Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

- Kati Sarvela - (artikkeli päivitetty 1.9.)

Lapsuuden kaltoinkohtelu ja laiminlyönnit (ACE adverse childhood experiences) ovat tällä hetkellä Suomen suurin terveyden, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimisen uhka, johon ei ole suunnattu riittävästi huomiota. Suomessa pitää kiinnittää huomiota entistä enemmän huomiota haitallisia kokemuksia ennaltaehkäisevään toimintaan.

ACE-tutkimuksen ymmärtäminen ja varhainen myrkylliseen stressiin puuttuminen antaa meille terveydenhuollon, sosiaalialan ja kasvatustyön ammattilaisille uuden keinon ymmärtää terveyden osa-alueita, joissa lääketiede ei ole ollut perinteisesti vahvimmillaan. Alkaa olla yhä enemmän näyttöä siitä, että traumainformoidulla eli tunnehaavat huomioivalla hoitokulttuurilla on mahdollisuus alentaa sote-kustannuksia, parantaa oppimistuloksia ja auttaa tehokkaammin potilaitamme. Voimme tukea kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi kansalaisia, jotka ovat kärsineet vuosikausia kroonisista sairauksista tai vaikkapa päihteidenkäytöstä. Lisääntyvän traumatietoisuuden kautta voimme tarjota kantavia uusia näkökulmia henkilöille, joilta toivo paranemisesta on alkanut hiipumaan.

ACE- tutkimuksen uranuurtajan Fellitin mukaan lääkärillä on olemassa diagnoosin tekemisessä vain kolme lähdettä: potilaan historia, fyysinen tutkimus ja laboratoriotestaus. Vaikka potilaat olettavat, että diagnoosi on peräisin laboratoriokokeista, kokeneet lääkärit ovat sitä mieltä, että 75-80 prosenttia diagnoosista juontuu potilaan historiasta.*)

Taumojen kartoituksen sisällyttäminen tuettavan potilaan tai asiakkaan tilanteen arviointiin, voi auttaa sote-ammattilaisia syventämään sairauksien, työttömyyden ja mielenterveysongelmien historiallisen taustan ymmärrystä. Traumainformoidulle ammattilaisille aukeaa ihmiskeskeisesti moniammatillisen yhteistyön ja vertaistuen yhteistoiminnallinen kenttä. Myös kasvattajat, juristit ja poliisit hyötyvät haitallisten kokemusten ymmärryksestä: se tuo myötätuntoa ihmistä kohtaan.

Ihmistyötä tekevien ammattilaisten on tärkeää ymmärtää, että Felittin ja Andan alkuperäiset seulontatutkimukset on tarkoitettu tilastollisten korrelaatiosuhteiden osoittamiseen. Ne ovat tehneet näkyväksi, kuinka hyvinvointiriskit (oppimishäiriöt, rikollinen käyttäytyminen, sairastavuus, mielenterveysongelmat) tilastollisesti lisääntyvät suhteessa riskitekijöihin. Ne eivät kuitenkaan kerro mitään yksilöstä. Tiedämme nimittäin, että joillakin lapsilla voi olla paljon resilienssitekijöitä, jotka puskuroivat ja suojelevat lasta niiden vaikutuksilta. Traumainformoidun kulttuurin päämäärä onkin tehdä näkyväksi erilaisia yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia traumaattisen stressin lähteitä, mutta samanaikaisesti pyritään lisäämään kaikilla tasoilla resilienssitekijöitä, jotta haitallisten kokemusten seuraamuksia päästään vähentämään. Näitä on esimerkiksi se, että lisätään lapsen ympärillä olevia henkisesti hyvinvoivia, itsensä tuntevia, traumatietoisia ja tunnetaitoisia, kuuntelevia aikuisia. Tällaiset ammatti- ja vertaisauttajat kykenevät auttamaan lasta säätelemään vähitellen paremmin vireystilojaan ja tunnetilojaan. Resilienssiä kasvattaa myös se, että lapselle tarjotaan vakaita arjen rutiineja. Jukka Mäkelä puhuu tässä yhteydessä lapsen luottamuspääoman lisäämisestä. Mäkelä kirjoittaa kolulaisista seuraavasti:

"Lamaantuminen ja jähmettyminen tekevät lapsen huomaamattomaksi, jolloin vaarana on, että opettaja ei tule kiinnittäneeksi huomiota häneen sen enempää luokkatilanteissa kuin välitunneillakaan. Tästä voi syntyä noidankehä. Toistuvan lamaantumisen tai jähmettymisen myötä lapsen luottamuspääoma hupenee ja hänen alttiutensa kokea koulutilanteet ylivoimaisena kasvaa. Tällöin nämä autonomiset reaktiot voivat käynnistyä uusissa tilanteissa aina vain helpommin."

Voimme traumatietämyksellämme ja resilienssiymmärryksellämme tehokkaammin jäsentää, mihin suuntaan palveluja kannattaa suunnata ja mihin ei. Felliti korostaa, että tämän ymmärryksen lisäämisessä meitä  auttaa 440 000 aikuispotilaiden traumatiedot (ACE tutkimukset). Felliti korostaa, että on helpompi auttaa terveydenhuollossa potilasta ymmärtämään oireitaan, kun on yhteinen käsitys siitä, mistä nämä krooniset oireet ja vaivat juontuvat. Aivan samoin aikuissosiaalityössä, lapsuuden haitallisten kokemusten ymmärrys auttaa esimerkiksi ammattilaista ja hänen päihteidenkäyttäjäasiakastaan ymmärtämään, mistä hänen vahingolliset käyttäytymismallinsa alunperin juontuvat.

Kun ammattilaisella on ymmärrys oireiden historiallisesta taustasta sekä interpersonaalisen neurobiologian tietämystä (=kuinka vuorovaikutussuhteemme vaikuttuvat aivoihimme ja hermostomme toimintaan), voi terveys-, hyvinvointi-, käyttäytymishäiriöitä ja oppimishaasteita lähestyä tuloksekkaammin, hedelmällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Taustan ymmärtäminen ACE-tutkimusten kautta on kokemustemme mukaan usein vapauttavaa. Lukuisat ihmiset kantavat itsessään täysin turhaa häpeää, joka juontaa lapsuuden haitallisiin kokemuksiin. Sillä, että lääkäri ehtii kyselemään, kuuntelemaan ja hyväksymään potilaan kokemusta, on kokonaisvaltaisesti parantava vaikutus. Kun lääkärit pyrkivät ymmärtämään ihmisten mennyttä elämää, ja heillä on lisäksi biolääketieteellinen ymmärrys kehosta  ja oireista, luodaan potilaalle täysin uusia mahdollisuuksia löytää itselleen hyvinvointia.*)

Käypähoitosuosituksissa sanotaan: "Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt ovat melko tavallisia, kaikenikäisillä esiintyviä mielenterveyden häiriöitä, jotka tulee tunnistaa kaikkialla terveydenhuollossa. Trauman jälkeen jatkuvasti oireilevat tulee tutkia perusterveydenhuollossa asianmukaisesti ja ohjata tarvittaessa hoitoon." Ne pitäisi kyllä tunnistaa aivan yhtä lailla kasvatustyössä, sosiaalityössä ja rikosseuraamuslaitosten ammattilaisten keskuudessa. Käytännössä tällä saralla on vielä paljon tekemistä. Ammattilaiset tunnistavat kokemukseni mukaan vielä hyvin huonosti omia ja potilaittensa traumaperäisen stressin oireita. Traumainformoidulla kulttuurilla yhteiskunnallisissa instituutioissa (koulut, perhekeskukset, sote-yksiköt, palokunta, poliisi) on erityisesti nyt Covid-19 ajassamme tilaus.

Felitti luokittelee alkuperäisessä ACE (adverse childhood experiences) tutkimuksessaan lapsuuden haitalliset kokemukset — lapsuuden kaltoinkohtelun ja laiminlyönnit —kymmeneen eri luokkaan.

1. Fyysinen kaltoinkohtelu

2. Seksuaalinen kaltoinkohtelu

3. Emotionaalinen kaltoinkohtelu

4. Fyysinen laiminlyönti

5. Emotionaalinen laiminlyönti

6. Läheisen väkivaltainen käytös

7. Perheessä päihteiden väärinkäyttöä

8. Perheen jäsenellä mielenterveysongelmia

9. Vanhemmat erillään tai eronneita

1o. Vanhempi vankilassa

Kehomme, aivomme, hermostomme ja koko elämämme voi muuttua haitallisten varhaislapsuuden ja nuoruuden kokemusten seuraamuksena. Autonomisen hermoston tärkeä tehtävä on ylläpitää elimistön puolustusta ja tasapainoa. Se voi vakavastikin häiriintyä haitallisten kokemusten kautta. Tällöin jotkut puhuvat kompleksisesta jälkitraumaattisesta stressistä tai traumaperäisestä stressihäiriöstä, jonka vaikutusta voimme tosiaan kompensoida resilienssitekijöillä. Autonomisen hermoston epävakaus riskeeraa monin tavoin hyvinvointimme, myös fyysisen terveytemme.

Monet kansalaiset yhdistävät traumaperäisen stressin PSTD-oireet vain rankkoihin tapahtumiin, esimerkiksi maanjäristyksiin tai sotien väkivaltaisiin tapahtumiin. Ihmisillä on vähemmän tietoa ja ymmärrystä siitä,että pitkään kestänyt lapsuuden fyysinen ja emotionaalinen kaltoinkohtelu sekä laiminlyönti voi laukaista myrkyllistä traumaperäistä stressiä, joka saa stressihormoniemme määrän kroonisesti kohoamaan. Traumaattisen stressin voi ajatella vertauskuvallisesti olevan seuraamusta yhdestä tai muutamasta suuresta kivestä (esim. lapsuuden yksittäinen seksuaalinen hyväksikäyttö) tai se voi olla kasa suurempia ja pienempiä kiviä, vaikkapa pitkäaikaista emotionaalista laiminlyöntiä.

On tärkeää tiedostaa traumainformoidussa kulttuurissa kaksi asiaa:  trauma ei ole ihmisen ulkopuolinen tapahtuma, vaan se on kehomme hallitsematon tapa reagoida ("pakene tai taistele" tai "lamaantuminen") ärsykkeisiin. Lisäksi ACE:n seurauksena syntynyt traumaattinen stressi on tavallista. Se on jokapäiväistä opetus-, sosiaali- ja hoitotyön  arkea, josta kärsivät sekä ammattilaiset että heidän asiakkaansa.

Ihmisen elinikä, terveys ja hyvinvointi on suorassa suhteessa lapsuuden epäsuotuisten kokemusten määrään ja haitallinen stressi voi vaikuttaa monella eri tasolla:





Lapsuuden ja nuoruuden tunnehaavoista eli traumoista yhteiskuntamme maksaa valtavat kustannukset esimerkiksi kroonisina sairauksina, vahingollisena terveyskäyttäytymisenä, ennenaikaisina kuolemina ja rikollisuutena. Nadia Burke Davisin mukaan korkea sairastavuus ei johdu pelkästään huonoista elintavoista. Hänen mukaansa vain noin 50 % sairastavuudesta selittyy tällä. Traumaperäinen stressi itsessään on siis "myrkyllistä". ***) Meidän on nyt porauduttava sairastavuuden ja henkisen pahoinvoinnin juurisyihin, eikä vain jo syntyneiden ongelmien hoitoon. Meidän on autettava tunnehaavatietämyksellämme kaikkia, erityisesti lapsia ja nuoria, kukoistamaan.  

Wendy Elliksen tutkijaryhmä tuo lapsuuden haitallisten kokemusten ymmärrykseen syvyyttä, joka on tullut varsin näkyväksi nyt Covid-19-aikana. Hänen ryhmänsä tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä siitä, kuinka ACE-tekijät vaikuttavat parina. Lapsuuden haitalliset kokemukset eivät nouse tyhjästä, vaan ne nousevat haitallisista lapsuuden ympäristöistä. Pandemiasta nouseva väkivalta, kuolleisuus, sairastavuus, mielenterveysongelmat ovat erityisen korkeita esiintyvyydeltään juuri köyhillä ja syrjityssä asemassa olevilla ihmisiryhmillä. Lasten tasa-arvotyö on parasta mielenterveys-, oppimisongelmien, rikollisuuden ja sairastavuuden ennaltaehkäisyä.

Tällä hetkellä Suomessa tarvitaan voimavaroja traumainformoituun koulutukseen: hyvän vanhemmuuden tukemiseen, opettajien ja ammattiauttajien sekä vertaisauttajien traumatietämyksen lisäämiseen. Me voimme vähentää kärsimystä ja tarjota parempia palveluita inhimillisemmin ja entistä kustannustehokkaammin. Tämä päämääränämme meidän kouluttaja- ja asiantuntijaryhmämme on kehittänyt ensimäisiä suomalaisia koulutuksia muun muassa tämän kolmenpäivän koulutuksen, jossa mennään ammattilaisen oma hyvinvointikärki edellä.

Traumainformoidun kohtaamisen opetuksella edistämme paitsi tuettaviamme, myös ammattiauttajien, opettajien ym. ihmistyötä tekevien omaa hyvinvointia ja terveyttä. Meidän on ammattilaisina mahdollista traumatietämyksen kautta kasvaa ymmärtäväisemmäksi ja myötätuntoisemmaksi omia puoliamme ja itsemme yllättäviä reaktioita kohtaan. Tämä puolestaan parantaa vuorovaikutustaitojamme, työtehokkuuttamme ja lisää myötätuntoamme potilaitamme, asiakkaitamme ja oppilaitamme kohtaan. Jukka Mäkelän sanoin, siirrymme pahoinvoinnin kehästä haltiatarkehään.

Euroopassa Skotlanti, Irlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän edelläkävijämaita. Skotlannissa kaikki ihmistyön ammattilaiset, mm. poliisikunta koulutetaan tunnehaavojen huomioimiseen. (Tältä sivulta löydät videoita poliisien kokemuksista). Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään, traumainformoituun kasvatus-, hoiva- ja hoitokulttuuriin. Meissä on olemassa jo kaikki se osaaminen ja viisaus, mikä tähän tarvitaan. Kysymys on nyt vain siitä, haluammeko siirtyä kokonaisvaltaisempaan ihmiskuvaan, jossa punomme kaiken tietämyksemme yhteen suomalaisten yhteisen hyvinvoinnin eteen. Uskallammeko lähteä puhumaan entistä enemmän voimavaralähtöisesti myös haitallisista kokemuksista ja traumaattisesta stressistä.

Minä luotan meihin. Uskon meidän oppineen hyödyllisiä asioita historiastamme.


#traumatietoisuus #traumasensitiivinen #traumainformoitu #traumainformoitusotejaope #ACEtutkimus

Lähteitä:

*) Jackson Nakazawa Donna, Childhood Disrupted, How Your Biography Becomes Your Biology, and How You Can Heal, AtriaBooks, 2015

**) Daniel J. Siegel, Mielitaju, Viisas Elämä,2012

***) Nadia Burke Davis Skotlannissa/ ACE-Aware Nation Congress

https://youtu.be/NtwmYaVTwis


BLOGIT

Traumainformoitu työote - Intersektionaalisuudesta tietoiseen läsnäoloon

Potilaskeskeisen hoitamisen ei pitäisi jäädä vain julkiteoriaksi internet-sivuille, vaan sitä pitää elää todeksi tutkimuksessa ja ja kaikkia kansalaisia palvelevissa terveydenhuollon käytännöissä. 

Kati Sarvela

TraumaCafé videoita

TraumaCafé videoita

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmisten kohtaamisen (videoita)

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva