGIT

Katin sosiaali- ja terveyspoliittinen sekä sisäisen turvallisuuden selonteko

Traumainformoitu, ACE-tietoinen kulttuuri, on ihmisluonnonsuojelua.

Ajatuksia sukupuolisesti, henkisesti ja kultuurisesti sensitiivisestä traumainformoidusta työotteesta

Erilasia menetelmiä voidaan yhdistää sukupuolisensitiivisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti sensitiivisesti, hybridisti, ottaen huomioon kunkin ryhmän oma perinne ja erityistarpeet.

Kati Sarvela

Medikaalisista traumoista diagnooseihin - Mielenterveyden edistämistä traumainformoidusti

Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja. 

Kati Sarvela

Faktoja lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksista ja resilienssitekijöistä

Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.

Kati Sarvela

Pohdintaa traumasta ja väkivallasta

Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.

Kati Sarvela

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmissuhdetyöhön - videoita

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva