Syksyllä 2020 valmistuu Työsuojelurahaston rahoituksen turvin toteuttamamme kolmipäiväisen peruskoulutuksen opetussuunnitelma. Koulutus antaa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työntekijöille vankan perusymmärryksen traumainformoidusta työotteesta ja konkreettisia työkaluja oman työn arkeen.
Koulutuspaketti voidaan toteuttaa myös etäkoulutuksena. Se on erityisen ajankohtainen nyt, kun COVID-19 pandemian aiheuttaa monenlaisia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haasteita. Erityisen vahvasti tämä vaikuttaa opettajiin ja hoitotyöntekijöihin. Tavoitteenamme on tutustuttaa ihmissuhdetyöntekijät innovatiiviseen traumainformoituun työtapaan itsetuntemuksen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla työotteella?
Traumainformoidulla kohtaamisella tarkoitetaan tunnehaavoja huomioivaa ihmisen kohtaamista. Sen filosofian taustalla on ajatus siitä, että traumaattiset kokemukset saavat ihmisen käyttäytymään usein epätarkoituksenmukaisesti ja tavalla, joka ei ole järkisyin perusteltua. Tunnehaavoilla on suuri merkitys oppimiseen, terveyskäyttäytymiseen sekä esimerkiksi kipukokemukseen ja toimenpidepelkoihin. Ihmissuhdetyössä traumainformoitu työtapa voi helpottaa merkittävästi traumatisoituneen ihmisen oppimista sekä hoidon etenemistä ja vaikuttavuutta. Esimerkiksi kouluissa on perinteisesti lähestytty traumaan liittyviä ilmiöitä kurinpito-ongelmina, sen sijaan että yhteisöt puuttuisivat riittävästi pahoinvoinnin takana oleviin juurisyihin kuten köyhyyteen, perheväkivaltaan ja emotionaaliseen lapsenlaiminlyöntiin. Traumainformoidun ajattelun kautta näkökulma käännetään ”hankalasta lapsesta” häntä ympäröiviin aikuisiin.
Kansainvälistä tietämystä Suomen oloihin sovellettuna
Trauma on universaali ilmiö, joka koskettaa kaikkia. Siksi myös traumainformoidut käytännöt ovat universaaleja periaatteita. Traumainformoitu työote on levinnyt laajasti englanninkielisiin maihin, joissa on luotu monenlaisia toimivia koulutusmalleja. Niissä keskeisessä roolissa ovat olleet mm. kehotietoisuus, tunnetaidot, itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen lisääminen sekä lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutusten tiedostaminen. Näistä malleista muokkaamme Suomen oloihin sopivan koulutuspaketin. Korostamme omassa koulutusmallissamme erityisesti luovia terapioita ja kehollisia menetelmiä.
Traumainformoitua kohtaamista toteuttavien organisaatioiden yhtenä periaatteena on monissa maissa se, että työpaikoilla pitää olla koulutettuja henkilöitä, joiden puoleen ihmissuhdetyöntekijät voivat kääntyä, kun omat tunteet nousevat pintaan ja eväät tuntuvat olevan vähissä. Siksi koulutamme ensimmäisessä vaiheessa erityisesti työpaikkojen avainhenkilöitä.
Koulutuksen teemat ja sisältö
Pääasiallisena oppimateriaalina koulutuksissa käytetään kouluttajayhteisön tuottamaa tietokirjaa Yhteinen kieli, Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (Basam Books 2020). Lisäksi suunnittelemme moniammatilliselle kouluttajayhteisölle joustavan ja muuntautuvan koulutusmateriaalin harjoituksineen. Ihmistyötä tekevän on voitava tuntea olonsa turvalliseksi ja tarvittaessa hänen on saatava tähän tukea, jotta hän voi tehdä työtään laadukkaasti. Koulutuspäivien teemoina ovat turva, myötätunto sekä työhyvinvointi ja työnilo. Keskeisiä aiheita ovat kasvattajien ja sote-ammattilaisten itsetuntemuksen sekä tunnetaitojen ja monialaisen yhteistyökyvyn kehittäminen.
Koulutus on vahvan kokemuksellinen. Se pohjautuu teoriatietoon (ACE-tutkimukset, traumatietous, kansainväliset traumainformoidut mallit), jota yhdistetään käytäntöön erilaisin hyväksyvän läsnäolon, luovin ja kehotietoisuutta edistävin harjoituksin. Ihmistyöntekijöiden oma hyvinvointi on olennaista työn kehittämisessä. Ammattilaisen oma itsetuntemus ja omien tunnetilojen säätelykyky auttavat myös tukemaan asiakasta, jolla on ongelmia omien tunnetilojensa säätelyssä.
Tavoitteena toimintakulttuurin muutos
Tavoitteenamme on kehittää tulevaisuudessa pidempiä koulutuksia ja laajentaa kohderyhmäämme niin, että sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työntekijöiden lisäksi kaikki muutkin vuorovaikutustaitoja työssään tarvitsevat työntekijät voivat saada perustiedot traumainformoidusta kohtaamisesta. Julkaisemme tähän liittyen myös tietokirjallisuutta ja oppaita. Kehitämme konseptin ympärille kansainvälistä yhteistyötä, tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä julkaisemme alan kirjallisuutta.
Työryhmän pitkän ajan tavoitteena on integroida traumainformoituja sisältöjä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusjärjestelmään. Tästä seuraa systeeminen toimintakulttuurin muutos, jossa pyritään rakentamaan eri toimijoiden välistä avointa ja tasavertaista dialogia. Kehityksen edellytyksenä on jaettu paradigma, ihmistyötä tekevien ammattilaisten traumatietoisuuden lisääminen. Traumainformoidun kohtaamisen vaikutuksesta ihmisten työnhyvinvointi paranee ja sairauspoissaolot sekä varhainen eläköityminen vähenevät.
Työryhmä:
Koulutuksen suunnittelussa teemme moniammatillista yhteistyötä punoaksemme yhteen mielenterveyteen, terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvää tieteellistä tietoa ja kokemusperäistä viisautta. Työryhmämme 6 jäsentä edustavat eri akateemisia aloja.
Karoliina Maanmieli työskentelee hankkeemme projektipäällikkönä. Hän on filosofian tohtori, kirjallisuusterapiaohjaaja ja lähihoitaja jolla monipuolinen työhistoria kirjallisuusterapian, kirjoittamisen tutkimisen ja mielenterveystyön saroilla. Hän työskentelee koordinaattorina myös haja-asutusalueen naisten tukemiseen tarkoitetussa Heroines- Erasmus+-hankkeessa.
Kati Sarvela on traumainformoidun mallin suomalainen uranuurtaja. Hän on koulutukseltaan hammaslääkäri ja terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia). Hammaslääkärin työnsä ohella hän kouluttaa tietoisuustaitoja, hypnoterapiaa, draamallista kirjoittamista sekä traumainformoitua hoitamista.
Anne Pelkonen on psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hänellä on yli 20 vuoden työkokemus psykiatrissa yksiköissä, työterveyshuollossa sekä psykoterapeuttina. Hänellä on keskeinen merkitys liikkeessä laaduntarkkaijana.
Johanna Linner Matikka on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja Valviran hyväksymä sosiaalityöntekijä, diakonian vihkimyksen saanut sosionomi (AMK), joogaopettaja (RYT200) sekä sertifioitu TRE®- ohjaaja. Tällä hetkellä hän opiskelee Welfare, Health and Management -tohtoriohjelmassa.
Annika Sarvela on tanssija, joogaopettaja sekä laillistettu hieroja. Hän työskentelee laajasti tanssin ja kehotietoisuusmenetelmien välittäjänä käyttäen työssään keskeisenä menetelmänä kunnioittavaa kosketusta.
Katri Kluukeri on erityislastentarhanopettaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja. Hän toimii varhaiskasvatusalan työnsä ohella kirjallisuusterapiaohjaajana ja –kouluttajana.
Lisätietoa koulutuksesta: karoliina.kahmi@gmail.com tai iloajatoivoa@gmail.com
Kymmenen faktaa lapsuuden haitallisista kokemuksista ja resilienssistä.
Aikamme on tehnyt yhä näkyvämmäksi trauman ja väkivallan välisen liiton, ja tarvitsemme rauhanomaista kansalaisaktivismia, jottemme anna lisää sijaa yhteiskuntaamme väkivaltaistumiselle.
Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.
Traumainformoidussa liikkeessä ihmiset koulutetaan tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.
Muistutan, että traumainformoitu organisaatio ei ole itse päämäärä, vaan se on kollektiivinen askel kohden syvällistä toipumiskulttuuria, jossa osaamme käydä voimavaralähtöisesti ja parantavasti keskusteluja myös epämukavista ja kipeistä teemoista.
Täältä löydät videoita liittyen kirjaamme Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (kustantaja Basam Books, 2020)
YHTEENVETONA sekä virusinfektiot että väkivalta ovat tarttuvia sairauksia, jotka voivat muuttua pandemiaksi. Ne molemmat voivat johtaa kuolemaan, fyysiseen sairastavuuteen, traumatisoitumiseen ja ihmisten eristäytymiseen. Covid-19 vastaan rokotus on erilainen kuin väkivaltaa vastaan rokottaminen.
Kuinka intersektionaalisuus liittyy traumainformoituun liikkeeseen ja erityisesti terveydenhuoltoon?
Ennakkojulkkarit kirjastamme "Yhteinen kieli - Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen"
Komplisoitunut trauma saa alkunsa pitkäkestoisessa stressissä, joka on niin vaikeaa, että stressin automaattinen sääntely kehossa lopulta muuttuu mahdottomaksi. Erityisen haavoittuvia komplisoituneelle traumaperäiselle stressille ovat he, jotka ovat kokeneet stressiä varhaislapsuudessa hermoston ollessa vielä muodostumassa.
Trauma varastaa liian usein mielikuvituksemme ja elämämme muuttuu liian vakavaksi. Tärkeä osa toipumista on luovuuden ja mielikuvituksen kapasiteetin palauttamista. Niiden avulla voimme löytää itsemme meitä dominoivien narratiivien takaa.
Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.
Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.
Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa
Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.
Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.
Kevään 2020 aikana monialaisena yhteistyönä
Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.
VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.
Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.
Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.
Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.
On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.
Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.
Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.
Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.
Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.
Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.
Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.
Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.
Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.
Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.
Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.
Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.
Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.
Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.
Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.
Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.
Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.