Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

 

Oletan, että monet ennakkoluuloista ja peloista, joita jotkut ihmiset kokevat suhteessansa trauma-sanaa kohtaan, juontavat siihen, että he mieltävät kyseisen käsitteen vanhentuneella tavalla. Se ei ole oikeastaan mikään ihme, koska sanojen merkitys muuttuu eri aikoina ja jäämme helposti kiinni sanojen vanhoihin merkityksiin. Monet ihmiset on ehdollistettu ajattelumalleihin, että kun traumoista puhutaan,  heti aletaan kaivella henkilön menneitä dramaattisia tapahtumia ja niiden tuskallisia yksityiskohtia. Ehkä sana ”trauma” siksi herättää monessa turhaa stressiä.  

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä. Toki perusasenne on traumainformoidussa liikkeessä edelleen”Mitä hänelle on tapahtunut?”, kun työtoveri tai asiakas käyttäytyy vaikkapa reaktiivisesti. Ensisijainen huomio traumainformoidulla ammattilaisella on kuitenkin henkilön kehon reaktioiden havainnoimisessa ja rauhoittamisessa, eikä menneisyyden tapahtumassa ja siihen liittyvässä tarinassa. Aivan samoin voimme suunnata uteliaan ja tutkivan asenteen omaan kehoomme hetkinä, jolloin itse triggeröidymme reagoimaan johonkin tilanteeseen ei-toivomallamme tavalla. Lähtökohtana traumainformoidussa kulttuurissa on kansalaisten turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen ja kehotietoisuuden lisääminen.

Paradigma siirtymä

Traumainformoidussa liikkeessä päämäärä on tukea instituutioita, organisaatioita, työntekijöitä ja kaikkia kansalaisia traumatietoisuuteen, kehotietoisuuteen ja sosioemotionaalisiin taitoihin. Se on paradigmasiirtymä kohden kokonaisvaltaisempaa, monialaista ihmiskuvaa, jossa tunnustamme rohkeasti hyvinvointimme ja terveytemme sosiaaliset määrittelijät. Traumainformoidussa järjestelmässä voimme keskustella voimavaralähtöisesti ja asiallisesti myös kipeistä asioista, joita ovat esimerkiksi lapsuuden haitalliset kokemukset, perheväkivalta ja marginaalisten ryhmien ylisukupolviset traumataakat sekä osattomuus.

Traumainformoitu työote (TIT) ei ole mikään uusi temppukokoelma työkalupakkiimme, vaan se on syvällinen, kaikki yhteiskunnalliset rakenteet läpäisevä, asennemuutos. TIT edellyttää, että olemme verkostoituneet muihin ammattilaisiin ja vertaisauttajiin. Luomme yhdessä, itseorganisoituvasti, muutosta tukevia monialaisia yhteistyöverkostoja.

Traumainformoidun kulttuurissa mielletään traumaa ja siihen liittyviä ilmiöitä monin paikoin vanhoista malleista poiketen seuraavasti:  

1)     Huomio on yhä enemmän tässä hetkessä

Huomio TIT:ssa on ensisijaisesti siinä, miten trauma vaikuttaa henkilössä tässä hetkessä eli kuinka se elää itsessä tai toisessa ihmisessä epävakaana autonomisen hermoston toimintana.  Trauma ei ole nykykäsityksen mukaan mikään mennyt tapahtuma, vaan se on kehollinen reaktio, joka elää hetkittäin meissä kaikissa omaa elämäänsä tässä ja nyt. Se on jälki mielessä, kehossa ja koko ihmisen olemuksessa.

Traumatisoituneelle oman autonomisen hermoston reaktioiden havainnointi ja sen säätelyn harjoitteleminen, yhteissäätelyssä vakaan toisen ihmisen kanssa nyt ja tässä, tukee hermostomme muovautumista tasapainoisempaan tilaan. Hermoston vakautta voidaan vahvistaa säännöllisillä arjen rutiineilla ja monenlaisin harjoituksin (tietoisen läsnäolon harjoitukset, jooga, luonto ja luovat menetelmät). Omahoidon onnistumisen edellytys on yleensä riittävän vahva sisäinen turvallisuuden kokemus.

Kun yhteisössä on luotu riittävästi keskinäistä turvaa ja luottamusta, mahdollistuvat luonnolliset korjaavat kokemukset kaikille osapuolille. Traumainformoidussa järjestelmässä ei lähdetä aktiivisesti kaivelemaan menneisyyden kokemuksista. Silloin kun se on tarpeen, tapahtuu tämä  yleensä traumaspesifissä palveluissa esimerkiksi terapiassa tai ammattilaisten ohjaamissa vertaisryhmissä. Niissäkin tapahtumia tyypillisesti käsitellään pieninä paloina, edeten yleensä hitaasti. Päähuomio on tilojen säätelyssä,tässä ja nyt.

2)     Kehitetään aktiivisesti itsemyötätunnon ja myötätunnon taitoja

Se, että kehitämme itseen suuntautuvaa myötätuntoa, on olennainen osa traumainformoidun kulttuurin luomista. Erityisen tärkeää on itsemyötätunnon kautta kehitetty itsetuntemus ammattilaisille itselleen. Traumaattinen stressi ja sen tuottamat reaktiot luovat varsin usein kantajassaan turhaa häpeää. Usein tietoisuus siitä, että niiden takana on taakkasiirtymiä ja lapsuuden haitallisia kokemuksia, helpottaa oloa. Niistä juontaa henkilön reaktiiviset käyttäytymismallit, huonosti säädelty autonominen hermosto, käsittelemättömät tunteet ja negatiiviset ydinuskomukset (kukaan ei rakasta minua, olen huono ihminen, olen arvoton). Myötätunnon ja itsetuntemuksen kehittyminen ei tapahdu hetkessä, vaan niiden kehittyminen on läpi elämän kestävä polku, jossa käännämme kiven kerrallansa. Joskus hyppäys uuteen ymmärrykseen syntyy vasta, kun meidät on oikein kunnolla pudotettu polvillemme. Prosessin edetessä sisäinen puheemme muuttuu yhä ystävällisemmäksi itseämme kohtaan, ja kasvamme siinä rinnalla myös myötätuntoisemmaksi muita kohtaan.

3)     Trauma on yhteisöllinen kokemus

Trauma ei ole vain yksilössä syntynyt kokemus, vaan  se juontuu useimmiten siitä, että meidät on jätetty yksin kiperissä tai sietämättömissä tilanteissa. Syntynyt haitallinen stressi voi muuttua traumaksi, kun kokemus muuntuu ylivoimaiseksi. Potentiaalisesti traumatisoivan kokemuksen korjaantumien vaatii turvallisen toisen ihmisen yhteissäätelyä, kokemuksiamme yhdessä kanssamme kannattelevia todistajia. Heidän tuellensa mahdollistuu vaikeankin kokemuksen yhdistymisen merkitykselliseksi osaksi elämäämme kannattelevaa kertomusta, identiteettinarratiivia. Toipumisprosessissa ei sievistellä tai vähätellä mennyttä, vaan tuodaan uutta elämänymmärtämystä kärsimyksestä ja sen yleisinhimillisestä luonteesta. Lapset traumatisoituvat turvattomissa olosuhteissa helposti, mutta suojelevien tekijöiden ja korjaavien kokemusten kannattelemina,he toipuvat myös traumaattisesta stressistä aikuisia nopeammin.

4)     Traumatarinan jakaminen ei välttämättä edistä toipumista

TIT:ssa emme lähde aktiivisesti jakamaan traumatarinoita.Sen sijaan ymmärrämme, että traumatisoituneen ihmisen keho on jäänyt ”jumiin”energiaa syövään hermostolliseen tilaan ja siihen liittyvään traumaattiseen tarinaan. Traumatisoitunut saattaa toistaa tarinaansa päivästä, viikosta ja jopa vuodesta toiseen. Joskus tarinan vatvominen puolustuksellisessa tilassa voi jopa uudelleen traumatisoida henkilön ja hän saattaa tarinallansa lisätä ympäröivän yhteisönsä turvattomuutta. Erityisesti varhaiselämän haitallinen traumaperäinen stressi ilmenee tyypillisesti sanoittamattomana, voimakkaana,kehollisena kokemuksena.Traumainformoidussa työkulttuurissa harjoitellaan terveellä tavalla kuuntelemaan ja vastaanottamaan tuettavien tarinoita. Tarkoitus ei ole myöskään se, että ihmisiä kieleltään kertomasta traumaattisia kokemuksiaan.

On tilanteita, joissa on tarpeen prosessoida myös trauman takana oleva kokemus. Se onnistuu parhaiten turvallinen tilassa, joka tavallisimmin syntyy luotettavan, riittävän levollisen ja turvallisen, todistajana toimivan ihmisen, esimerkiksi terapeutin, kannattelema. Monissa nykymenetelmissä kipeään kokemukseen liittyvät traumaattiset tunteet,tuntemukset, mielikuvat ja ajatukset ”titrataan”: Ne käsitellään pieni pala kerrallaan siten, ettei autonominen hermostomme reagoi puolustuksen tilasta käsin.

5)     Suojelevilla tekijöillä ja korjaavilla kokemuksilla noidankehästä haltiatarkehään

Päämääränä traumainformoidussa liikkeessä on luoda kansalaisille yhteisöllisiä luonnollisia toipumista edistäviä turvapaikkoja; korjaavien kokemusten instituutioita ja organisaatioita (koulut, oikeuslaitos,sote-organisaatiot, kolmannen sektorin organisaatiot).  Luomme yhdessä verkostoituneena traumainformoitua infrastruktuuria, joka vahvistaa sekä yhteisöllistä että yksilöllistä resilienssiä eli kykyä toipua haitallisesta stressistä. Tavoite traumainformoidussa järjestelmässä on vahvistaa kaikkien kansalaisten turvaa ja luottamuspääomaa päästäksemme kiinni Jukka Mäkelän kuvaamaan kollektiivisen toipumisen haltiatarkehään. Traumainformoitu kulttuuri on askel, jolla pääsemme irti mielenterveysongelmien ja sairastavuuden lisääntymisen ”noidankehästä”.

6)     Haitallista stressiä on jokaisella jossain elämän vaiheessa

Traumainformoidussa liikkeessä trauma on arkipäiväistetty, koska tiedämme traumaperäisen stressin olevan paljon tavallisempaa kuin olemme luulleet. Jokaisella meillä on traumaattista haitallista stressiä jossain elämän vaiheessa. Lapset valitettavan usein kärsivät haitallista stressiä tuottavista kokemuksista (fyysinen väkivalta, emotionaalinen väkivalta, perhedynamiikan haasteet), jotka voivat heikentää aikuiselämän laatua (esim. päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet, monef fyysiset sairaukset) ilman suojelevia tekijöitä kuten turvallisia aikuissuhteita ja korjaavia kokemuksia. Resilienssimme eli stressin sieto- ja palautumiskykymme vaihtelee juuri edellä mainituista syistä. Toki siihen vaikuttavat myös genetiikka ja epigenetiikka. Turvallinen ja myötäelävä sosiaalinen ympäristö ruokkivat luottamuspääoman lisääntymistä ja vahvistavat resilienssiä. Traumainformoidussa liikkeessä tunnustetaan kärsimyksen yleismaailmallinen luonne ja tehdään läpinäkyväksi paitsi yksilöllistä myös rakenteellista traumaa ja väkivaltaa.

7)     Trauman oireet eivät ole sattumanvaraisia

Aikaisemmin on myös suhtauduttu trauman oireisiin, vaikkapa päihteiden käyttöön, ylivireyteen tai lamaantumiseen ikään kuin ne olisivat sattumanvaraisia sairauden (esimerkiksi ahdistus, masennus) oireita. Nykyään tiedämme, että traumaattisen stressin oireet eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne ovat hermostomme viisautta ja niillä on selkeä logiikka. Tottumuksemme, ja niihin liittyvät joskus hyvinkin vahingolliset käyttäytymismallit, ovat olleet tärkeitä selviytymisstrategioita tietyssä elämänvaiheessa. Koska haitallisesta stressistä kärsivä henkilö ei ole saanut yhteisöllistä tukea ja löytänyt terveitä selviytymiskeinoja silloin, kun hän olisi tukea kipeästi tarvinnut, saattavat vahingolliset selviytymistrategiat jäädä elämään ihmisessä omaa elämäänsä.  Päihteen käyttö traumanäkökulmasta ei ole sairaus. Sen sijaan se on selviytymiskeino, jonka tukemana ihminen on jaksanut jatkaa elämäänsä. Ihminen ei ole traumanäkökulmasta koskaan itsetuhoisa, vaan hän yrittää jopa vahingollisin keinoin selviytyä ja säädellä oman hermostonsa tilaa. Traumainformoitu näkökulma vähentää usein esimerkiksi marginaalissa olevien ihmisten häpeän taakkaa, kun he alkavat ymmärtää omien oireittensa takana vaikuttavat ylisukupolviset traumataakat ja mahdollisen rakenteellisen väkivallan.

8)     Traumaattista stressiä katsotaan myös kiintymyssuhdelinssin kautta

Aikaisemmin traumaattinen stressi määriteltiin vain yksittäisten ja toistuvien traumaattisten tapahtumien aiheuttamaksi, vaan nykyään tiedetään, että haitallista stressiä elimistöön syntyy myös turvattomissa kiintymyssuhteissa. Aivojemme ja autonomisen hermostomme ihanteellinen kehittyminen edellyttää, että lapsella on ympärillään turvallisia, tietoisesti läsnäolevia ja hänen kokemuksiansa peilaavia hermostollisesti riittävän vakaita aikuisia. Koko kylän tulisi tukea lapsen hyvinvoinnin kehittymistä.

9)     Ennen traumojen parissa työskentely oli ”ryppyotsaista hommaa”

Nykyään tiedetään, että mitä taitavammin henkilö osaa uteliaasti, luovasti ja jopa leikkimielellä tutkia itseään, sitä turvallisemmassa prosessissa hän on. Traumatisoituneelle ei ole välttämättä suinkaan hyväksi mennä pimeyteen synkistelemään karmeaa menneisyyttään. Traumoja prosessoidessa huumorilla ja leikkimielisyydellä lisätään turvaa. Siinäkin kuitenkin tarvitaan sensitiivisyyden taitoja ja luottamuksellista suhdetta. Yksi suusta päästetty "sammakko” voi katkaista yhteyden toiseen ihmiseen jopa pidemmäksi ajaksi.

10)  Edistääkö oivallus ja ymmärrys traumasta toipumista?

Uusi ymmärrys ja oivallus ovat tärkeitä teemoja traumasta toipumisessa. Ne yleensä seuraavat tyypillisesti toipumista, eivätkä kulje sen edellä. Ihmiset toipuvat haitallisesta stressistä kokemuksellisesti prosessoimalla tunteitaan tässä hetkessä kanssasäätelijöiden kannattelemana. Tunnetyöskentely ja lisääntynyt itsetuntemus johtavat sitten uuteen oivallukseen ja toipumiseen.

11)  Traumatarinaa ei tarvitse jäsentää kronologisessa aikajärjestyksessä  ja realistisesti

Trauma pirstoo elämäämme kannattelevaa tarinaa, ja sen yhdistyminen eli integroituminen ei tapahdu suinkaan aina kronologisessa aikajärjestyksessä, vaan joskus melko spontaanistikin syntyvässä järjestyksessään, pala kerrallaan. Traumakokemusten sanoittaminen voi tapahtua myös vertauskuvallisesti ja symbolisesti. Muistimme on aina vajaavaista, rajallisesti havainnoivaa ja tulkitsevaa. Se on aina kokemus jostain näkökulmasta ja subjektiivinen.  Kun kokemuksemme traumasta yhdistyvät osaksi identiteettitarinaamme, muistomme eivät unohdu, mutta siihen liittyvät hermostolliset reaktiot vaimenevat. Traumaa voidaan prosessoida kehollisesti: keskeneräiset keholliset prosessit voidaan saattaa päätökseen.

 LÄHTEITÄ:

Cameron Emma, Trauma therapy has changed - Here's how, https://emmacameron.com/trauma/trauma-therapy-has-changed-heres-how/ 14.9.2020

Jukka Mäkelä oppaasa Kohtaaminen keskiössä - Lapsi- ja nuorilähtöisyys opiskeluhuollon palveluissa, https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137983/URN_ISBN_978-952-343-307-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

#trauma #traumainformoitu #traumatietoisuus #traumasensitiivisyys #rakenteellinenväkivalta

 

BLOGIT

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmisten kohtaamisen (videoita)

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva