Ajat muuttuvat. Ennen mietittiin, tarvitseeko potilas avun vai ei ja häntä juoksutettiin erityisasiantuntijalta toiselle. Tulevaisuudessa yhä useammin potilaalla voi olla vastuuhoitaja, joka yhdessä tiiminsä ja potilaan kanssa arvostavassa ilampiirissä ja kumppaneina miettivät, mitä toiveita ja tarpeita potilaalla juuri nyt on. Siirrymme aidosti potilaslähtöiseen aikaan, kun potilas voi aktiivisesti vaikuttaa siihen, mitä palveluita hän käyttää. Hanna Kortejärvi on farmasian tohtori, uudistuva.com ja Yhdistävä Lääketiede ry:n perustajajäseniä sekä MedWell Oy:n pääkoulutaja. Hanna avaa Iloa ja Toivoa -tapahtumamme Lapinlahden Lähteellä 20.1.2018.
-Hanna Kortejärvi-
”Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista. Yhdessä he päätyvät siihen, että painonseuranta ei ole nyt se olennainen asia, vaan Sari keskittyy havainnoimaan kehon viestejä. Heikki kertoo työväenopistolla alkavasta kehotietoisuus-ryhmästä, joka kokoontuu tiistai-iltaisin koko syksyn ajan. Ryhmä saattaisi olla tueksi ja avuksi siinä prosessissa, mikä Sarilla on jo spontaanisti käynnistynyt.
Pitkä verensokeri on vielä vähän koholla ja Heikki lupaa konsultoida lääkäriä, että tarvitaanko lääkityksen muutoksia. Sari itse toivoo, että voisi jatkaa nykyisellä lääkityksellä, jotta näkee kuinka liikkumisessa ja ruokavaliossa tapahtuneet muutokset vaikuttavat diabeteksen hoitotasapainoon. Heikki lupaa välittää tämän toiveen lääkärille. Heikki ja Sari sopivat säännöllisestä yhteydenpidosta Omahoito-järjestelmän kautta. Seuraava tapaaminen on vasta puolen vuoden kuluttua, mutta Heikki lupaa sparrata ja olla tukena virtuaalisesti ja soittaakin saa.
Sari lähtee vastaanotolta iloisena ja Heikki kirjaa käynnin potilastietojärjestelmään. Heikki myhäilee tyytyväisenä ja miettii, että onpa hänellä hieno työ, kun saa iloita konkreettisista muutoksista ja etenemisestä! ”
Kuvaanko tässä tätä päivää vai tulevaisuutta? On ehkä paikkakuntia, joissa kehotietoisuus ryhmä kokoontuu juuri tiistaisin ja sikäli jonkun onnekkaan tavallinen tiistai on erilainen jo nyt. Suomessa on varmasti muutamia ihan tavallisia terveyskeskuksia ja työterveysasemia, joissa kokonaisvaltainen hoidosta sopiminen eli omahoito toteutuu. Terveydenhuollon ammattilainen ja asiakas toimivat luottamuksellisessa dialogissa pohtien ja sopien seuraavista askeleista. Minun tiedossani on kolme paikkaa, joissa ollaan ainakin lähellä tätä hypoteettista esimerkkiä: Tornion ja Alavuden terveysasemat ja Vuosaaren (Helsinki) terveys- ja hyvinvointikeskus.
Torniossa on käynnistynyt vuonna 2014 Omahoito2100 (OMA21) tutkimus- ja kehittämishanke, jossa toimin päätutkijana (OMA21 Pohtimo esitys). Kohderyhmänä ovat 75 vuotta täyttäneet ja monilääkityt ikäihmiset. Tavoitteena on, että ikäihmiset saavat tukea omahoitoon ja heillä on järkevä lääkehoito. Heille nimetään omahoitaja, joka toimii samaan tapaan kuin hypoteettisen esimerkin Heikki; Torniossa hän on Timo. Timolla on luottamuksellinen suhde asiakkaisiin ja hän toimii linkkinä sosiaali- ja terveyspalveluihin, yksityisiin palveluntarjoajiin ja kolmanteen sektoriin. OMA21-hankkeessa Sote-integraatio on jo tapahtunut ja ikäihmisen valinnanvapautta kunnioitetaan kysymällä aina: ”Mitä toiveita ja tarpeita sinulla on nyt?” Palvelut löytyvät joskus terveysasemalta, joskus yksityisiltä toimijoilta tai kolmannelta sektorilta. Tyhjän päälle ei jää kukaan. Ikäihminen itse päättää mitä palveluita hän haluaa ja voi käyttää.Parhaimmillaan ikäihmisen tavallinen tiistai päivä on jotenkin erilainen sen jälkeen, kun hänen tarpeisiinsa on oikea-aikaisesti ja viivytyksettä vastattu.
Vuosaaren esimerkistä kuulin Helsingin kaupungin johtavalta ylilääkäriltä viime keväänä. Mallia on kuvattu ansiokkaasti Helsingin Sanomien jutussa (HS_Vuosaaren malli). Jutussa ylilääkäri Pia Luukkonen toteaa näin: ”Ennen päätettiin vain, tarvitseeko tämä ihminen ajan vai ei. Nyt mietitään heti, millaisesta avusta juuri hän hyötyisi.” Vuosaaren mallissa omahoitajaa kutsutaan vastuuhenkilöksi. Vastuuhenkilö toimii ensisijaisena kontaktina sote-palveluihin ja hän työskentelee moniammatillisessa 6-8 henkilön tiimissä. Totesimme tapaamisessa ylilääkärin kanssa, että Vuosaaren ja Tornion viitekehys ja toimintatavat ovat hyvin samankaltaiset ja alustavat kokemukset ja tulokset erittäin lupaavia.
STM:n rahoittama Potilas kuljettajan paikalle (Potku) I ja II hankkeet toimivat vuosina 2010-2014. Tapasin Potku-hankkeen hallinnossa toimivia henkilöitä Lahdessa vuonna 2013 ja saman vuoden joulukuussa kävin tutustumassa Alavuden innokkaisiin ja aikaansaaviin Pohjanmaan Potku:laisiin. Potku:ssa viitekehys on terveyshyötymalli ja toiminnan keskiössä potilas, hänelle nimetty asiakasvastaava ja heidän yhdessä laatima hoitosuunnitelma. Alavudella ylilääkäri ja asiakasvastaavat hoitajat kertoivat kokemuksistaan. Pohjanmaan Potku:n loppuraportin yhteenvedossa todetaan: ”Asiakaskunnalta saatu myönteinen palaute kannustaa jatkamaan hyviksi koettujen käytäntöjen parissa ja uusien kehittämisessä. Potku (Potilas kuljettajan paikalle) on edennyt merkittävän harppauksen perusterveydenhuollossa ja potilaiden omahoidossa eteenpäin. Tällä Potkun käytännössä hyväksi todetulla tiellä kannattaa jatkaa eteenpäin.”
Kohdissa 1.-5. listattujen asioiden on todettu parantavan hoitoonsitoutumista. Kokonaisvaltaisuuden ja hoidon jatkuvuuden suotuisat vaikutukset hoitoon sitoutumiseen on julkaistu jo vuonna 1993. Meillä on teoriatietoa, joka ei ole siirtynyt käytäntöön. Sote-uudistus on mahdollisuus asiakaskeskeisten palvelumallien kehittämiseen, testaamiseen ja käyttöönottoon. Yhteistyö eri ammattiryhmien kesken voi alkaa jo ensi tiistaina ja asiakkaalta voi samaisena tiistaina kysyä:” Mitä sinulla on mielen päällä?” Ajattelu- ja toimintavoissa meillä jokaisella on valinnavapautta jo nyt. Ei tarvitse odottaa vuoteen 2019 saakka.
Viitteet
Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.
Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.
Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.
Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.
Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista.
Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)
YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.
Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?
Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"
Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.
Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.
Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.
Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.
Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa
Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.
Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.
Kevään 2020 aikana monialaisena yhteistyönä
Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.
VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.
Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.
Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.
Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.
On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.
Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.
Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.
Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.
Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.
Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.
Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.
Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.
Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.
Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.
Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.
Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.
Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.
Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.
Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.
Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.
Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.