Krooninen kipu, trauma ja vireystila

KROONINEN on moniuloitteinen ilmiö, ja siksi sen hoitokin tapahtuu parhaiten monialaisessa yhteistyössä. Itseäni on viime aikoina kiinnostanut erityisesti se, kuinka krooninen kipu ilmenee autonomisen hermoston toiminnan säätelyn vaikeutena. Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa, varsinkin silloin kun hänen kokemustaan jatkuvasti mitätöidään.

Peter Levine jakaa kivun kolmeen luokkaan, fyysiseen, emotionaaliseen ja trauman jälkeiseen kipuun. Fyysinen kipu on seuraamusta fyysisestä vammasta ja kudosvauriosta. Emotionaalinen kipu taas liittyy prosessoimattomiin tunnetiloihin, jotka varastoituvat kehoon. Näihin liittyy läheisesti siis nk. kompleksi traumatisoituminen, lapsuuden haitalliset kokemukset. Varsinainen trauman jälkeinen kipu puolestaan liittyy musertaviin tapahtumiin, jotka menevät yli henkilön sen hetkisen käsittelykyvyn.

Jotta kiputilaa voidaan hoitaa, on ymmärrettävä, että kolme eri kiputyyppiä lomittuvat usein erottamattomasti toinen toisiinsa. Se mikä eri kiputyypeille on yhteistä, on se että niihin kaikkiin liittyy yleensä häiriö autonomisen hermoston säätelyssä eli puolustusreaktiomme saattavat aktivoitua (taistele, pakene, lamaantuminen) .

Keskeinen asia kroonisesta kivusta toipumisessa, tai sen kanssa elämisen oppimisessa, näyttää olevan se, että kasvamme oman kehomme ystäväksi. Ensimmäinen askel tähän on se, että opettelemme kommunioimaan kehomme kanssa. Sen sijaan, että elämme pelossa ja torjumme siitä tulevia viestejä, otammekin niihin ystävällisen ja lempeän asenteen. Kun ystävystymme oireittemme kanssa saatamme parhaassa tapauksessa oppia pois kroonisesta kivusta.

Tämä ei ole helppoa silloin kun kipu on voimakkaimmillaan. Tällöin voi olla joskus hyväkin toimintastrategia “dissosioitua”, eli poistua hetkeksi kivusta, vaikka kuuntelemaan musiikkia tai tekemään jotakin, jonka itse on huomannut auttavan pois oman kehon kivusta (esim. lääkärin tarjoamat lääkkeet, kivun kanssa on aina syytä olla myös yhteistyösuhteessa lääkäriin).

Levine väittää, että kukaan ei parane yleensä emotionaalisesta, fyysisestä tai henkisestä kivusta, ottamatta kehoa oman kasvu- ja selviämisprosessinsa keskiöön. Tämä minun on helppo ymmärtää myös itse omaksumastani hypnoterapeuttisesta ja sensomotorisesta näkökulmasta käsin.

Kipua voidaan kuvata monelle tutulla kahden nuolen vertauskuvalla. Kun ensimmäinen nuoli vahingon jälkeen osuu henkilöön, kyse on tarpeellisesta kivusta, joka haluaa viestiä sinulle, että kehossasi on jotakin vinossa. Se on erittäin tarpeellinen viesti, joka estää meitä vahingoittamatta itseämme lisää. Toinen nuoli osuu sinuun kun alat pelätä kipua, jolloin kaikki kehosi aistimukset saattavat alkaa pelottaa sinua. Vähitellen kroonisesta kivusta kärsivä voi siirtyä tilaan, jossa hänen kehostansa ja sen aistimuksista tulee hänen vihollinsa. Aivan kuten traumassa, myös kroonisessa kivussa ihminen voi kadottaa kehoturvansa.

Joskus toivumme kokonaan kroonisesta kivusta, kun löydämme otteen aivojemme säätelymekanismeihin. Toisinaan puolestaan kipu saattaa pysyä, mutta se mitä voidaan tällöinkin tehdä on se, että opettelemme taitoja, joilla yllä pidämme arjen toimintakykyämme ja vähennämme tarpeetonta kipuun liittyvää kärsimystä rakentamalla itsellemme kehoturvaa. Se on vain harvoin nopea prosessi. Krooninen kipu on oikoeastaan pitkällinen hermostollinen oppimisprosessi, ja samoin on myös siitä toipuminen.

Traumojen luonteen ymmärrys, mukaan lukien ymmärrys polyvagaaliteoriasta, auttavat meitä ymmärtämään, millainen merkitys autonomisen hermoston vireystiloilla on krooniseen kipuun, mutta myös moniin muihinkin vaivoihin, esimerkiksi ärtyneeseen paksusuoleen. Traumatietämys avaa monille meistä uusia mahdollisuuksia säädellä oireitamme. Sen sijaan, että keskittyisimme itse elimeen, suoleen tai kudosvaurioon, keskitymmekin siihen, kuinka onnistumme lisäämään itsessämme olevia ihanteellisia vireystiloja, joissa oireemme ovat vähäisempiä tai jopa poissa. AIvot ja hermosto voivat muovautua ja tämä mahdollistaa toipumista.

Olen itselleni löytänyt sairauksieni aikana omia tapojani ystävystä kehoni kanssa. Diagnoosini saatua hetken velloin, kivuissa, pelossa ja katastrofaalisissa kuolemaajatuksissa. Lähdin pikkuhiljaa päivästä toiseen tekemään kehoani ystäväkseni mielikuvaharjoitusten, luovan terapeuttisen kirjoittamisen ja EFT:n avulla. Onneksi nykyään on tarjolla monia menetelmiä, joilla henkilö voi aktivoida toipumista edistävää ihantelisempaa hermostollista olotilaa.

Lauantaina 4.4.2020 pohdimme yhdessä Karita Palomäen kanssa, mitä traumainformoidulla hoitokulttuurilla voisi olla annettavaa kivun hoitoon. Karita on pitkäaikainen ystäväni sekä oman alansa huippuosaaja. Tämä on ensimmäinen yhteinen koulutuksemme, jota odotan jo innokkaasti. Kaksin kouluttaminen tarjoaa kouluttamiseen aina uuutta syvempää ulottuvuutta. Näin ainakin itse koen.

Koulutuksestamme tietoa löytyy täältä:

http://iloajatoivoa.fi/…/traumainformoitu-kohtaaminen-ja-ki…

- Kati Sarvela -

Lähteet:

Chronic Diffuse pain and Functional Gastrointestinal Disorders After Traumatic Stress: Pathopshysiology Through a Polyvagal Perspective, Hypothesis and Theory, 31 May 2018

Freedom fron Pain, Discover Your Body´s Power to Overcome Physical Pain, Peter A. Levine and Maggie Phillips


BLOGIT

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva