Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Taiteilijoiden ja lääketieteilijöiden pitäisi olla enemmän keskinäisessä vuorovaikutuksessa, kirjoittaa Caroline Wellbery, yleislääketieteen professori. Hän jatkaa: ”Nykyinen lääketiede on aivan liian robottimaista. Älypuhelimet, tietokoneet ja tekniset apuvälineet ovat tuottaneet konemaisia lääkäreitä. Meistä on tullut mekanistisia kauppamiehiä, mielenlatumme kulkee yhtä ja samaa rataa.” (1)

Ammattiauttaminen on minulle osallisuutta parantaviin traumatietoisiin näytelmiin, joissa on erilaisia roolijakoja, rakenteita ja osia. Se ei ole mitä tahansa teatteria, vaan se on päämääräorientoitunutta draamaa, joka on juurtuneena potilaan tarinaan - tähän hetkeen - ja se hyödyntää tieteellistä viisautta. Näytelmässä pyritään potilaan kärsimyksen poistamiseen ja/tai suunsairauden parantamiseen, oireiden lievittämiseen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Potilas tietysti odottaa minun käyttävän ammatillista näyttölääketiede-osaamistani omassa hammaslääkärin roolissani. En kuitenkaan usko, että tämä riittää kokonaisvaltaiseen paranemiseen. Lisäksi on tärkeää, että terveydenhoidon ammattilaisena kykenen luomaan itseeni ja muihin osallisiin traumatietoisen, uteliaan, avoimen ja luottamuksellisen suhteen. Hammaslääkärin työssäni pyrin yhdistämään luovaan potilaskeskeiseen, draamalliseen imporvisoituun vuorovaikutukseen, näyttöön perustuvaa tietoa, parhaalla mahdollisella tavalla.

Näyttöön perustuvat kaksoissokkomenetelmät tarjoavat kurinalaisen ja tärkeän tieteellisen tutkimuksenmuodon lääketieteessä. Materialistinen maailmankatsomus auttaa minua ”parantavissa draamoissa”pitämään jalat maan pinnalla. Silti se tarjoaa vain yhden monenlaisista tutkimusmetodeista, jotka auttavat meitä terveydenhuollon ammattilaisia ymmärtämään ja kehittämään erilaisia metodeja ihmisten kokonaisvaltaisiin paranemisprosesseihin. Näyttölääketieteellä on tieteenfilosofiset rajansa.

Yhtä kaikki, koen velvollisuudekseni tarjota parantavaan näytelmään metodeja hammaslääketieteellisestä perinteestä: en osaisi tehdä paikkaa tai juurihoitoa ilman näyttölääketiedettä. Silti potilaat eivät ole minulle vain hampaita ja ikeniä. He ovat myös sosiaalisia, kokevia ihmisiä, joilla hyvin usein on kannettavanaan omia henkilökohtaisia tai ylisukupolvisia traumataakkoja. Olen yhä tietoisempi siitä, että kokemuksellista näyttöä on monista muistakin menetelmistä kuin vain länsimaisen lääketieteen parantavasta traditiosta. Esimerkiksi sairauksien ennaltaehkäisyssä, traumojen huomioon ottamisessa (erityisesti hammashoitopelko) ja kroonisissa kivuissa, hyödynnän tietoani näistä menetelmistä (esim. hypnoosi, luova kirjoittaminen, mindfulness, sensomotorinen psykoterapia). Paraneminen kokonaisvaltaisesti ei ole vain yksilöllinen kokemus, vaan se on myös yhteisöllinen kokemus, jonka ymmärrystä draamallinen ajattelu voi laajentaa ja syventää.

Pyrimme työyhteisössämme rakentamaan hammaslääkärin vastaanotostamme yhteisen turvallisen, kodinomaisen, vakaan ja tutun näyttämön paranemiselle ja tarvittaessa terveyskäyttäytymisen muutokselle. Tässä yhteydessä ymmärrän toipumista edistävän muutoksen kehomielelliseksi, maadoituuneeksi, ympäristön, toimenpiteiden ja kaikkien osallisten henkilöiden yhteiseksi toipumista edistäväksi näytelmäksi. Se minkälainen työhenki yhteisössä on, vaikuttaa sen paranemista edistävään potentiaaliin. Otollisissa olosuhteissa tämä merkitsee käytännössä sitä, että parhaimmillaan potilaassa tapahtuu hallitsevan autonomisen hermoston tilan ja samalla "minätilan", muutos. (Esimerkiksi tupakoijalla voi olla puoli, joka haluaa lopettaa tupankanpolton ja toinen puoli joka nautti ja tarvitsee nikotiinia ja tupakoinnin rituaalia. Muodonmuutoksessa tapahtuu tasapainotilan muutos kehomielessä, jossa hallitsevaksi minätilaksi siirtyykin tupakoinnin lopettava puoli ”nautiskelijan” sijaan. Nautiskelija löytää itselleen uuden vähemmän vahingollisen kehoa rauhoittavan rituaalin, samaanaikaan kun tiedostaminen sisäisen maailman erilaisista tiloista lisääntyy ja identiteettitarina integroituu).

Terapeuttisen tilan luominen merkitsee kaikille osallisille autonomisten tilojen ja tunnetilojen parempaa säätelyä, tilojen integratiota, niiden sulautumista yhä enemmän toisiinsa, sekä tietoisuuden lisääntymistä omista ennen tiedostamattomista oman käyttäytymisen vaikuttimista. Muutokseen limittyy usein hyvinvointia edistäviä käyttäytymistapojen muutoksia muillakin elämänalueilla. Terapeuttinen yhteinen prosessi ei ole suinkaan aina rationaalinen prosessi. Useinmiten tarvitaan syvällisempää kehollista intuitiivista luovaa läsnäoloa ja improvisaatioprosessia, jossa tehdään tilaa, myötätuntoisessa ilmapiireissä, luonnollisille korjaaville kokemuksille.

Uuden potilaan alkunäytös hammashoitolassa on erilainen kuin vanhan tutun kävijän. Erityisesti pelkäävän potilaan alkunäytöksessä panostamme turvallisen tilan luomiseen ja luottamuksen sillan rakentumiseen. Sille kun rakentuu koko tuleva hoitosuhde näytelmässämme. Myös itselleni ajatus parantavasta näytelmästä on sinällänsä jo maadoittavaa. En ole tilassani yksin, vaan kaikki jaamme yhteisen toipumista edistävän tilan. Näin syntyy myös omille reaktioilleni, niiden havainnoinnille ja ohjaamiselle, turvallista tilaa. Kukaan ei ole näytelmän yksinäinen suuri tähti, vaan me kaikki, potilas, hoitaja ja hammaslääkäri, olemme tärkeitä osallisia näytelmässämme. Yhdessä luomme potilaan toipumista edistävää yhteisöllistä käsikirjoitusta, jolla on myönteinen vaikutus myös omaan henkiseen kasvumme.

Ideaalisessa parantavassa näytelmässä kaikki osapuolet ovat yhteisessä resonanssissa kehossansa, ja kaikki pystyvät hyödytämään sen viestejä ja mielikuvituksen tarjoamia erilaisia oppimismahdollisuuksia. Pyrin itse olemaan tietoisen läsnäolon tilassa, jolloin aistin, havainnoin ja peilaan - resonoin - potilaan tilaa, hänen sanatonta viestintäänsä, kehollista asentoa, ilmeitä, liikkeitä sekä sanallista tunneilmaisua. Pohjaan vuorovaikutukseni tähän informaatioon ja kehoni resonanssiin. Joskus se onnistuu lähes täydellisesti, ja toisinaan, esimerkiksi huonosti nukutun yön jälkeen se sujuu huonommin. Tämän kaiken olevaisen epätäydellisyyden, myös oman itseni, olen oppinut hyväksymään päivä päivältä paremmin. Perfektionistin elämä on raskasta.

Katie Erikssonin etiikkaan nojaten toipuminen on itseohjautuvuuden tukemista draamallisesti, sillä jokaisen ihmisen sisimmässä on syvä kaipaus saada itse näytellä oman elämänsä kärsimyksen draamaa. Mikäli kärsivä ei löydä vastanäyttelijää, hän vaihtaa hahmoa yhä uudelleen, kunnes joku vastanäyttelijä löytyy. Potilas saattaa loppumattomasti kiertää eri sote-yksiköitä, kunnes kierre katkaistaan ja oikeat vastanäyttelijöt näytelmään löytyvät. Erikssonin mukaan ihmiseltä voidaan ottaa pois mahdollisuus kärsimyksen läpikäymiseen yrittämällä selittää kärsimys pois tai etsimällä aivan liian nopeasti syitä kärsimykseen.

Kärsivä potilas terveydenhoidossa ei odota vain mekanistista tehokasta ja oikein ajoitettua hoitoa eli ratkaisua ongelmaansa, vaan myös kohtaamista, nähdyksi tulemista ja myötätuntoa hänen kärsimyksessän. Paraneminen haitallisista kokemuksista kokonaisvaltaisesti edellyttää holistista inhimillistä ihmiskuvaa, vastanäyttelijöitä, jotka tarjoavat turvallisen, tutun, myötätuntoisen ja rakkaudellisen huolenpidon.

Draaman laaja-alaiset keskustelukäytännöt, diskurssit, ovat tie toisen näkemiseen, jakamattomaanyhteiseen todellisuuteen. Siirrymme henkilökohtaisesta kokemuksesta yhteisökokemukseen, näkemisenmoodiin. Ajattelun moodissa olemme erillisenä olemisestamme, olemme takertuneina toisistamme erillisiin yksilökeskeisiin minuuksiin.(3). Draamallisessa olemisen tavassa olemme kehossa ”ei-tietämisentilassa”, jolloin näemme toisemme. Olemme kasvokkain toistemme kanssa tässä hetkessä ja aistimme moniaistillisesti toisiamme kehomme neuroseption ja peilisolujemme kautta. Draamallisessa prosessissa emme pelkästään näe ihmistä sellaisena kuin hän on, vaan näemme hänet sellaisena kuin hän on ollut, on nyt ja voi olla tulevaisuudessa olla. Näemme kärsijässä ajattoman paranemisen potentiaalin, joka on läsnä tässä hetkessä.

Potilaan arvostaminen, spontaanius, lempeys ja huumori ovat tärkeitä asioita parantavan näytelmän vuoropuhelussa. Ne ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita muuten taitavalla sairaalaklovnillakin on. Meissä jokaisessa auttajassa olisi hyvä olla rakastava hyväntahtoinen pieni klovni. Se on roolihahmo, joka ei pelkää kuolemaa, vaan nauraa sille. Se hämmentää ja sekoittaa vanhoja käsityksiä ja todellisuuskuvia. Se rikkoo vanhaa järjestystä antaen tilaa uudelle. Klovni paljastaa oman naurettavuutensa ja se avaa samalla lempeästi kaikkien muidenkin naurettavuudet. (4)

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden, leikillisyyden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttaminen. NIiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa. (5). Kollektiivinen ja yksilöllinen toipuminen traumasta voi tapahtua metaforista ajattelua kehittämällä taidelähtöisten menetelmien avulla.

LÄHTEITÄ:

Pohjana oma artikkelin kirjassa Inhimillisyyden vallankumous, toim. Pauliina Aarva & Kati Sarvela, 2017, Basam Books, Helsinki

(1)  https://gumc.georgetown.edu/gumc-stories/building-creative-connections-between-medicine-and-art/

(2) Toivonen, Katja, Käsite- ja argumentaatioanalyysi Katie Erikssonin kärsimystä koskevasta ajattelusta, 2009, Kuopion Yliopiston Julkaisuja E. yhteiskuntatieteet

(3) Pillay K. Nondualism & Educational Drama and Theater, A Perspective for Transformative training. The Noumenon Press, 2008.

(4) Artistic Creation and Divane Madness, Augusto Boal, 1992 Routledge, London New York

(5) Cathy A. Malchiodi, Trauma and Expressive Arts Therapy, Brain, body, and imagination in the healing process, 2020, The Guilford Press, NY

 

 




BLOGIT

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva