Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

MITÄ YHTEISTÄ COVID-19:LLA JA VÄKIVALLALLA? Molemmat ainakin tarttuvat, kirjoittaa irlantilainen Twitter ystäväni Jane Mulcahy, joka tekee ansiokasta työtään maassaan oikeustoimen ja rikosseuraamuslaitoksen  parissa.  Flunssat luova ympärillensä lisää flunssa ja väkivalta luo ympärilleen lisää väkivaltaa, hän jatkaa. Ajatus siitä, että väkivaltaiset henkilöt ovat “pahoja”, ei pidä  Mulcahyn paikkaansa. Sen sijaan ihmiset oppivat käyttäytymisensä mallintamisen ja kopioinnin kautta.

Kun lähdemme lähestymään väkivaltaa kansanterveysongelmana, auttaa se meitä katsomaan sitä uusin silmin: emme lähde syyttelemään ja jakamaan ihmisiä hyviksi ja pahoiksi. Sen sijaan terveydellinen lähestymistapa  johtaa ratkaisujen etsimiseen, kirjoittaa Mulcahy edelleen blogissaan, viitaten yhdysvaltaisen lääkärin  Gary Slutkinin ajatuksiin. Hän puolestaan on lääkäri, joka  teki pitkään töitä Somaliassa pakolaisleirien tartuntatautien keskellä, kunnes palasi Chigagoon ja sai huomata olevansa keskellä väkivaltapandemiaa.

Jane Mulcahy viittaa kirjoituksessaan myös monelle  jo tuttuun traumainformoidun liikkeen pioneeriin, Sandra Bloomiin. Hänkin kuvaa väkivaltaa infektiotaudiksi. Bloomin mukaan sen kohdistuessa lapsiin, väkivalta on erityisen tuhoisaa. Mulcahy viittaa toiseenkin traumapioneeriin, Bessel van der Kolkiin, jonka mukaan  lapsuuden trauma on suurin kansanterveytemme uhka. Emme todellakaan ole vielä riittävästi saaneet voimia liikkeelle lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemäksi.

Psykiatri Dan Siegel kuvaa kirjassan “The Whole Brain Child”, kuinka lasten aivot peilaavat heidän vanhempiensa aivoja. Toisin sanoen vanhemman oma henkinen kasvu ja kehitys, tai sen puute, vaikuttavat heidän lapsiensa aivoihin. Kun vanhemmat tulevat tietoisemmiksi ja emotionaalisesti terveimmiksi, heidän lapsensa nauttivat tämän hedelmistä ja kulkevat samalla kohden terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Siinä on erinomaisen tärkeä syy, miksi  meidän vanhempien tulisi “huoltaa” omat aivomme ja hermostomme kuntoon.

Mikä myös yhdistää Covid-19:a  ja väkivaltaa on se, että se katkaisee ihmisten välisiä yhteyksiä, kirjoittaa Mulcahy. Viruspandemia eristää ihmisiä fyysisesti toinen toisistaan, mutta yhtä lailla väkivalta tekee tätä samaa. Se pirstoo ja polarisoi. Väkivalta ruokkii traumaattista stressiä, ja trauma puolestaan väkivaltaa.

Väkivaltaa  ei ole vain fyysinen väkivalta, vaan myös se, kun lapsi ei saa aikuisilta sitä huolenpitoa, turvaa ja kiintymystä, jota hän tarvitsee, kasvaakseen tasapainoiseksi yksilöksi ja kukoistaakseen. Turvattomissa kiintymyssuhteissa ja haitallisten kokemusten keskellä lapsen perustuvaalaatuista oleviin tarpeisiin ei vastata. Ne ovat juuri niitä tarpeita, joita hän tarvitsee kasvaakseen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Tämän seuraamuksena hän voi joutua aikuiseksi kasvaessaan pahoinvoinnin tai väkivallan noidankehään.  Kun lapsi säilyttää turvallisten aikuisten ja arjen rutiinien tukemana yhteyden itseensä ja toisiin ihmisiin, hänen ei  tarvitse  ottaa käyttöön epäterveitä selviytymisstrategioita, kuten addiktioita,  itsetuhoisuutta tai väkivaltaa. Sen sijaan hän pääsee tähän luottamuspääomaa kasvattavaan hyvinvoinnin haltiatarkehään, jota Jukka Mäkelä ansiokkaasti kuvaa muun muassa tässä julkaisussa.

Kandalainen Gabor Maté kuvaa lapsen tarpeita tavalla, joka “osuu ja uppoaa minuun”.  Jokaisella pienokaisella on kaksi tärkeää perustarvetta. Toinen  tarve on saada terve, riittävän vahva kiintymyssuhde aikuiseen; vanhempien hyväksyntä, huolenpito, rakkaus ja läsnäolo. Toinen lapsen perustarpeista Matén mukaan on tarve autenttisuuteen, eli aidon oman itsen yhteyteen ja sen ilmaisuun. Tämä merkitsee sitä, että kasvavalla lapsella säilyy juuri tämä yhteys omaan kehoonsa (=kehoturva); hän tietää mitä tuntee, osaa lukea oman kehonsa viestejä  ja hän kykenee ilmaisemaan omat tarpeensa.

Lapset Matén mukaan meidän länsimaisten ihmisten kulttuurissa pääsääntöisesti joutuvat uhramaan  oman autenttisuutensa, säilyttääkseen vanhempiensa kiintymyksen. Lapsi uhraa yhteyden itseensä, koska silloin kun hän kokee ja tuntee, mitä tuntee, hän pelkää aikuisten hylkäävän hänet. Hän pyrkii tekemään kaikkensa, miellyttääkseen aikuisia ja säilyttääkseen vanhempiensa hyväksynnän, uhraten samalla yhteytensä itseyteensä. Lapset kasvatetaan yhteisöllisiin, vahingollisiin kilpailun ja jatkuvan arvostelun normeihin, joissa vain harvalle mahdollistuu autenttinen, aidon itsen näköinen, aikuiselämä.

Silloin kun lapsi saa kasvaa aidoksi itsekseen, mahdollistuu syvällinen yhteyden kokemus myös muihin luontokappaleisiin. Aitona itsenään hän voi  kokea olevansa osa jotain suurempaa elämän tarkoituksellisuutta. Se, ettemme vastaa lapsen tarpeisiin, ei johdu Matén mukaan siitä, että me aikuiset haluaisimme vahingoittaa lapsia ja olemme pahansuopaisia. Sen sijaan tämä juontuu siitä, että me itse olemme stressaantuneita, vaille jääneitä tai  traumatisoituneita, eikä meidän omiin  tarpeisiin ole aikoinaan vastattu. Näin me kasvamme elämäntavassamme sukupolvesta toiseen aikuisiksi, jotka eivät tiedä, keitä he ovat, mitä he tuntevat ja yhteys omaan kehoon katoaa. Tällaiset aikuiset ovat länsimaisessa tuhoisassa kulttuurissamme Matén mukaan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Tyydyttämättömät lapsuuden tarpeet ja haitallinen traumaattinen stressi on se maaperä, josta sosiaaliset ja mielenterveysongelmat sekä myös monet fyysiset sairaudet ja yhteiskunnalliset ongelmat nousevat. Gabor Matén ajatuksia tukee myös tutkimukset lapsuuden haitallisista kokemuksista (ACEs). Meillä alkaa olla mittava näyttö siitä, kuinka lapsuuden haitalliset kokemukset - myös emotionaalinen  laiminlyönti - tuottavat haitallista stressiä, joka vahingoittaa meidän kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Maailman terveysjärjestön mukaan väkivalta on yksi suurimpia ja yhä kasvavia terveyttä uhkaavia ongelmia kaikkialla maailmassa. Jane Mulcahy lainaa otetta WHOn artikkelista:

“Lapsuuden merkittävällä, pitkittyneellä stressillä on elinikäisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Se voi häiritä aivojen varhaista kehitystä ja vaarantaa hermoston ja immuunijärjestelmien toiminnan. Lisäksi haitallisia kokemuksia kokeneiden ihmisten käyttäytymisen vuoksi, syntynyt  haitallinen stressi voi johtaa vakaviin seurannaisongelmiin, kuten alkoholismiin, masennukseen, syömishäiriöihin, vaaralliseen seksuaaliseen käyttäytymiseen, HIV / AIDSiin, sydänsairauksiin, syöpään ja muihin kroonisiin sairauksiin”

Mulcahy täydentää tätä vielä sillä, että oikeuslaitoksen sisältä on saatu näyttöä siitä, kuinka lapsuuden haitalliset kokemukset vaikuttavat merkittävästi rikollisuuteen, rikosten uusimiseen, päihteiden käyttöön ja väkivaltaan.

On tärkeää oivaltaa, että paitsi fyysinen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu, myös  lasten emotionaalinen laiminlyönti, on väkivaltaa ja se vahingoittaa terveyttämme ja yhteiskuntarauhaa. Tämä voi juontaa esimerkiksi vanhempien työnarkomaniaan, alkoholismiin, perheväkivaltaan ja nykyään tiedetään tämäkin - vanhempien jatkuvaan sometteluun (onneksi omat lapseni ovat aikuisia, some on koukuttava! ).

Tällä hetkellä meillä on  jo oikea suunta näkyvissä horisontissa. Laiva on kääntymässä kohden turvasatamaa. Olemme heräämässä siihen, kuinka tärkeää on aikuisen oma itsetuntemus, tunnetaidot  ja henkinen hyvinvointi, jotta kenenkään lapsen ei tarvitsisi uhrata omaa autentisuuttaan miellyttäkseen aikuisia. Eräs karikko matkallamme hyvinvointiin on rakenteellinen väkivalta, jota sitäkin onneksi tehdään jo näkyväksi.

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot  että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen,  traumatisoitumiseen ja  ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen. Jälkimmäisessä paras rokotus annetaan jo lapsena siten, siten että jokainen lapsi saa kaiken sen turvan, rakkaudellisen kokemusmaailmansa peilauksen ja hyväksynnän, joka hänelle pitäisi kuulua.

Lapsiin kohdistuva väkivalta on mielestäni suurempi globaali terveytemme  ja ympäristömme uhkatekijä kuin Covid-19.

- Kati -

Jane Mulcahy: https://medium.com/@janehmul/what-does-violence-have-in-common-with-covid-19-23cb5c1f6eaf

Gabor Mate: https://youtu.be/l3bynimi8HQ

#traumainformoitusotejaope #traumainformoitu #trauma #väkivalta

BLOGIT

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmisten kohtaamisen (videoita)

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva