Medikaalisista traumoista diagnooseihin - Mielenterveyden edistämistä traumainformoidusti

Kati Sarvela

Traumainformoitu tapa hahmottaa mielenterveysongelmia on täydentävä tai vaihtoehtoinen tapa perinteiselle diagnotisoiville ja patologisoiville, yksilökeskeisille, hoitomalleille. Tärkeimmäksi asiaksi diagnoosin sijaan nousee se, vastataanko yhteisöissä ihmisen tunne-, kiintymys- ja fyysisiin tarpeisiin elämän eri tärkeissä kehityksellisissä ja kriisivaiheissa. Tärkeä traumanäkökulmassa on yhteisöllinen kannattelu, sekä minkälaisen merkityksen henkilö kykenee jälkeenpäin antamaan omalle kärsimykselleen. Traumainformoidun liikkeen aktivistimme Karoliina Maanmieli on osoittanut tutkimuksissaan (2019), että esimerkiksi luova kirjoittaminen, runous ja metaforinen kieli mahdollistavat merkittävällä tavalla kipeiden tapahtumien käsittelyn, tunteiden sanallistamisen ja näkyväksi tulemisen.

Diagnoosit ja lääketieteen menetelmät voivat syventää traumoja

Psykiatri,suomalaisen traumainformoidun liikkeen pioneeri, Anne Pelkonen kirjoittaa Traumainformoitu sote ja ope -sivuilla (22.10.2019) psyykkisestä traumasta ja niihin liittyvistä diagnooseista seuraavasti:

Sanaan trauma törmää tänä päivänä useissa eri yhteyksissä. Lapset ja nuoret tuntuvat käyttävän termiä kevyesti eri tilanteissa ja saavan ohimeneviä ”traumoja” eri tilanteista, kuten epämieluisasta musiikista tai ruoasta. Sinällään hyvä niin, samalla puretaan psyykkisen trauman ja traumatisoitumisen ympärille kehittynyttä häpeää. Kun trauma on jotain arkipäiväistä ja sanasto on tuttua,voi olla helpompi tuoda esiin niitäkin haitallisia elämänkokemuksia, joista on tähän asti perinteisesti vaiettu… Psyykkinen traumatisoituminen voi ilmetä monin eri tavoin: Ymmärrys taustalla olevista vahingollisista elämänkokemuksista voi auttaa ymmärtämään taustaa minkä tahansa psykiatrisen diagnoosin takana.

Klassisen ja kompleksisen PTSD-oireiston lisäksi traumakokemuksilla on keskeinen merkitys erityisesti epävakaan persoonallisuushäiriön sekä dissosiatiivisten häiriöiden kehityksessä. Diagnoosit ovat usein ajankohtaisia oireryppäitä, joita riittävän yhtenäisinä esiintyessään on sovittu kutsuttavan tietyllä diagnoosinimikkeellä. Ihmisten elämässä trauman merkitys on kuitenkin diagnoosia laajempi ja traumaattiset kokemukset tulevat esiin arkisissa puitteissa. Ne tulevat esiin esimerkiksi suhteissa muihin ihmisiin, emotionaalisissa ja kehollisissa reaktioissa eri tilanteisiin, rohkeudessa tuoda esiin omia tarpeita ja mielipiteitä, mahdollisuudessa pysähtyä ja rauhoittua, kyvyssä levätä ja suoda itselle ja muille hyvää, kyvyssä ottaa huomioon toisten ihmisten tarpeet, kyvyssä oppia uusia asioita sekä taipumuksessa toistaa menneiden kokemuksien malleja sekä toistaa sisäistettyjä, itseä haavoittavia malleja, toiminta- tai ajatuskuvioita. Traumatisoituminen voi näkyä voimakkaana mielialan vaihteluna hetkestä toiseen, yhtäkkisenä lamaantumisena tai voimattomuutena, kyvyttömyytenä kestää ympäristön hälyä, muistiaukkoina joko elämänhistoriassa tai nykypäivässä tai erilaisina fyysisinä oireina, kuten kipuna tai puutuneisuutena. Se voi näkyä myös harha-aistimuksina, voimakkaina vieraantuneisuuden tunteina sekä muista ihmisistä mutta myös omista tunteista ja omasta kehosta. Traumatisoitumista on siis hyvin eri asteista ja sen vaikutukset ovat yksilölliset.” 

Tämä Pelkosen lähestymistapa diagnooseihin hetkellisinä ”oireryppäinä” on mielenkiintoinen. Traumatarinamme kärsimyksemme takana on aina huomattavan paljon suurempi ja monimuotoisempi kuin mikään yksittäinen diagnoosi. Jokaisella meistä on omanlaisemme traumahistoria, jonka olemusta koskaan mikään diagnoosi ei voi tyhjentävästi tavoittaa, vaan sen merkitykset nousevat omasta kokemusmaailmastamme. Ymmärrän, että tällä hetkellä voi olla vaikeaa päästä diagnooseista eroon, mutta mielestäni olisi entistä tärkeämpää pohtia, kuinka niitä käytetään eettisesti, ilman että niillä vahingoitetaan lisää potilaita.

Medikaaliset traumat ovat potilaiden ja heidän perheittensä kokemia psykologisia ja fysiologisia vasteita terveydenhoitojärjestelmän henkilöstön tuottamiin kipuihin, vammoihin, tai ne ovat hyvinvointia vahingoittavia reaktioita lääketieteellisiin kehoon tunkeutuviin tai pelottaviin hoitokokemuksiin sekä vakaviin sairausdiagnooseihin (Hall&Hall, 2017). Meidän pitää pohtia järjestelmässämme sitä, kuinka pääsemme eroon ilmiöstä, jossa psykiatriset diagnoosit alkavat elää potilaan sairauskertomuksissa ikään kuin omaa elämäänsä järjestelmän vallankäytön välineinä (KELA, vakuutusyhtiöt, hoitoketjut jne.), ikään kuin ne olisivat todellisia sairauksia siinä missä diabetes. Niitä käytetään, ikään kuin mielenterveysongelma olisi yksilön sairaus, vaikka todellisuudessa suurin osa traumoista on syntynyt myrkyllisissä vuorovaikutussuhteissa sekä ympäristöissä. Näillä hetkellisillä ”oireryppäillä” leimataan ja taakoitetaan usein ihmisiä loppuelämäksi, vaikka ne ovat tyypillisesti varsin epätarkkoja ammattilaisen kuvauksia potilaan hetkellisestä tilanteesta, joka juontuu hänen elämänsä merkittäviin ravitseviin tai vahingollisiin vuorovaikutussuhteisiin ja elämän muihin tapahtumiin. Todellinen ongelma on siis pikemminkin yhteisöissä kuin yksilössä.

Me emme voi sivuuttaa sitä, että virallisen lääketieteen menetelmät ja diagnoosit ovat traumatisoineet kansalaisia vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Karoliina Maanmieli (2021) muistuttaa vielä julkaisemattomassa artikkelissaan meitä potilaan asemaa ja oikeuksia koskevasta laista (1992), joka vaatii jokaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon potilaalle oikeuden laadultaan hyvään hoitoon ja kohteluun, myös silloin kun hoidossa käytetään pakkokeinoja. Väkivallan käyttöon yksiselitteisen kiellettyä psykiatrisessa hoidossa (Mielenterveyslaki 1990),mutta niin potilaiden kuin muidenkin voi olla vaikeaa nähdä eroa pakkotoimien ja väkivallan välillä, koska molemmat voivat traumatisoida tai muuten vahingoittaa potilasta. Pakkokeinot,kuten eritys ja sitominen, voivat olennaisesti heikentää potilaan kokemaahoidon laatua ja näyttäytyä potilaan näkökulmasta väkivaltana. Maanmieli (2021) kiinnittää huomiota siihen, että pitkän sairaalahoidon läpikäyneiden ja stigmatisoivan psykiatrisen diagnoosin saaneilla ihmisillä ei ole normaaleja mahdollisuuksia itsestä välittyvän vaikutelman hallintaan tai niin sanottuun itsen esittämiseen.  Monia Maanmielen mielisairaalamuistoaineiston tekstejä voi hänen mukaansa lukea kuvauksina totaalisessa laitoksessa elämisestä. Niissä kuvatut rangaistuskäytännöt, kontrollointi, päivärytmi, halveksiva kohtelu ja monet muut yksityiskohdat vastaavat määrittelemiä totaalisten yhteisöjen tyypillisiä piirteitä.

Voidaan täysin perustellusti väittää, että traumainformoitu systeemi lisää terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen tehokkuutta, lainmukaisuutta ja myös niiden turvallisuutta. Tämä työote auttaa ammattilaisia tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään traumaattista stressiä ja väkivaltaa. Traumatietoisuus on tärkeää paitsi potilasturvallisuuden myös rakenteellisen väkivallan tunnistamisen ja eliminoimisen vuoksi. Järjestelmämme on kehitettävä sellaiseksi, että se tuottaa mahdollisimman vähän tarpeetonta traumaattista stressiä henkilökunnalle ja asiakkailleen.

Trauma systeemisenä monimuotoisena ilmiönä

Traumainformoitu näkökulma nostaa keskiöön mielenterveydelliset ilmiöt systeemisinä ilmiöinä sekä aidon potilaslähtöisyyden, sen, että potilaan kokemuksella on merkitystä hänen toipumisessansa. Traumanäkökulma kyseenalaistaa myös sen mikä on normaalia. Jos ihminen kasvaa sairaassa ympäristössä, esimerkiksi väkivaltaisessa perheessä tai asuinympäristössä, on täysin normaalia, että hän alkaa kärsiä traumaattisen stressin oireista. Sosiologi Shawn Ginberg (2015) ehdottaakin, että tällöin pitäisi yksilöllisen traumaperäisen stressioireilun,  PTSD (post-traumatic stress disorder) -oireilun, sijaan äyttää käsitettä PTSE (permanent traumatic stressed environment) eli pitkäaikainen traumattisesti stressaava ympäristö. Oikea ja ensisijainen hoito kohdistuu tällöin PTSE:hen, eikä pelkästään henkilökohtaisiin PTSD oireisiin. Traumatisoitumiseen liittyy useimmiten tunne yksin jäämisestä ja siksi toipuminen tapahtuu lopulta yhteydessä muihin ja omaan sisimpään. Trauma rikkoo yhteyttä itseen, toisiin ihmisiin ja koko luomakuntaan. Toipuminen avaa tämän yhteyden.

Trauma on monitieteellistä ja intersektionaalista tutkimusaluetta. Se läpäisee ihmiselämän kaikki tasot. On muun muassa kollektiivista traumoja, historiallisia ylisukupolvisia traumoja, on kehityksellistä traumoja, kompleksisia traumoja, on petostraumoja, yksittäisiä traumoja, rasistisia ja uskonnollisia traumoja.

Pelkosen Anne kiinnittää huomionsa trauman monimuotoisuuteen. Hän jatkaa päivitystään sivustollamme:

Traumatisoituminen on moninainen ilmiö. Lopulta toipuminen tapahtuu kokonaisuudessaan monen tekijän summana. Optimaalisesti siinä voisivat myötävaikuttaa läheiset ihmiset, traumainformoitu systeemi, täydentävät hoidot ja traumaspesifiset hoidot. Trauman aiheuttama pieni haava voi parantua pelkästään läheisten avulla, mutta mitä suuremmasta haavasta on kyse, sitä vahvempaa ammattitaitoa tarvitaan myös traumojen hoitamisessa. Tilannetta voi verrata suoraan fyysisen trauman hoitoon: pieni naarmu paranee itsestään, osa haavoista tarvitsee laastarin, joita voimme hankkia lähes mistä tahansa kaupasta, osa sidoksen, joita saa vain erikoisliikkeistä. Osa haavoista voi liimata terveydenhoitaja, osassa tarvitaan yleislääkäriä, vakavimmissa haavoissa tarvitaan kirurgia, mahdollisesti useampaa operaatiota tai erikoisalaa ja lisäksi kuntoutusta. Joskus pistovammoissa pinnalla ei näy suurtakaan vammaa, vaikka piston aiheuttama vahinko olisi hengenvaarallinen. Hoito on siis valittava huolella ja kesken matkan suunnitelmaa on tarvittaessa muutettava. 

Anne Pelkonen korostaa sitä vastuuta, mikä toisen ihmisen kanssa työskentelyyn liittyy. Hän muistuttaa meitä kaikkia siitä, että jo traumatisoitunut on muita haavoittuvampi traumatisoitumaan myös hoitosuhteessa. Jo alistettu on vaarassa tulla alistetuksi, vaikka siihen ei pyrittäisikään. Väkivaltaa kohdannut ajautuu helposti väkivallan tekijäksi tai uhriksi. Hyväksikäytetty joutuu herkemmin hyväksikäytetyksi, jatkaa Pelkonen.

Tarvitsemme siis kipeästi traumainformoitua koulutusta kaikille ihmistyötä tekeville ammattilaisille ja vertaistukijoille, jotta ammattitaitoisesti hoidamme parhaalla mahdollisella tavalla kaikenlaiset tunnehaavat. Jotta tuettava asiakkaamme/potilaamme saa parhaan mahdollisen avun, täytyy järjestelmässä toimivien tunnistaa oman osaamisensa rajat. Traumatietoisuuteen tähtäävää koulutustarvetta lisää vielä se, että ammattilaisilla on riski sijaistraumatisoitua, kun he tukevat haavoittuneita ihmisiä. Työntekijä tarvitsee toisen ammattilaisen tukea tilanteissa, joissa oma jaksaminen ja oman ammatillisuuden rajat ovat koetuksella. Meidän ammattilaisten ja vertaisauttajien oma hyvinvointi on keskeistä laadukkaan kokonaisjärjestelmän luomisessa. Siksi tarvitsemme työnohjausta, itsetuntemusta, traumaan liittyvää psykoedukaatiota ja monialaisia yhteistyöverkostoja, joissa virallisia hoitomenetelmiä yhdistetään viisaasti erilaisiin täydentäviin ryhmämuotoisiin menetelmiin.

 

Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

 

Lähteet:

 

Ginwright Shawn, 2016, Hope and Healing in Urban Education, How UrbanActivists and Teachers are Reclaiming Mattes of the Heart, Routledge, New York

Hall Michelle, Hall Scott, 2017, Managing The Psychological Impact of Medical Trauma, Springer Publishing Company, New York

Maanmieli Karoliina, (julkaisematon artikkeli 2021) ”Me alistutaan, koska se on meijän asema sairaalaolosuhteissa” – Potilaiden muistoja pakkokeinoista, väkivallasta ja kaltoinkohtelusta (ORCID: 0000-0002-5157-6750)

Maanmieli, Karoliina 2019: Häpeä ja stigma mielisairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa muistoissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 56(3) 2019, 181–191.

 

 

 

BLOGIT

Katin sosiaali- ja terveyspoliittinen sekä sisäisen turvallisuuden selonteko

Traumainformoitu, ACE-tietoinen kulttuuri, on ihmisluonnonsuojelua.

Ajatuksia sukupuolisesti, henkisesti ja kultuurisesti sensitiivisestä traumainformoidusta työotteesta

Erilasia menetelmiä voidaan yhdistää sukupuolisensitiivisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti sensitiivisesti, hybridisti, ottaen huomioon kunkin ryhmän oma perinne ja erityistarpeet.

Kati Sarvela

Medikaalisista traumoista diagnooseihin - Mielenterveyden edistämistä traumainformoidusti

Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja. 

Kati Sarvela

Faktoja lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksista ja resilienssitekijöistä

Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.

Kati Sarvela

Pohdintaa traumasta ja väkivallasta

Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.

Kati Sarvela

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmissuhdetyöhön - videoita

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva