Katin sosiaali- ja terveyspoliittinen sekä sisäisen turvallisuuden selonteko

Kuiskauksia Kainuun korvesta

Vaikeina aikoina, kuten nyt Covid-19 aikana, kaipaamme  henkistä läheisyyttä ja  yhteyden kokemusta toinen toisiimme. Se on myös kokonaisvaltaisen hyvinvointimme edellytys. Ajattelen, että tämä pienen pieni virus on ollut meille kutsu tulla sinuiksi elämän tuskallisten asioiden kanssa, kuten syrjinnän, periytyvän osattomuuden, rakenteellisen ja muun väkivallan sekä ylisukupolvisten traumojen kanssa.

Lapsuudenhaitallisilla kokemuksilla (ACE Adverse Childhood Experiences) onkauaskantoiset vaikutukset paitsi mielenterveyteen myös fyysiseen terveyteen jasosiaaliseen pahoinvointiin kuten väkivaltaan. Lapseen kohdistuva väkivallantai laiminlyönti tai muun traumatisoitumisen seuraamukset, eivät koskaan lopu uhriin. Meidän tekomme ja tekemättä jättämisemme kaikuvat ja kimpoavat  hiljaisuudessa toinen toisistamme. Ilman aktiivista ja näkyvää puuttumista, toksinen stressi pesii ja leviää koko yhteisössä, ja niien tuottama tuska siirtyy sukupuolvesta toiseen. Ilman korjaavia kokemuksia ACE:t syövät lapsen turvallisuuden ja vakauden kokemusta sekä sosiaalisen yhteyden tunnetta. Haitalliset kokemukset ovat yhteydessä moniin vakaviin terveysongelmiin, mielenterveyden ongelmiin, ihmisoikeusloukkauksiin ja muuhun väkivaltaan sekä oppimishaasteisiin. Mikä parasta,haitallisia kokemuksia voidaan ennaltaehkäistä.

Sodan särkemä arki - kirjassa Ville Kivimäki ja Anssi Männistö toteavat, että sodan runtelemassa Suomessa oli kertautuvaa haavoittuvuutta, Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi kuuluivat entuudestaan maan köyhimpiin osiin ja niiden väestöön osuivat sekä kotien menetykset että raskaimmat inhimilliset tappiot. Näihin paikkakuntiin saostui sosiaalisia ongelmia ja juurettomuutta ja myöhemmin 90-luvulla työttömyyttä ja muuta osattomuutta. Tällä tavoin kiertyi pitkiä, kumuloituvia pahoinvoinnin ketjuja, joissa sota ei yksin ollut syypää, mutta kylläkin olennainen sysääjä ja vahvista. Männistön ja Kivimäen mukaan nämä asiat kaipaisivat enemmän tutkimusta ja käsittelyä. Sodan pitkäaikaisten vaikutusten yksilöity ja konkreettinen tarkastelu olisi paljon arvokkaampaa kuin löysä identiteettipuhe siitä kuinka lähes "me kaikki" suomalaiset kannamme sodan traumoja. Kirjoittajat jatkavat: Todelliset traumat ovat harvoin jos koskaan kollektiivisia, paljon tyypillisempää niille on koteloituminen sykkyrään yksittäisiin mieliin ja suljettuihin huoneisiin. Tästä olen Kivimäen ja Männistön kanssa eri mieltä. Kaikki lähes kaikki trauma on viime kädessä kollektiivista, koska suurin osa traumoista syntyy vahingollisten ihmissuhteiden kautta. Silloinkin kun näin ei ole (vaikkapa luonnonmullistus, auto-onnettomuus), ihminen yleensä toipuu, jos hän saa kokea yhteytensä häntä myötätuntoisesti kannatteleviin ihmisiin. Ihminen ei siis traumatisoidu yleensä, jos hän saa ympärille rakastavan yhteisön, jonka sisällä hän voi käsitellä turvallisesti tuskallisia tunteitaan. Sykkyrät harvoin sitäpaitsi jäävät yksittäisiksi, vaan ne kaikuvat kollektiivisina ympäristöönsä ja tuleviin sukupolviin.

Suomessa elämme parhaillaan traumatietoisuuden heräämisen aikaa ja oma tavoitteeni Kainuun yhtymävaltuston sote-asioissa on, että puutumme yhä enemmän ylisukupolvisesti siirtyvien toksisten stressiketjujen katkaisuun. Meillä on täällä jo loistavia hankkeita, joiden osaamista voimme hyödyntää. Valtavirtaa on kuitenkin valitettavasti edelleen sen, että välttelemme elämän kohtaamista kokonaisuutena, kärsimyksineen kaikkineen. Emme puhu asioista mielellään, jotka herättävät meidän omia kipeitä tunteita. Tätä välttelykäyttäytymistä kutsutaan myös "henkiseksi ohitustieksi (spiritual bypass)".  Positiivinen ajattelu ja kepeys toksisten ylisukupolvisten stressiketjujen katkaisussa eivät riitä, vaan meidän on oivallettava ”negatiivisten asioiden” käsittelyn positiiviset puolet. toksinen stressi ja muut traumoihin liittyvät ilmiöt , kuten sijaistraumatisoituminen toksisen stressin ympärille organisoitunut toimintakulttuuri syövät henkilökunnan hyvinvointia. Haitalliset kokemukset rikkovat yhteisöllisyyen tunteemme, ajavat meitä eri leireihin ja haitallisten kokemusten käsittely ja puheeksi ottamisen kulttuuri avaavat tätä yhteyttä. Traumainformoitu toimintakulttuuri on ACE-tietoinen. Se sisältää jotakin hyvin eettistä ja tärkeää , mitä minä kutsun ihmisluonnonsuojeluksi. Väitän, että tällä suojelulla on myös valtava myönteinen vaikutus koko maapallomme ekologiaan. Kun ihminen voi hyvin, hän ei syö lastensa elämänehtoja.

On inhimillistä, että kiertelemme ikäviä asioita, koska meiltä on puuttunut turvallinen puheeksiottamisen kulttuuri. Nyt on aika pysähtyä sen positiivisen asian äärelle, että nk. negatiivisista asioita, voimme juuri löytää yhteyttä toinen toisiimme, kunhan meillä on riittävästi tarvittavaa kokemusta ja osaamista. Ja sitähän meillä on yhä enemmän!  Kärsimyksemme kautta saatamme löytää kaipaamme yhteisen ihmisyyden ja kaiken elämän pyhyyden.

Sukellus haitallisiin kokemuksiin ja traumoihin on tietenkin aivan liian haastavaa prosessi mennä läpi yksin. Juuri tähän tarvitsemme toinen toistemme kannattelua; ennakkoluulotonta monialaista yhteistyötä ja kumppanuutta, osallisuutta, vertaistukea, taidelähtöisiä menetelmiä, tietoisuustaitoja, kehotietoisuutta, terveitä hengellisiä yhteisöjä, eheyttäviä luontokokemuksia, tunnetaitoja, työnohajusta  ja terapiaa.  

Meidän on aika integroida monialaisesti järjestelmäämme siten, että sen kaikki elementit tukevat toipumisista ylisukupolvisista taakoista, traumoista ja lapsuuden haitallisista kokemuksista. Se on mielestäni sitä kaikkein tärkeintä sisäistä turvallisuus-, sosiaali- ja terveyspolitiikka. Erityisen tärkeää traumatietoisuus ja ACE-tietoisuus on kriisen aikana kuten nyt,  Covid-19 aikana. Tällä hetkellä monien jo ennestään kuormittuneiden ihmisten ja kansanosien harteille lasketaan parhaillaan lisää kuormaa, mikä voi saada aikaiseksi nk. toksisen stressireaktion ja sen seuraamuksena monenlaista pahoinvointia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, riippuvuuksia  ja sairastavuutta.

Osattomuus ruokkii osattomuutta, väkivalta väkivaltaa ja laiminlyönti laiminlyöntiä. Tiedämme varsin hyvin että haitallinen stressi eli toksinen stressi siirtyy herkästi sukupolvelta toiselle. Väkivalta, rikollisuus, osattomuus  ja syrjintä eivät ole siis vain moraalisia kysymyksiä. Ne ovat tärkeitä kansanterveysasioita, koska ne tuottavat merkittävästi monenlaista pahoinvointia, kärsimystä ja taloudellisia kustannuksia. Jos haluamme tervehdyttää järjestelmämme, voimme ottaa sisäiseen turvallisuuspolitiikkamme ja kansanterveyden kohentamiseen oppia myös muualta, muiden maiden erilaisista hankkeista. Olemme monessa asioissa edellä Yhdysvaltoja ihmistyön eri sektoreilla, vaan jotakin opittavaa meillä voi olla myös heiltä.

Mallia muualta?


Nadine Burke Harris Kalifornian kansanterveyslääkäri vetää osavaltiossaan suuren mittakaavan  hanketta, jonka tavoite on tehdä koko Kaliforniasta traumainformoitu ja ACE-tietoinen. (Jos ACE-tutkimukset eli tutkimukset lapsuuden haitallisista kokemuksista eivät ole sinulle ennestään tuttuja, niin laitan lähteisiin linkin, josta löytyy THL:n blogi niistä). Nadine Burke Harrisin mukaan ACE ja toksinenstressi ovat ovat maapallon suurimpien ja kalliimpien pitkäaikaisten, haastavien, haitallisten ja kalliiden sosiaalisten ja (mielen)terveydellisten ongelmien juurisyy, Burke Harris on käynyt viemässä kokemuksiaan jo Skotlantiin, joissa kovaa vauhtia rakennetaan ACE-tietoista traumainformoitua järjestelmää. British Medical Journalissa oli myös laaja artikkeli elokuussa, jossa puolletaan traumainformoidun järjestelmän rakentamista. Tärkeintä ei ole se, että koulutamme lisää psykologeja, terapeutteja ja lääkäreitä hoitamaan pahoinvointia, vaan tärkeintä on porautua pahoinvoinnin juurisyihin ja rakentaa sote-, kasvatus- ja rise-järjestelmä uudelle systeemiselle, osallisuuden, ennaltaehkäisyn ja keskinäisen kumppanuuden arvopohjalle. Palveluiden integraatio edellyttää jokaiselta vanhassa järjestelmässä mukana olevalta päättäjältä traumatietoisuutta,  kykyä itserelektioon, itsetuntemusta ja omien valtasuhteittensa pohdiskelua.

Kuinka sitten ylisukupolvisen pahoinvoinnin ja sairastavuuden noidankehää parhaillaan katkaistaan Kaliforniassa? Kalifornian mallissa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen tapahtuu kolmella eri tasolla. Primaarinen toksisen stressireaktion ennaltaehkäisy kohdentuu terveisiin yksilöihin ja yhteisöihin. Sen toimilla pyritään ehkäisemään lapsen toksiselle stressille altistumista. Tähän kuuluu myös rakenteellisten ja systeemisten olosuhteiden korjaaminen, koska ne omalta osaltaan lisäävät mielenterveysongelmia, kroonisia sairauksia ja vahingollista terveyskäyttäytymistä. Tähän kuuluu esimerkiksi osallisuuden vahvistaminen, terve johtamiskulttuuri ja läpinäkyvyys. Tavoitteena primaarisessa ennaltaehkäisyssä on tarjota lapsille mahdollisimman paljon suojelevia tekijöitä ja näin pyritään vahvistamaan hänen resilienssiänsä eli palautumista stressistä.  Tällä vahvistetaan myös lapsen normaalia aivojen ja hermoston kehitystä, lapsen aikuisuuden sosiaalista hyvinvointia, hänen oppimiskykyään, mielenterveyttään ja fyysistä terveyttään. Hankkeessa keskitytään perheiden suojeluun, jotta ketjut katkaistaan eli pyritään puuttumaan sekä lasten että heidän vanhempiensa toksiseen stressiin.

Tavoite primaarisessa ennaltaehkäisyssä on se, että mahdollisimman harva lapsi joutuisi kokemaan haitallisia kokemuksia. Käytännössä primaarinen ehkäisytyö on rakenteiden uudistamista, perheiden taloudellisen ja henkisen turvan vahvistamista, hyvän vanhemmuuden tukemista, ACE-tietoisuuden lisäämistä, saumattoman monialaisen yhteistyön vahvistamista, kansanterveydellisiä tiedotuskampanioita (paitsi ACE tietoisuuteen liittyviä kampanjoita, myös perinteisstä seksuaalivalistusta, rokotuksiin ja huumeisiin liittyviä tiedotuskampanjoita).

Primaarinen ehkäisy edellyttää korkealaatuisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä kasvatustyötä. Se sisältää myös stressinpurkua edistäviin aktiviteetteihin ohjausta ja koulutusta (eheyttäväiä luontokokemuksia, tietoisuusharjoituksia, tunnetaitoja, selkeitä arjen rytmejä,  monipuolisia harrastusmahdollisuuksia, erityisesti liikuntaharrastuksia, terveellistä ravintoa ja selkeää unirytmiä).  

Sekundaarinen haitallisten kokemusten ennaltaehkäisy kohdistuu henkilöihin, jotka ovat jo kohdanneet haitallisia kokemuksia, mutta joilla haitat eivät ole vielä todentuneet. Sen toimet keskittyvät ennaltaehkäisemään mielenterveysongelmia, sairauksia ja muita ACE:n seurauksia, kuten sosiaalisia ongelmia, päihteiden käyttöä ja väkivaltaa. Toisin sanoen sekundaarisessa ennaltaehkäisyssä pyritään siihen, ettei toksisen stressireaktion seuraamukset pääsisi todentumaan haitallisesti yksilöissä. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa lapseen seksuaalista vetovoimaa kokeville miehille perustetut tukiryhmät, joilla ehkäistään rikosten tapahtumista. Mitä varhaisemmin riskit tunnistetaan, sitä parempia tuloksia saavutetaan toksisen stressin ennaltaehkäisyssä ja sitä vähemmän myös yhteiskunnallisa kustannuksia.

Primaarinen ennaltaehkäisy, niin kuin muutkin ennaltaehkäisyn tasot, edellyttävät traumainformoitua, monialaisen yhteistyön koulutusta sekä sektorikohtaista koulutusta. Perustan sekundaariselle preventiolle luo ACE- ja muut seulonnat. Kaliforniassa seulonnan tekee lastenlääkärit, mutta heidän laajassa, koko osavaltiota tavoittelevassa hankkeessaan, jokaisen ammattilaisen, joka on lapsen kanssa tekemisessä, tulee olla traumainformoitu. Hänen tulee tunnistaa toksisen stressireaktion ilmenemismuodot lapsessa sekä hänen tulee lähettää kyseinen perhe paikkaan, jossa sen tilanne asianmukaisesti kartoitetaan. Lastenlääkärien seulonnoissa ei seulota pelkästään perinteistä kymmentä ACE-luokkaa vaan myös muita haitallisia tekijöitä, sekä lisäksi asianomaisen henkilön korjaavia kokemuksia ja suojelevia tekijöitä. Lisäksi mikäli henkilö kärsii jostain mahdollisesta mielenterveysongelmasta tai kroonisesta sairaudesta, tai muusta ongelmasta, joka saattaa juontaa toksiseen stressireaktioon, kartoitetaan myös näiden vaivojen mahdolliset toksisesta stressistä nousevat juurisyyt. Seulontoja tehdään Kaliforniassa sekä aikuisille että lapsille. Seulontojen ja kartoitusten seurauksena lapset, perheet ja aikuiset lähetetään asianmukaisesti erilaisiin tukipalveluihin kuten terapia-, terveyskasvatus- ja kolmannen sektorin erilaisiin terapeuttisiin ja vertaistukiryhmiin.

Toksisen stressin ehkäisy tapahtuu sekundaarisessa ennaltaehkäisyssä sekä yksilö- että yhteisötasolla. Tätä työtä tehdään jokaisella sektorilla – oikeustoimessa, kasvatuksessa, sosiaalityössä ja (mielen)terveyspalveluissa - kussakin omalla tavallaan, mutta myös yhteen koordinoiden. Sekundaarinen ennaltaehkäisy merkitsee lisäksi toksisen stressin diagnostisten kriteerien jatkuvaa täsmentämistä, tehokkaita monialaisia yhteistyöverkostoja, yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen (psyko)edukaatiota, päihdeperheiden sekä väkivallasta tai mielenterveysongelmista kärsivien perheiden toksisen stressin vähentämistä, ja heidän terveiden selviytymiskeinojen vahvistamista, voimavaraistamista. Sekundaarinen ennaltaehkäisy merkitsee ammattilaisten kotiin tekemiä tutustumiskäyntejä ja perhekeskeisiä päihdepalveluita. Se sisältää ylipäätään menetelmiä, joilla vähennetään kaikkien,  järjestelmän työntekijöiden, vanhempien että lapsien, toksista stressitasoa.Sekundaarinen ennaltaehkäisy merkitsee läpinäkyvyyttä, tehdään näkyväksi mm. haitallisten kokemusten ja muiden traumaattisten kokemusten kansanterveydellisiä ja sosiaalisia seuraamuksia sekä yhteiskunnallisia kustannuksia.

Tertiaarinen haitallisten kokemusten ennaltehkäisy kohdistuu yksilöihin, joissa haitallisten kokemusten seuraamukset ovat jo todentuneet esimerkiksi mielenterveysongelmana, kroonisena sairautena, rikollisuutena, väkivaltana, oppimishäiriöinä, päihteiden käyttönä tai muuna ilmenemismuotona. Sillä pyritään loiventamaan haitallisten kokemusten seurannaisvaikutusten vakavuutta. Siihen kuuluu muun muassa ravitsevien ihmissuhteiden mahdollistaminen toksisesta stressireaktiosta kärsivälle, sekä lapsen ja aikuisen uniryhmistä huolen pitäminen, ravinto, liikunta, tietoisuustaidot, luontoelämykset ja tehokkaat terveys- ja mielenterveyspalelut sekä terveyskäyttäytymiseen liittyvät palvelut. Ne ovat siis osittain samoja kuin primaarisissa ja sekundaarisissa ennaltaehkäisyssä, erona vain on, että ne kohdistuvat jo sairastuneisiin henkilöihin.

Tertiaarisesta preventiosta esimerkkinä on, että vangin terveys- ja mielenterveys kartoitetaan vankilassaolon aikana, ja sitä pyritään siellä edistämään ACE-tietoisesti. Tämän rinnalla kiinnitetään huomiota myös siihen, miten rikoksen tekijä voisi palata teveeseen ympäristöön, kuten hyvinvoivaan yhteisöön ja kuinka hän voisi työllistyä. Tavoitteena on kuntouttava; vapautetun rikoksentekijän ihmissuhteiden laadun parantaminen, hänen taloudellisen tilanteen vahvistaminen sekä positiivisten roolimallien tarjoaminen. Tämä on keskeistä, jotta voitaisiin kataista toksisen stressin seurannaisvaikutukset hänen lähisuhteisiinsa. Kuntouttaen myös rikoksen uusimisriski vähenee muun hyvinvoinnin kohenemisen rinnalla. Yhden sukupolven tertiaarinen ennaltaehkäisy on seuraavan sukupolven primaarista ennaltaehkäisyä eli ylisukupolviset taakkasiirtymät on katkaistava. Toksisen stressin siirtyminen sukupolvesta toiseen pystytään varsin hyvin katkaisemaan ja tämä on vieläpä kustannustehokasta toimintaa.

Toksisen stressireaktion ennaltaehkäisy on eräs tärkein sisäisen turvallisuus-, sosiaali- ja terveyspolitiikan osa-alue.  En usko, että muutos järjestelmässä tapahtuu vain virallisten tahojen kautta, vaan se vaatii myös kansalaisaktivismia, suomalaisten yhteistä tahtotilaa: emme suostu enää kulkemaan pitkin henkistä ohituskaistaa.


- Kati Sarvela -  

Lähteitä ja luettavaa:

Rider E A, Ansari E, Varrin P H, Sparrow J. Mental health and wellbeing of children and adolescents during the covid-19 pandemic BMJ 2021; 374 :n1730 doi:10.1136/bmj.n173

Burke Harris, NadineOffice of Surgent General, 2021) https://osg.ca.gov/sg-report/https://osg.ca.gov/sg-report

THL:n blogi :https://blogi.thl.fi/lapsuusajan-haitallisista-kokemuksista-kohti-toiveikasta-tulevaisuutta/











#traumatietoinen #traumainformoitu #ACEtietoinen #ACEs #traumainformoitusotejaope #olentraumatietoinen




BLOGIT

Katin sosiaali- ja terveyspoliittinen sekä sisäisen turvallisuuden selonteko

Traumainformoitu, ACE-tietoinen kulttuuri, on ihmisluonnonsuojelua.

Ajatuksia sukupuolisesti, henkisesti ja kultuurisesti sensitiivisestä traumainformoidusta työotteesta

Erilasia menetelmiä voidaan yhdistää sukupuolisensitiivisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti sensitiivisesti, hybridisti, ottaen huomioon kunkin ryhmän oma perinne ja erityistarpeet.

Kati Sarvela

Medikaalisista traumoista diagnooseihin - Mielenterveyden edistämistä traumainformoidusti

Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja. 

Kati Sarvela

Faktoja lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksista ja resilienssitekijöistä

Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.

Kati Sarvela

Pohdintaa traumasta ja väkivallasta

Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.

Kati Sarvela

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmissuhdetyöhön - videoita

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva