”Mitä tarkemmin tarkastelen nykyistä poliittista maisemaa hallitsevista poliitikoista ruohonjuuritason toimijoihin, sitä kirkkaammin näen haavoitettujen kansalaisten valitsevan haavoitettuja poliitikkoja ja traumatisoituneiden ihmisten johtavan traumatisoituneita. Tämä  johtaa vääjäämättä politiikkaan, joka ruokkii entisestä traumatisoivampia olosuhteita.” - Gabor Maté (vapaasti käännetty kirjasta The Myth of Normal)

Kaksoisempatiaongelma on käsite, jolla kuvataan sitä, että kahden ihmisen tai ihmisryhmän välinen maailmankuvien ja keskustelutyylien välinen keskinäinen ristiriita johtaa huonoon, joskus hyvinkin loukkaavaan, viestintään. Se viittaa osapuolten yhteisen ymmärryksen katoamiseen ja hajoamiseen, mikä näkyy toiseen osapuoleen suunnattuna empatian puutteena, jopa vihamielisyytenä. Kaksoisempatiaongelma ilmenee todennäköisemmin, kun ihmisillä on hyvin erilaisia ​​​​asenteita, neurologisia ominaisuuksia tai huonosti tiedostettuja eli implisiittisiä, automatisoituneita, käyttäytymismalleja.

Surullista on, että mitä vakavammin  eri  poliittisia ideologioita edustavien ryhmien välinen yhteys katkeaa, sitä suuremmassa liemessä olemme myös yhteistä hyvää tavoittelevan politiikkamme kanssa. Trauma rakentaa pesäänsä valiitettavasti myös poliittisiin instituutioihin. Käsittelemätön lapsuusiän trauma toistaa itseään epäterveenä vallankäyttönä. Kaksoisempatiaongelma syö valtavan määrän energiaa, joka voitaisiin käyttää uusiin innovatiivisiin ja toimiviin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin.

Kaksoisempatiaongelma käsitteen ovat luoneet alun perin autistiaktivistit, jotka nostivat esiin sen, että heidän viestintätapansa ovat ristiriidassa neurotyypillisten ihmisten vastaavien tapojen kanssa. Ongelma ei siis ole vain, että autisti ei ymmärrä  neurotyypillistä ihmistä, ja osaa käyttäytyä heidän odotusten mukaan, vaan ongelma on yhtälailla se, ettei neurotyypillinen ihminen ymmärrä autistia ja osaa sopeuttaa käyttäytymistään hänen vuorovaikutustyyliinsä. Vastavuoroinen vaikeus lukea ja tulkita toisenlaista neurokirjoa edustavan henkilön ilmeitä, liikkeitä ja tunteita, voi hankaloittaa vakavasti heidän keskinäistä yhteyttään ja autisti saattaa joutua tällöin oudoksuntaa tai vaikkapa kiusaamisen kohteeksi. Empatian puute on kaksoisempatiaongelma-teorian mukaan siis  kaksisuuntaista erilaisia maailmankuvia ja ominaisuuksia omaavien ihmisten välillä.

Kaksoisempatiaongelmaa voidaan laajentaa koskemaan koko polarisoitunutta, tämän hetkistä, yhteiskunnallista elämää ja kulttuuria. Kaksisuuntaisen empatian puutetta esiintyy enenevässä määrin polarisoituneissa, enemmän tai vähemmän haavoitettujen kansalaisten keskuudessa. Sen ilmenemismuodot saattavat olla polarisoituneiden siilojen välillä kovinkin erilaisia, koska eri ryhmittymien ydinuskomukset voivat olla kaukana toisistaan ja ne ovat joskus hyvinkin epärationaalisia. Ne on saatettu nimittäin kehollistaa käyttäytymismalleiksi jo ennen varsinaista kielellistä kehittymistä.

Tunnetusti vihan, terrorismin ja rasismin takana vaikuttaa usein traumataakat: lapsuuden haitalliset kokemukset, ylisukupolvinen osattomuus ja sodantaakat, ja niistä seuraavat perhedynamiikan häiriöt. Lisäksi vaikuttaa, erityisesti suljetuissa yhteisöissä, myös luonnolliset pelot erilaisuutta kohtaan. Toisilla traumaperäinen empatian puute voi ilmetä tällöin rasismina, naisvihana, etnisten vähemmistöjen tai vammaisten pilkkana ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien loukkauksina. Toisella ryhmittymillä se voi puolestaan ilmetä vaikkapa ylimielisyytenä, omaan etuoikeutettuun asemaan, historian saatossa saatuihin valta- ja taloudellisiin etuihin, takertumisena sekä esimerkiksi vähemmän koulutettujen ihmisten pilkkana. Pakenemme yhteiskunnalliseen yhteydettömyyden tilaan - omaan kuplaamme.

Jotta keskinäinen arvostava yhteys voidaan avata, tärkeä mahdollinen polku on traumatietoisuuden vahvistaminen, sisältäen empatia- ja myötätuntokoulutuksen. Ihminen muuttui inhimilliseksi siinä vaiheessa kun hän löysi myötätunnon. Aina kun olet jollain tavoin osallisena polarisoitunutta keskustelukulttuuria, vakauta itsesi ja mieti, että mitä meille ja heille on tapahtunut, kun reagoimme tällätavoin? Mitä me osapuolet olemme historian saatossa kokeneet, kun keskinäinen yhteytemme on tällä tavalla katkennut? Trauma rikkoo yhteyksiä, empatia ja myötätunto, avaavat yhteyksiä ja jälkimmäiset aktivoivat toimintaan yhteisen ihmisyytemme tunnistamiseksi ja väkivallan estämiseksi.

Väitän Gabor Matén tavoin, että yhteydettömyyden kokemus ja polarisaatio nousevat yksilöiden ja yhteisöjen traumasta. Se kertyy salakavalasti yksilöihin ja yhteisöihin - myös poliittisiin järjestöihin - ylisukupolvisesti. Sen ilmenemismuoto, toksinen stressi, on rikkonut ja polarisoinut eri yksilöiden jai ihmisryhmien välit. Ihmisoikeuksien loukkauksia, sosiaalista, fyysistä, psykologista tai moraalista väkivaltaa ei tule missään tilanteessa hyväksyä, mutta sitä voi traumanäkökulmasta ymmärtää.

Selvää on, että vaikka traumasta nousevaa vihaa ja väkivaltaa ymmärtäisi, kaikenlaiselle syrjinnälle ja ihmisoikeuksien loukkauksille on asetettava rajat. Myötätunto ei olekaan vain kilttiä ja hempeää lempeyttä, vaan se on myös jämäkkää ihmisoikeuksien puolustamista ja väkivaltaa vastustavaa lujuutta. Se on siltojen rakentamista yli ideologioiden ja uskontojen.

Päättäjien traumalähtöinen käyttäytyminen tulee tunnistaa ja siihen on puututtava. Poliitikkojen traumahistoria näkyy heidän vallankäytön tavoissaan. Siinä mielessä traumainformoitu näkökulma on melkeinpä välttämättömyys. Se auttaa meitä tunnistamaan ja ymmärtämään väkivallan ja ekologisen kriisin kansanterveydelliset ja yhteiskunnalliset seuraamukset. Traumainformoitu lähestymistapa antaa meille asenteen, työkaluja ja keinoja puuttua traumalähtöiseen käyttäytymiseen - myös kaksoisempatiaongelmaan.

#kaksoisempatiaongelma #traumalähtöisyys #traumainformoitu #traumatietoisuus

Lähteet

Gabor, M. (2022). The Myth of Normal,Trauma, Illness & Healing in a Toxic Culture. Penguin Random House, UK.

Milton, D., Gurbuz, E., & López, B. (2022). The ‘double empathy problem’: Ten years on. Sage Journals. Volyme 26, Issue 8. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/13623613221129123

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.