Kriisistä iloon ja toivoon - Tanssin taikaa


Kati Sarvela


Elämme kollektiivisen kriisin ja traumatisoitumisen aikaa. Covid-19 aktivoi lukuisissa ihmisissä parhaillaan haitallista stressiä. Kun resilienssiä ei ole riittävästi, se ilmenee ylivireytenä (hermostuneisuutena, ahdistuksena, paniikkina, keskittymishäiriöinä jne) tai lamaattumisena (turtumisena, yksinäisyytenä, yhteyden katkamisena muihin, luontoon ja itseen).


Vaikka traumatisoituneelle elämä voi tällä hetkellä olla hyvin vaikeaa, eikä hänen kokemustaan pidä mitätöidä, tiedetään traumaattisen stressin voivan johtaa resilienssin lisääntymiseen ja muodonmuutokselliseen kasvuun. Jotta tämä mahdollistuu, ihminen tarvitsee paljon toisten ihmisten myötätuntoa ja tukea. Olemme olemukseltamme laumaeläimiä.


Voidaan ajatella, että kollektiivisena, yhteisöllisenä muotona trauma on myös myönteisen muodonmuutoksellisen oppimisen yhteinen mahdollisuus, joka voi ruokkia uudenlaisia elämän merkityksiä, toivoa ja iloa. Se edellyttää tyypillisesti sitä, että saamme korjaavia yhteisöllisiä kokemuksia, joita on monenlaisia, lähtien terapiasta, toipumista edistäviin vertaisryhmiin ja taideterapeuttisiin menetelmiin.

Trauma rikkoo kykymme tuntea yhteyttä maahan omaan kehoomme, perheeseemme, historiaamme  ja omaan  yhteisömme. Kollektiivisesta traumasta parantuaksemme meidän on löydettävä yhteytemme maahan, kehoomme, yhteisöömme ja esi-isiimme.

Lähes poikkeuksetta alkuperäiskansoilla on ollut parantavia rituaaleja. Musiikki, tanssi, visuaalinen taide, henkisyys ja luontoyhteys on ollut osa normaalia arkea. Tämä kertoo tarinaansa nykyihmisille siitä, että heillä oli paljon viisautta, sellaista viisautta, joka on monelta nykyihmiseltä kadonnut.

Alkuperäiskansojen jäsenillä on ollut vielä elävä, kehollinen yhteys maahan, muihin luontokappaleisiin ja yhteisöönsä. He ovat osanneet palauttaa itsensä terveellä tavalla kehoonsa. Esimerkiksi kriisien hetkinä rituaalisen tanssin ja musiikin avulla on säädelty ja purettu lukkiutuneita kehollisia reaktioita ja tunnetiloja.

Länsimaisessa kulttuurissa on paljon hyvää, esimerkiksi tiede on kehittänyt merkittävästi realiteettitajuamme. Valitettavasti tänä päivänä eräänä kollektiivisen traumatisoitumisen merkkinä voidaan pitää sitä, että monilla sekin on valitettavasti kadoksissa.

Yhä enemmän tiede vahvistaa sitä, ettemme paranna kollektiivisia traumojamme yksin järjellämme. Traumaattiset muistomme kun varastoituvat kehoomme, ei-tietoisina tai huonosti tiedostettuina kehollisina prosesseina. Lukkiutuneita puolustusreaktioita ja tunnetiloja voidaan avata päästämällä irti hetkeksi järjen ohjauksesta ja antamalla tilaa turvallisessa tilassa, kuten luonnossa, kehon luonnollisille eheyttäville spontaaneille mekanismeille.

Eri taidemuodot tarjoavat meille tulevaisuuden mahdollisuuksia kriiseistä toipumiseen. Taide ei ole pelkästään esteettinen elämys, vaan se voi olla myös tie toipumiseen ja yhteisölliseen eheyteen. Tanssin ja musiikin vahvuus on myös siinä, että niillä voidaan edistää kerrallaan jopa suurten ryhmien toipumista, keskinäisen yhteyden kokemuksen palauttamista.

Osa alkuperäiskansojen tanssin taikaa on ollut siinä, että se ei ole ollut suorittavaa tanssia, jota katsotaan arvostellen. Sen sijaan se ollut tyydytystä tuova, elimistöä palauttava rituaali, joilla yhteisöt ovat maadoittuneet eli palanneet kehoonsa kiperien, hankalien tai kärsimystä tuottaneiden tapahtumien jälkeen. Usein tanssissa ihmiset ovat myös koskettaneet arvostavasti toisiaan, ilman että tähän kosketukseen on kuulunut mitään seksuaalista tai väkivaltaista elementtiä.

Se mikä tanssissa on hienoa, on se, että jo pelkästään tanssin todistajana oleminen voi olla toipumista edistävä kokemus. On täysin luonnollista, että osa voi kokea, että tanssi on liian voimakas menetelmä itselle ja siksi osallistuminen siihen voi olla vaikeaa. Heillekin saattaa mahdollistua korjaavat kokemukset tanssin todistajina. Ihmisen evolutiivinen kehoviisaus on joskus jopa hämmästyttävää: Peilisolumme virittävät meitä toinen toisiimme sekä ollessamme tanssin todistajia tai esittäjiä. Tämä todistajana oleminen saattaa olla polku omaan keholliseen tunneilmaisuun.

Erilaisten tanssien kirjo on on onneksi myös valtava. Jos ihminen vierastaa esimerkiksi improvisaatiota, yksinkertainen askellus piirissä tai ketjussa voi olla yllätyksellisen vaikuttava kokemus. Se usein auttaa meitä pääsemään toinen toistemme rytmiin, yhteisöllisyyden kokemukseen. Yhteinen rytmi on toipumisen lähtökohta.

Tämän tapahtuman juuret ovat Suomen identiteettiä kannattelevassa Kalevala eepoksessa, omissa suomalaisissa juurissamme. Kalevalan eepoksen runoudelle rinnasteisia tarinoita on monissa eri alkuperäiskansojen runous- ja tarinaperinteissä. Voi jopa ajatella, että niillä on juurensa globaalin kulttuurimme yhteisessä kansanrunouden ja -tarinoiden varannossa. Siksi Kalevalan runous ei kosketa vain suomalaisia, vaan se liikuttaa monien muidenkin maiden kansalaisia. Kalevalahan on käännetty kymmenille eri kielille. Kansanrunous ja -tarinat ovat osa globaalia yhteistä ihmiskunnan historiaamme.

Tanssi avaa ovia kehoomme piiloutuneisiin kokemuksiin. Tanssi voi vakauttaa mieltä ja auttaa purkamaan tunteita. Se voi edistää toipumista avaamalla yhteyksiä itseen, luontoon ja toinen toisiimme. Kokemuksia tanssista tulisi tarjota kaikille; heille, jotka haluavat kokea liikettä ja yhteistä rytmiä sekä heille, jotka haltioituvat jo pelkästään tanssin todistajina olemisesta.


Joutsentanssi- tapahtuma on tulevana kesänä Kuhmossa 7-13.6.2021.  Joutsentanssin sivut löytyvät täältä: joutsentanssi.fi










BLOGIT

Medikaalisista traumoista diagnooseihin - Mielenterveyden edistämistä traumainformoidusti

Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja. 

Kati Sarvela

Faktoja lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksista ja resilienssitekijöistä

Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.

Kati Sarvela

Pohdintaa traumasta ja väkivallasta

Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.

Kati Sarvela

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmissuhdetyöhön - videoita

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva