Pohdintoja lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä

Kaikki riippuvuudet eivät johdu väkivallasta tai traumoista, mutta uskon, että kaikki ne voidaan jäljittää kipeisiin aikaisempiin kokemuksiin. Tuska on kaiken riippuvuuskäyttytymisen ytimessä, olkoon sitten kysymyksessä peliriippuvuus, nettiriippuvuus, shoppailuriippuvuus tai työnarkomania. Haava ei välttämättä kaikilla ole yhtä syvä, mutta se on olemassa. Voimme nähdä, kuinka varhaisen stressin ja haitallisten kokemusten seuraamukset muokkaavat suoraan sekä psyyketämme että aivojemme neurobiologiaa.”  (In the Realm of Hungry Ghosts, Close Encounters with Addictions, Gabor Maté).

Jotta ymmärtää riittävällä syvyydellä ACE tutkimusta, täytyy ensinnäkin tiedostaa, että kymmenen kysymyksen seulontatyökalu (ACE screening/V.Felitti&R.Anda), jota on käytetty vuosikymmeniä lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksessa, rajaa ulkopuolelleen lukuisia haitallisia lapsuuden tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi koulu- ja nettikiusaaminen.  

Perinteisen ACE-kaavakkeen (on esimerkiksi Nadia Burke Harrisin kirjassa Syvälle ulottuvat juuret)  alkuperäinen tarkoitus on ollut osoittaa tilastollisia yhteyksiä, eikä sitä ole tarkoitettu hoidolliseen käyttöön. Perinteisessä ACE-seulonnoissa ei ole otettu huomioon sitä, että haitalliset kokemukset kumpuavat tyypillisesti yhteisöllisistä haitallisista ympäristöistä. Tämän sudenkuopan, sekä muunkin melko yleisesti  ACE-tutkimukseen liittyvän kritiikin, ylittää Wendy Ellisin tutkijaryhmä. Liitteenä oleva ACE-puu kuvahan rakentuu ensisijaisesti heidän työlleen. Kansalaisten hyvinvointi ja terveys optimoituu,  kun he saavat kasvaa terveissä, turvallisissa, perheissä ja terveissä ympäristöissä ja yhteisöissä. Kuten Ellis tuo esille, lapsuuden haitalliset kokemukset ja haitalliset ympäristöt vaikuttavat parina, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Parasta oppimisen, mielenterveyden ja terveyden edistämistyötä, on se, että lapset saavat kasvaa turvallisissa ja vakaissa kasvuympäristöissä.

Tiedämme, että pelkästään toksinen stressi selittää  haitallisista kokemuksista kärsivillä n. 50 % sairastavuuden lisääntymisestä, ja toinen puoli selittyy terveyttä vahingoittavalla terveyskäyttäytymisellä, joka sekin juontaa kipeisiin kokemuksiin. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu tuskaa, mutta näiden kokemusten vaikutukset lapseen ja aikuiseen minimoidaan turvallisissa yhteisöissä, jossa on terveitä, vakaita, kokemuksia peilaavia ja kanssasääteleviä aikuisia. On pyrittävä ennaltaehkäisemään  haitallisten kokemusten muuttuminen (lapsuusiän) traumaperäiseksi stressihäiriöksi, kyvyttömyydeksi aikuisena säädellä omaa hermostoa ja sen vireystiloja.

Lapsuuden haitallisten kokemusten ei siis tarvitse välttämättä olla traumatisoivia, mikäli ympäristö on riittävän turvallinen ja toki meissä on myös synnynnäistä erilaista herkkyyttä (geenit, epigenetiikka). Tuskallisten tapahtumien ei tarvitse määritellä elämäämme. Tarvitsemme tiedostavia vanhempia ja traumatietoisen politiikan, poliisin, sote:n, kolmannen sektorin  ja kasvatustyön. Se sisältää myös esteetöntä monialaista yhteistyötä, jossa uskallamme esimerkiksi rikkoa väkivaltaan ja päihteidenkäyttöön liittyviä tabuja. Lakkaamme katoamassa “henkilökohtaisia ongelmia” vain henkilökohtaisina, vaan ymmärrämme kuinka ne kumpuavat rikotuista ja vahingoittuneista yhteisöistä, joihin on kasaantunut traumaa ja väkivaltaa.  Traumatietoisten linssien läpi väkivalta ja päihteidenkäyttö nähdään vahingollisina selviytymisstrategioina, silloin kun ihmiselle ei ole ollut historiansa aikana tarjolla parempia keinoja säädellä tilojaan. Niistä keskeisin on toisen ihmisen myötäelävä turvallinen kanssasäätely.

Oma käsitykseni myötätunnosta ei ole sitä, että lempeästi puhutaan vain mukavista asioista ja vaietaan ikävistä.  Se on myös sitä, että luomme turvallisia, itsensä tiedostavia, läpinäkyviä yhteisöjä, joissa voimme puhua myös vaikeista asioista kuten väkivallasta (myös rakenteellisesta) voimavaralähtöisesti, ei syyllistäen, siten, että samalla kanssasäätelemme ja tuemme toinen toisiamme. Kun vihaan yhdistyy myötätunto ja maadoittuneisuus, se voi toimia yhteiskunnallisen muutoksen moottorina.

Mikäli  haluamme luoda terveitä ympäristöjä, joudumme käymään myös epämukavia keskusteluja. Todellinen demokratia ei ole vain sitä, että me kaikki saamme äänestää. Se on myös sitä, että mahdollisimman moni meistä saa kasvaa terveessä ympäristössä tasapainoiseksi, tiedostavaksi aikuiseksi, joka kykenee näkemään yksilöllisen ja rakenteellisen väkivallan, kaltoinkohtelun ja emotionaallisen laiminlyönnin tuottaman kärsimyksen sekä niiden  seurannaisvaikutukset ja -kustannukset yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla.

Kun lapsi ei saa, sitä mitä hän tarvitsee, riittävän turvallista kiintymyssuhdetta ja suojelevia tekijöitä, hän voi kuormittua haitallisista tekijöistä (=kompleksi trauma).  Tällöin hän tyypillisesti kasvaa aikuiseksi, joka näkee joka paikassa uhkakuvia, eikä hän kykene säätelemään itseään (taistele, pakene, lamaantuminen). Tämä hänen epävakautena ei ole tietenkään hänen oma vikansa. Psykoedukaation ja kanssasääteljöiden kautta hän voi valtaantua, oppia ottamaan vastuuta yhä enemmän itsestään ja lähimmäisistään. Hän voi terveiden ihmisten ja infrastruktuurin kannattelemana kasvaa selviytyjäksi, jopa kukoistajaksi, toisten henkilöiden vakaaksi kanssasäätelijäksi ja vertaistukijaksi. Tämä on perussyy, miksi traumainformoidussa lähestymistavassa pyritään muuttamaan paradigmasiirtymällä koulut, varhaiskasvatus, oikeustoimen yksiköt, terveyskeskukset ja sosiaalityö “Turvapaikoiksi”.

Nykyinen järjestelmä globaalisti näyttää olevan yhä enemmän sitä, että sairaita, huonosti voivia ihmisiä noukitaan virran loppujuoksusta, vaikka meidän pitäisi estää sosiaalisesti oikeudenmukaisella yhteiskunnalla ja tasa-arvotyöllä se, etteivät lapset putoa virtaan yläjuoksulla. Investoinnit suunnataan erikoissairaanhoitoon ja terveydenhoitoon eikä sosiaalityöhön ja syvälliseen, monialaiseen, kumppanuudessa tapahtuvaan, ennaltaehkäisevään, innovatiiviseen, luovaan yhteistyöhön.  

Haitallisten kokemusten ennaltaehkäisy ja suojelevien tekijöiden vahvistaminen ovat kustannustehokkaan systeemin lähtökohta. Mielestäni yksityiset terveys- ja hyvinvointipalvelut tulisi velvoittaa ottamaan yhä enemmän yhteiskuntavastuuta siitä, etteivät lapset putoaisi pahoinvoinnin ja sairastavuuden noidankehään.

- Kati -

Luettavaa:

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen, Basam Books, 2020 (toim. K.Sarvela & E. Auvinen)

Kuvat koulutuksestamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmissuhdetyöhön, TSR:n rahoittama kolmepäiväinen koulutus:

https://iloajatoivoa.fi/…/yhteinen-kieli-traumatietoutta…

5 892

Tavoitetut henkilöt

1 171

Sitoutumiset

Mainostaminen ei ole käytettävissä

187187

7 kommenttia

39 jakoa

Tykkää

Jaa


BLOGIT

TraumaCafé videoita

TraumaCafé videoita

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmisten kohtaamisen (videoita)

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva