Arkkiatri Risto Pelkonen on päässyt tämän vuoden alussa demokraatti.fi lehden sivustolle. Hän kun sohaisee Lääkärilehden pääkirjoituksessa (12/2017) arkaa aihetta. Arkkiatri kysyy perustellusti, onko kato käynyt arvotarhassa, kun taloudellisen hyödyn eetos on asettunut terveydenhoitoon taloksi.
Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä, myös arvokriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ja potilaiden ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.
Amerikkalaisen tutkijalääkäri Gerald Epsteinin mukaan koko lääketiede on kriisissä. Amerikkalainen tutkijalääkäri kirjoittaa kirjassaan (2017):
Sekä lääkärit että potilaat ovat pettyneitä ja turhautuneita terveydenhoitojärjestelmän pirstoutuneisuuteen. Potilaani eivät voi olla havaitsematta, kuinka katselen yhä enemmän tietokonettani, kun minulla on yhä vähemmän aikaa kasvotusten olemiseen potilaani kanssa. Lääketieteen tuotteistaminen on johtanut siihen, että lääkärin fokus on parantamisen sijaan terveydenhoidon mekaniikassa, tulosvastuussa, vakuutuspapereissa ja säännöksissä sekä demoralisoivissa laskelmissa, jotka keskittyvät mittaamaan mitattavissa olevia asioita. Tätä sitten paradoksaalisesti kutsutaan näyttöön perustuvaksi, potilaslähtöisesti hoidoksi.
Epstein tarjoaa vastalääkkeen (http://www.ronaldepstein.com/mindful-practice/) lääketieteellisen hoidon epäinhimillistymiseen. Tutkimustulokset näyttävät, että tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitteista on hyötyä monin eri tavoin terveydenhuollon ammattilaisille:
Yhdyn Epsteinin ajatuksiin. Tietoisuustaidoilla eli mindfulnessilla on paljon annettavaa myös suomalaiseen sote-järjestelmään. Se ei tietenkään ratko kaikkia ongelmia.
Tärkeä osa kansanterveyttä on yhteisöllinen hyvinvointi myös sote-järjestelmän sisällä. Me, eri terveydenhoidon sektorien edustajat, teemme saumatonta, arvostavaa, moniammatillista yhteistyötä keskenämme. Osaamme olla hyväksyvästi läsnä itsellemme, potilaillemme ja työtovereillemme sekä pystymme rakentamaan ymmärryksen siltoja eri terveydenhuollon sektoreiden välille.
Lainaan seuraavassa melkoisen rohkeita psykiatri Sandra Bloomin (2017) ajatuksia. Hänen mukaansa terveydenhuollon karsinoituminen on johtanut siihen, että eri yksiköiden välinen ”verenkierto” on häiriintynyt. Toimiva terveydenhuolto tarvitsee vapaan verenkierron, jossa ei ole tukoksia.
Käytännössä karsinoituminen merkitsee sitä, että terveydenhoidon organisaatiot ja vallankäytön rakenteet ovat hierarkkisia, sanktioineen pirstovia ja alistavia. Eri ammattikunnat ovat kaivautuneet kynsin hampain poteroihinsa, pitäen kiinni omista jo saavuttamistaan eduista. Aivan samoin kuin kaltoin kohdellut ihmiset ovat kehomieleltään pirstoutuneita, myös terveydenhoidon organisaatiot ovat tätä samaa. Ne kantavat kollektiivisia traumoja, yli sukupolvien kasaantuneita taakkoja.
Missä määrin Sandra Bloomin (2017) ajatukset pätevät suomalaiseen järjestelmään? Oman kokemukseni mukaan, samojen haasteiden parissa, me täällä suomalaisessa perusterveydenhoidon arjessa, elämme.
Oli miten oli, tietoisuustaidot, mukaan lukien kokemukselliset menetelmät (joihin on sisään kirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo), antavat meille hyvät eväät keskinäiseen moniammatilliseen vuorovaikutukseen ja itsehoivaan.
Iloa ja toivoa -tapahtumassa työpajoineen elvytämme ja poistamme tukoksia yhteisöllisestä verenkierrostamme. Lääkitsemme itseämme ja toinen toistamme keskinäisellä arvostavalla, moniammatillisella kokemuksellisella oppimisella ja vuorovaikutuksella.
Lääketieteellisessä kulttuurissa vallitsevaan tieteellistekniseen taituruuteen voidaan yhdistää hyväksyvän läsnäolon käytännöt. Stressaantunut, huonosti voiva terveydenhoidon ammattilainen, jonka mieli vaeltelee eikä pysy fokuksessa, riskeeraa sekä potilaan että oman terveyden. Sote-ammattilaisen itsehoiva ja rohkeus hakea apua tarvittaessa, on laadukkaan hoitamisen peruskivi.
Ilo ja toivo kasvavat suomalaisessa sote-järjestelmässä arvostavasta yhteisöllisestä dialogista; toinen toistemme ja potilaittemme syväkuuntelusta ja myötätunnosta. Myötätunto pitää sisällään rakkaudellisen käytännön toiminnan. Joskus se voi merkitä yhdessä tehtyjä rankkoja hoidollisia päätöksiä ja joskus pienieleisiä välittämisen osoituksia. Jokaisen hoitohuoneeseen astuvan potilaan pitäisi saada kokea olevansa hoitohenkilökunnalle maailman tärkein ihminen.
Voimme yhdessä olla enemmän kuin osiemme summa.
Lähteet:
Epstein Ronald, MD, Attending, Medicine and Humanity, 2017, Scribner
Bill McFeature, Ph.D, Cinthia Herron-McFeature, Ph.D.Integrated Health, 2017, MotivationalPress
Blogin kirjoittaja on HLL Kati Sarvela, joka luennoi ja pitää workhopin Kokemuksellisesti Kohti Terveyttä tapahtumassa aiheesta Hypnoterapiaa vai Mindfulnessia?
Iloa ja Toivoa - Kokemuksellisesti Kohti Terveyttä -tapahtuma järjestetään lauantaina 20.1.2018 Lapinlahden Lähteellä Helsingissä. Tapahtumassa suomalaiset terveydenhoidon huippuammattilaiset esittelevät kokemuksellisia menetelmiään.
Tapahtumassa saat tietoa eri menetelmistä, pääset kokeilemaan joitakin niistä ja voit verkostoitua kiinnostavien yhteistyökumppaneiden kanssa.
Nähdään Lapinlahden Lähteellä!
Seuraa meitä:
Traumainformoitu, ACE-tietoinen kulttuuri, on ihmisluonnonsuojelua.
Erilasia menetelmiä voidaan yhdistää sukupuolisensitiivisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti sensitiivisesti, hybridisti, ottaen huomioon kunkin ryhmän oma perinne ja erityistarpeet.
Monimuotoiset mielenterveysongelmamme tarvitsevat monimuotoisia, moniammatillisia, viisaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.
Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.
Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.
Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.
Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista.
Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)
YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.
Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?
Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"
Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.
Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.
Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.
Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.
Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa
Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.
Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.
Kevään 2020 aikana monialaisena yhteistyönä
Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.
VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.
Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.
Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.
Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.
On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.
Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.
Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.
Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.
Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.
Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.
Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.
Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.
Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.
Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.
Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.
Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.
Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.
Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.
Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.
Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.
Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.