Viime aikoina on puhuttu paljon liikunnan tärkeydestä. Tämä on hyvä asia. Itseäni kuitenkin vaivaa keskustelujen pinnallisuus. Tuntuu siltä, että puhumme vain ongelmiemme ulkonaisista oireista, emmekä pureudu käyttäytymisessä ilmenevien ongelmiemme juurisyihin.

Mikä on tärkein tulevaisuuden tehtävämme hyvinvointialueilla? Mielestäni se on ihmisluonnonsuojelu.  Tämä koskee myös liikkumattomuuden tai “överiliikkumisen” juurisyitä. On tiedostettava, että haavoitettu lapsi ei ole rationaalinen toimija.

Tiedämme miten lapsuusiän traumatisoituminen eli lapsuuden haitalliset kokemukset, niin kutsut ACE-kokemukset,  vaikuttavat ihmisen aikuisuuden terveyteen, terveyskäyttäytymiseen, mielenterveyteen, oppimiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Ne nostattavat  haitallista stressiä, joka vahingoittaa aikuisuuden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja johtavat epärationaalisiin selviytymiskeinoihin. Tällä hetkellä Suomessa Finnbrain tutkii näitä vaikutuksia.

Itse pidän hyvänä ohjenuorana haitallisten kokemusten ennaltaehkäisyssä niin kutsuttuja traumainformoidun työotteen SAMHSAN *) neljää T:n  periaatteita:

Tiedostetaan traumojen laaja levinneisyys. Lapsuusiän haitalliset kokemukset ovat valitettavan tavallisia.

Tunnistetaan haitallisen stressin oireet itsessä, lapsessa, aikuisessa, yhteisöissä ja rakenteissa.

Toimitaan siten, että tietous traumoista ja toksisesta stressistä integroidaan kaikille järjestelmän tasoille.

Torjutaan kaikin mahdollisin keinoin lapsien, työntekijöiden ja esimiesten uudelleen traumatisoitumista tai heidän vanhojen traumojensa syvenemistä eli toksisen stressin aktivoitumista.

ACE-tutkimuksen pioneeri Vincent Fellitin mukaan monet yleisimmistä ja vaikeimmista kansanterveysongelmistamme ovat tiedostamattomia ratkaisuyrityksiä henkilökohtaisiin ongelmiin, jotka juontavat juurensa kansalaisten lapsuuteen. Ongelmien juurisyyt ovat ajassa kadonneet häpeän, salailun ja yhteiskunnallisten tabujen taakse - emme halua keskustella tietyistä elämän alueista. Näin on myös liikunnassa: halua puhua terveyskäyttäytymisemme juurisyistä, lasten oikeuksien rikkomuksista.

On siirryttävä tulipalojen sammuttelukulttuurista aidosti ennaltaehkäisevään kulttuuriin. Se on nyt globaalien kriisien aikana tärkeämpää kuin koskaan. Emme voi piilottaa ongelmiamme toksisen positiivisuuden taakse ja “kognitiivisen ohituskaistan” kautta. On aika ihmisluonnonsuojelulle. Se puolestaan edellyttää, että opimme puhumaan kipeistäkin asioista lempeällä ja voimaannuttavalla tavalla. Rakennamme ihmislähtöisiä palveluketjuja, joissa pureudutaan pahoinvointimme juuri syihin (Alli Paasikiven Säätiö 2023).

SAMHSA on Yhdysvaltain hallinnon alainen järjestö, joka tekee töitä mielenterveysongelmaisten ja riippuvuuksista kärsivien kansalaisten parissa.

Lähteet

SAMSHA. (2023). SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach. https://ncsacw.acf.hhs.gov/userfiles/files/SAMHSA_Trauma.pdf

Tri-City Mental Health. (2023). Rising Together: Understanding the Lifelong Effects of Childhood Trauma and How We Can Respond https://www.youtube.com/watch?v=h6SU9Xya2D0

Alli Paasikiven Säätiö. (2023). ACE-tutkimuksella kohti parempia lapsiperheiden palveluketjuja. https://allinsaatio.fi/…/ace-tutkimuksella-kohti-parempia…/

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.