Pohdintoja traumasta ja moraalisesta vauriosta


- Kati Sarvela -

Traumaperäisen stressihäiriöiden oireisiin liittyy usein moraalinen vaurio. Ilmiö ei ole uusi, vaan jo Homeros Troijan sodan aikana pohti sen olemusta runsaat seitsemänsataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua.  Myöhemmin sotien jälkeen useat tutkijat ovat kirjoittaneet moraalisesta vauriosta. Nykyään tiedämme, että moraalinen vaurio ei ole vain sotilaiden ongelma, vaan monet muut ammattiryhmät kuten toimittajat, sosiaalityöntekijät, poliisi, vanginvartijat ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat kärsiä siitä.

Moraalinen vaurio voi luoda toksisena stressinä kasvualustaa moninaisille mielenterveysongelmille. Sillä viitataan näin voimaakkaaseen psykologiseen stressiin, joka liittyy oman moraalin vastaiseen toimintaan tai tai siihen, että henkilö ei toimi sillon kun olisi pitänyt toimia: Ihminen syystä tai toisesta rikkoo omia itselle tärkeitä eettisiä periaatteitaan, mikä johtaa syvällisiin sisäisiin ristiriitoihin.

Tyypillisesti moraaliseen vaurioitumiseen liittyä voimakasta häpeää, syyllisyyttä ja vihaa. Moraalinen vaurio on siinä mielessä hieno käsite, että se siirtää huomiota yksilökeskeisestä sairausajattelusta yhteisölliseen ajatteluun. Mielenterveytemme muokautuu suhteissa ympäristöömme. Väkivaltainen tai muuten traumatisoiva ympäristö voi romuttaa mielenterveyttämme, mikä on täysin normaali reaktio. Sen voi jopa ajatella kertovan joskus pikemminkin alkujaan terveestä mielestä kuin sairaasta mielestä. Voidaan pohtia, onko sen sijaan tunteettomasti väkivaltaa kohtavaa ihminen vaurioitunut, kun hän kykenee lokeroimaan väkivallan eettisen koodinsa ulkopuolelle.

Trauma ja moraalinen vaurio eivät ole jotakin, jota vain tapahtuu vain yhden ihmisen sisällä. Sen sijaan vaurioituminen syntyy  ihmisten välisissä, olosuhteiden määrittelemissä tapahtumissa, joihin liittyy väkivaltaa tai muita potentiaalisesti  traumatisoivia tekijöitä. Monien mielenterveysongelmien tärkeä juurisyy onkin, että ihminen joutuu syystä tai toisesta kestämättömiin olosuhteisiin.



Moraaliset vauriot eivät synny vain sotien poikkeustilanteissa, vaan sotilaiden lisäksi on muitakin riskiryhmiä, joista mainittakoon sosiaalityöntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset, eläinlääkärit ja rikosseuraamuslaitoksen työntekijät sekä heidän asiakkaansa. Moraalinen vaurio voi tapahtua myös siis silloin, kun joudut työssäsi todistamaan jotakin, mitä ei pitäisi tapahtua tai joku pettää luottamuksesi. Näissä tilanteissa ihminen jälkeenpäin huomaa, että hän on toiminut omatuntoaan loukaten. Petokseen liittyvästä moraalisesta vauriosta esimerkkinä on vaikkapa se, että auktoriteettihahmo organisaatiossa pakottaa tai painostaa sinua tekemään asioita, jotka ovat omaa moraaliasi vastaan. Ihminen huomaa rikkovansa omia moraalisia standardejaan.  

Moraalinen vaurio on liukumo. Toiset samaa tapahtumaa todistavat voivat kokea voimakkaita oireita, toiset lievempiä  ja toiset taas eivät mitään oireita. Vakavaa moraalinen vaurio aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia ja toimintakyvyn menetyksen. Moraalinen vaurio ei ole sairaus, vaan pikemminkin merkki siitä, että ihminen on ollut mieleltään terve. Moraaliset rikkomukset voivat pirstoa ihmisen sielun ja se näin saattaa ihmisen sisäisiin ankariin taisteluihin.

Moraalinen vaurio voi johtaa henkilön traumaperäiseen stressihäiriiöön, väkivaltaan, masennukseen,  ja itsetuhoisuuteen. Sen riskitekijötä on muun muassa seuraavat asiat: 1) Ihminen joutuu työssään toistuvasti tilanteisiin, jotka sisältävät eettisen dilemman 2) Henkiö toistuvasti näkee haavoittuja ihmisiä, ja hänet on huonosti emotionaalisesti valmistettu rooliinsa 3) Henkilö ei saa riittävästi sosiaalista tukea työhönsä, huolimatta siitä, ettäi hän joutuu elämään pitkäaikaisesti erilaisten herkästi traumaa tuottavien tilanteiden keskellä.

Moraalisesta vauriosta toivutaan valitettavasti usein varsin huonosti, koska häpeä, syyllisyys, ja viha voivat tehdä vaikeaksi puhumisen kenenkään kanssa mieltä painavista asiosta. Tällöin ihminen ei valitettavasti antaudu helposti autettavaksi.  Näin moraalinen vaurio voi ajaa ahdinkoon joutuneen ihmisen paitsi itsetuhoisuuteen (riippuvuudet), myös rikollisen toiminnnan pariin. Tiedosta, ammattiavusta ja vertaistuesta voi olla apua moraaliseen vaurioon. Haasteena tavallisesti  on, että kärsivä ei onnistu antamaan mielen rikkoneille tapahtumille elämää kannattelevaa merkitystä.

Moraaliseen vaurioitumiseen ei ole yhtä ainoata toipumiskeinoa. Tärkeitä ovat yhteisön myötäelävä tuki.  Joskus psykoterapia sekä psykoedukaatio saattavat auttaa. Toisinaan taas psykoterapian väitetään jopa pahentavan tilannetta. Usein kärsivää ihmistä voi auttaa henkinen tai hengellinen tuki ja niihin liittyvä reflektio, koska vaurioissa liikutaan syvien eksistentiaalisten  ja moraalisten kysymysten äärellä. Tärkeintä on tukea kärsivää antamaan tapahtumille henkinen merkitys, jolloin se saattaa integroitua osaksi elämää kannattelevaa narratiivia.

Toipuessamme tiedostamme selkeämmin, että teemme moraalisesti kestämättömissä tilanteissa joskus vääjäämättä huonoja valintoja. Toimintaamme voi ohjata tällöin alkukantaiset, meitä suojelevat motivaatiojärjestelmämme, jotka toimivat valitettavasti automaattisesti, ilman järjen harkintaa. Väkivalta, kuten sodat,  pistävävät ihmiset eettisesti sietämättömiin tilanteisiin, joissa hyvin helposti teemme puolustuksellisista tiloistamme käsin huonoja valintoja. Toipuessamme saatamme eettisen itsereflektion kautta tiedostaa kaiken elämän epätäydellisyyden, löytää itsemyötätuunnon ja anteeksiannon. Tämä puolestaan voi mahdollistaa tasapainoisemman ja onnellisemman elämän.

Traumainformoidulla rauhantyöllä, ihmisoikeustyöllä, riittävällä työnohjauksella sekä väkivallan vastaisella työllä voimme parhaiten ennaltaehkäistä sekä traumaperäisen stressihäiriön että moraalisen vaurion syntymistä. Itseäni pohdituttaa kovasti se, miten lapsi tai nuori voi moraalisesti vaurioitua, kun hän joutuu todistamaan aikuisten ja kulttuurimme väkivaltaa. Kuinka katkaisemme ylisukupolvisen osattomuuden, niihin liittyvät epäterveet selviytymisstrategiat sekä kollektiiviset traumataakat, jottei lapsemme mieleneterveysongelmat räjähdä käsiin. Entä kuinka paljon mielenterveysongelmistamme juontaa kestämättömään elämäntapaamme liittyvään moraaliseen vaurioon? Joudummehan  todistamaan jatkuvasti sitä, kuinka väkivaltaisesti ihmiskunta kohtelee muuta luomakuntaa.

Löhde :


King's Collage London video : The History of Moral Injury

#trauma #traumainformoitu #moraalinenvaurio #yhteinenkieli #traumatietoinen #sota








BLOGIT

Katin sosiaali- ja terveyspoliittinen sekä sisäisen turvallisuuden selonteko

Traumainformoitu, ACE-tietoinen kulttuuri, on ihmisluonnonsuojelua.

Ajatuksia sukupuolisesti, henkisesti ja kultuurisesti sensitiivisestä traumainformoidusta työotteesta

Erilasia menetelmiä voidaan yhdistää sukupuolisensitiivisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti sensitiivisesti, hybridisti, ottaen huomioon kunkin ryhmän oma perinne ja erityistarpeet.

Kati Sarvela

Medikaalisista traumoista diagnooseihin - Mielenterveyden edistämistä traumainformoidusti

Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja. 

Kati Sarvela

Faktoja lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksista ja resilienssitekijöistä

Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.

Kati Sarvela

Pohdintaa traumasta ja väkivallasta

Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.

Kati Sarvela

Covid-19, traumatietoisuus ja resilienssi

Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Ajatuksia traumasta, traumainformoidusta järjestelmästä ja työotteesta

Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Mikä ihmeen traumainformoitu?

Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista. ‍

- Kati Sarvela -

Yhteinen kieli - traumatietoisuutta ihmissuhdetyöhön - videoita

Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)

Mitä yhteistä on COVID-19:lla ja väkivallalla?

YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.

Kati Sarvela

Intersektionaalinen analyysi ja traumainformoitu terveydenhoitojärjestelmä

Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?

Kati Sarvela

Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ennakkojulkkarit

Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"

Komplisoituneen trauman jäljillä

Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.

Jukka Packalen

Hammashoitohuone teatterinäyttämönä

Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.

Kati Sarvela

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva