Piia Sumupuu
projektikoordinaattori
Tietoisesti kohti parempaa -hanke
Myllyhoitoyhdistys ry

Myllyhoitoyhdistyksessä perustehtävänämme on riippuvuuksiin sairastuneiden ja heidän läheistensä auttaminen – tavoitteena motivoida apua tarvitsevat toipumisen tielle, kohti mielekästä elämää. Meillä on vahva visio moniammatillisesta toiminnasta, vertaistuen vahvistamisesta sekä toipumiskeskeisen ajattelutavan juurrutamisesta osaksi suomalaista sosiaali- ja terveysalaa. Toivomme yhteiskunnan hyödyntävän hoitomuotoja, jotka vievät kohti toipumista sekä antavat yksilölle mahdollisuuden valita itselleen sopivaa, toimivaa sekä eteenpäin motivoivaa hoitomuotoa. Haluamme omalta osaltamme olla myös rakentamassa hyvää yhteistyötä riippuvuuksien hoidon parissa toimiville ammattilaisille, asiantuntijoille sekä kokemusasiantuntijoille.

Olin muutama viikko sitten Kajaanin keskuskirjastossa kuuntelemassa Inhimillisyyden vallankumouksen sanansaattajaa Kati Sarvelaa. Hän piti yleisöluennon kirjasta Inhimillisyyden vallakumos – iloa ja toivoa terveydenhoitoon (Basam Books 2018) Kati on yksi kirjan toimittajista ja tämän hienon vallankumouksen tärkeistä aktivistesista.

Luento sisälsi tärkeitä nostoja tästä mielenkiintoisesta kirjasta, sen aihealueesta ja muutoksen tarpeesta tässä ajassa. Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumouskirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa. Ajattelen, että nämä teesit olisi hyvä ottaa vahvasti käyttöön myös erityisesti päihdetyön ja riippuvuusilmiön kentälle, sekä ammattilaisten, kokemusasiantuntijoiden että akuuttia apua tarvitsevien maailmaan. Ohessa teesit, osittain kirjan tekstejä lainaten, täydennettynä pohdinnoilla päihde- ja riippuvuustyön näkökulmasta. (Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia kirjasta Inhimillisyyden vallakumos – iloa ja toivoa terveydenhoitoon, Basam Books 2018, s. 315-318  Inhimillisyyden vallankumouksen teesit)

Ensimmäinen teesi on Rikastuttavat maailmankuvat. Käydään arvostavaa ja avointa dialogia erilaisiin maailmankuviin perustuvista hoivaamisen, hoitamisen ja terveyden edistämisen menetelmistä. Avoin suhtautuminen erilaisia näkemyksiä kohtaan rikastuttaa terveyskulttuuria ja koko yhteiskuntaa.  Riippuvuusilmiön kentällä on monenlaista toimijaa ja erilaisia näkemyksiä toipumisesta. Riippuvuusilmiö nähdään aivosairautena, elämänhaasteena, tunne-elämän häiriönä, muutosmahdollisuutena – katsojan ja kokijan näkökulmasta riippuen. On olemassa useita hyväksi havaittuja polkuja riippuvuudesta toipumiseen. Jokainen toipuja määrittelee ja saa määritellä oman toipumisensa. Meitä on moneksi, mutta tulipaloa ei voi sammuttaa väärin. Rikastuttavat maailmankuvat -teesi tarkoittanee oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä – mikä on myös myllyhoidollisen näkemyksen viitekehyksiä.
‍

Toinen teesi on Arvojen käänne. Vahvistetaan sote-järjestelmää siten, että se pystyy vaikuttavasti palvelemaan ihmisiä eli lievittämään kipua ja kärsimystä elämän kriisien, sairauden tai kuoleman kohdatessa. Arvojen käänteellä tarkoitetaan rakkaudellista toimintaa, lisääntyvää yhteisöllisyyttä, ystävällisyyttä, huolenpitoa ja vastuullista sitoutumista sekä omia että toisen tarpeita kohtaan. Toimintatapojen inhimmillistäminen  vapauttaa lisää voimavaroja parantamiseen ja paranemiseen – toipumisen mahdollisuuteen. Riippuvuusilmiön parissa työskentelevillä tahoilla on mahdollisuus halutessaan oppia toisiltaan, jakaa oppimiaan, tukea toinen toisiaan ja näin luoda uusia hyviä rakenteita palvelupolkuihin. Yhdessä ja yhteistyöllä saamme aikaan enemmän, parempaa ja vastuullisempaa. Myllyhoitoyhdistyksen ajatuksena on tarjota ammatillinen asiantuntijayhteisö. Yhteinen tavoite on palvella vastuullisesti niitä ihmisiä, jotka kärsivät suoraan tai välillisesti riippuvuuksista, toimimalla yhteistyössä sidosryhmien ja alan ammattilaisten kanssa. Ei ole meitä ja heitä, vaan ainoastaan me.

Kolmas teesi on Kokonaisvaltainen ihmiskuva hoidon perustaksi. Sovelletaan nelijakoista ihmiskäsitystä, joka sisältää biologisen, psyykkisen, sosiaalis-kulttuurillisen ja henkisen ulottuvuuden. Yhdistämällä nämä osa-alueet ja tarjoamalla hoito- ja kuntoutuspolkuja siten, että kaikki nämä puolet tulevat huomioiduksi, on myös kokonaisvaltainen toipuminen mahdollista. Myllyhoidollisessa viitekehyksessä esimerkiksi hengellisyys ja henkisyys ovat vahvasti läsnä, kuitenkin pyrkimyksenä kunnioittaa yksilön omaa uskomusjärjestelmää. Ehkäpä kaipaamme lisää yhteisymmärrystä siihen, että kokemus hengellisyydestä tai henkisyydestä on pyhä, yhtä yksilöllinen kuin sormenjälki, jokaisella omansa. Yhdellä jumaluus löytyy kirkon piiristä, toisella luonnosta ja kolmannella taiteesta ja nämä kaikki ovat kokijalleen totta ja totuus. Siinä ei ole toisilla oikeutta mennä kysymättä neuvomaan tai ohjeistamaan. Kokanaisvaltainen ihmiskuva hoidon perustana tarkoittaa aidosti toimivaa moniammatillista työotetta.

Neljäs teesi on Kokemuksellisuuden vaaliminen hoitamisessa. Samainen WHO (World Health Organization), joka on julistanut alkoholismin sairaudeksi vuonna 1952, kehottaa tänä päivänä globaalissa strategiassaan jäsenmaitaan laatimaan oman kansallinen traditionaalinen lääketieteen strategian nivellettynä julkiseen terveydenhoitoon. Jos apua tarvitseva haluaa sisällyttää toipumispolkuunsa akupunktion, kuppauksen tai joogan ja kokee saavansa siitä apua, se hänelle suotakoon. Se ei ole toiselta hoitosuuntaukselta pois vaan aina lisää, meille kaikille. Se on osa toipujan omaa henkilökohtaista kokemusasiantuntijuutta. Me kaikki olemme elämämme kokemusasiantuntijoita, osana ihmiskuntaa. Voimme jakaa omia kokemuksiamme siitä hyvästä, joka on osunut matkamme varrelle ja ehkä voimme näin avittaa jotakin kanssakulkijaa omalla polullaan. Näin toimii myös myllyhoidollinen työote parhaimmillaan.

Viides teesi on Auttavat turvapaikat. Luodaan hoitoyksiköistä turvapaikkoja, sillä perusturvallisuuden kokeminen on olennainen osa kokonaisvaltaista hoitoa, parenemista ja uuden oppimista. Turvapaikat ovat psykofyysisiä tiloja, joissa sekä autettava että auttaja tuntevat olonsa luotettavaiseksi ja turvalliseksi. Tämä tarkoittaa aina kohtaamista; ryhmää, vastaanottoa, hoitolaitosta tai puhelinkeskustelua. Erityisesti päihde- ja riippuvuustyössä tapahtuva ensimmäinen kohtaaminen voi luoda perustan koko toipumispolulle. Auttajan ja avuntarvitsijan pitää saada tulla näkyväksi omissa merkityksissään, auttaja parhaimmillaan ja avuntarvitsija aidosti avuntarpeensa kanssa. Auttajan tulee pitää huolta omasta työhyvinvoinnistaan ja  olla sinut oman tarvitsevuutensa kanssa. Auttajan läsnäolon aitous muuttuu aina myös avuntarvitsijan tunnekokemukseksi, hyvällä tai huonoilla tavalla. Auttaja tunnistaa rajansa ja hänellä tulee olla oikeus ja riittävä määrä rohkeutta puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin sekä saada tarvittavaa työnohjausta, jotta hän voi antaa parastaan.

Kuudes teesi on Uudistuva tutkimusnäyttö. Riippuvuuksien hoidossa käytetään monia eri menetelmiä. Hoitopolku on usein pitkä ja mutkikas. Toisaalta joskus mutkat ja kompastuskivet polun varrella ovat merkityksellisiä ja toipumista kohti motivoivia. Keräämällä monitieteellistä tutkimustietoa polun varrelta saamme lisää tietoa niistä kohdista, jotka ovat motivoineet toipujaa eteenpäin ja niistä jotka ovat olleet esteinä. Tutkimuksessa avainasemassa ovat tietystikin toipujan omat kokemukset käytettyjen hoitojen haitoista ja hyödyistä. Lisäksi aihealueeseen liittyvä maailmanlaajuinen tutkimuskenttä tuottaa jatkuvasti uusiutuvaa, muuttuvaa tietoa, jolta ei koskaan kannata sulkea silmiään. Myllyhoitoyhdistys haluaa olla osallisena tutkimustiedon jakamisessa ja mahdollisuuksien mukaan myös toteutuksessa omien hankkeidensa kautta.

Seitsemäs ja viimeinen teesi teesi on Selkeä paikka asiakkaalle - keskellä. Madalletaan raja-aitoja ja hierarkioita ammattilaisten ja potilaiden välillä. Jotta apua hakevan asiakkaan tai potilaan tarpeet pysyvät keskiössä, toimitaan ymmärtävässä yhteistyössä eri alojen ja eri organisaatioiden ammattiauttajien kesken. Rakennetaan avoimuuden siltoja ja yhteistoimintaa eri tasoilla (valtakunnallisesti, paikallisesti ja työpaikkakohtaisesti)  sekä eri sektoreilla (yhteiskunnan rahoittama ja yksityinen sote-sektori, vapaaehtoisjärjestöt ja kansalaisaktivistit). Hyväksyvän läsnäolon ilmapiirissä toisistaan poikkeavatkin parenemisen ja auttamisen viitekehykset voivat muuttua vähitellen tuoreiden ideoiden ja innovatiivisten ratkaisujen mahdollistajaksi. Päihde- ja riippuvuustyön kentällä tämä on eräs tärkeimpiä teesejä. Vastakkainasettelulla menetämme paljon.

Myllyhoidollisen ja minnesotamallisen hoidon viitekehykset seuraavat hoitomallia, joka koostuu ns.12 askeleen ohjelmasta riippuvuuksien hoidossa. 12 askeleen ohjelma sisältää myös 12 perinettä, jotka ovat mahdollistaneet vertaistuen laajenemisen ympäri maailmaa suvaitsevaisuuden ja yhteistyön hengessä tarjoten apua yli kahdelle miljoonalle ihmiselle. 12 perinteen ensimmäinen lause on: Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensi sijalla. Tämä paradoksi kertoo meille sen tosiasian että toimimalla yhdessä tarjoamme myös yksillölle parasta mahdollista. Asettamalla ihminen ja hänen avuntarpeensa keskiöön, syntyy aitoa muutosta. Muoto ei saa koskaan mennä sisällön edelle. Jos yksi keino ei auta, mietitään jotakin muuta. Ohjataan eteenpäin tai tarjotaan uutta – ei hylätä, eikä luokitella toivottamaksi tapaukseksi. Toimitaan yhdessä sallien ja suvaiten. Ei kaupata omaa näkemystämme ainoana oikeana, vaan etsitään yhdessä toipujalle sopivaa polkua kohti aidosti merkityksellistä itsenäistä elämää. Myllyhoitoyhdistys haluaa kehittää verkostoyhteistyötä juuri tähän suuntaan.