ALAN SCHORE on eräs tunnetuimpia neuropsykologeja, jonka ajatuksia olen ahkerasti seurannut. Hän on tutkinut erityisesti sitä, kuinka sosiaaliset suhteemme muokkaavat meitä psykologisesti ja kuinka ne vaikuttava lapsen kehittymässä olevien aivojen rakenteisiin. Ihmissuhteittemme laatu lapsuudessa näyttää vaikuttavan vahvasti aikuisuuden mielenterveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.Tässä yhteydessä puhutaan riittävän turvallisista tai turvattomista kiintymyssuhteista eli tunnesiteistä vanhempiin.

Schoren kliiniset ja teoreettiset mallit edustavat meneillään olevia tutkimuksia oikeanpuoleisesta aivopuoliskosta ja sen kehollisista tunne- ja relationaalisista prosesseista (vuorovaikutussuhteisiin liittyvät prosessit) sekä automatisoituneista selviytymisvasteista (“pakene tai taistele”, “lamaannu” sekä niihin liittyvät tunne- ja vireystilat). Mielenterveyden hoitamisessa eletään Schoren mukaan edelleen valtavirran harhaa, jossa psykologia käsitteellistetään yksinomaan tietoisena "vasemman aivopuoliskon mielenä", jota voidaan arvioida sanallistetuilla kyselykaavakkeilla, suullisilla raporteilla tai suoraan käyttäytymisestä. Oikean puolen “subjektiivisen ja relationaalisen minuuden” pohjan luo kuitenkin varhaiset kiintymyssuhteet. Tämä minuus sisältää henkilökohtaisen kuvan itsestä, omasta arvokkuudesta ja maailmasuhteesta. Se siis omaksutaan suurelta osin jo ennen kuin meillä on juurikaan sanoja, ja siksi tämä minuus on vahvasti kehollistunut ja vaikeammin sanoitettavissa.

Schoren mukaan elämme keskellä tieteellistä ajattelutavan muutosta, jossa olemme siirtämässä huomion kohdettamme sanallistamiseen kykenevästä vasemmista "rationaalisista järkevästä aivopuolesta" oikeaan puoleen ja sen ainutlaatuisiin sanattomiin viestintätapoihin. Relationaalisten eli ihmissuhteistamme nousseiden kipeiden kokemusten sanoittaminen onnistuu heikosti ”järjen” avulla, vaan pystymme kuvaamaan niitä paremmin erilaisina tunnetiloista, aistimuksina, jännityksinä, mielikuvina ja liikeimpulsseina.

Alan Schoren mukaan lapsuusiän traumassa on kysymys huonosti säädellystä stressireaktiosta ja siihen liittyvistä voimakkaista tunnetiloista, kuten häpeästä, pelosta ja kauhusta. Häpeä on hänen mukaansa erittäin keskeinen tunne lapsuusiän traumatisoitumisessa. Se on puolustautumisvasteisiin liittyviä tunnetila, joka auttaa ihmistä piilottamaan epäsuotuisissa olosuhteissa aidon minuutensa itseltä ja muilta ihmisiltä. Ihmisen alku uhraa tavallaan itsensä miellyttääkseen vanhempiaan. Toinen selviytymisen tapa turvattomassa ympäristössä on dissosiaatio, jossa ihminen irrottautuu kehostansa, jottei hänen tarvitsisi tuntea kipeitä tunteitansa ruumiillisesti.

Toipumisprosessissa on kysymys Schoren mukaan turvasta  ja luottamuksesta. Toipuminen lapsuusiän traumasta vaatii sitä, että henkilö löytää kehoturvan suhteessa sekä tavan ilmaista tunnetilojaan. Hän kykenee kommunikoimaan niitä ihmissuhteissa aivojen “oikeapuoli-oikeapuoli -kontaktissa”. Aivojen oikea puoli kokonaisvaltaiseen ajatteluun kykenevä, intuitiivinen ja luova puolemme, jonka tärkeyttä on psykologiassa mitätöity.

Schoren mukaan tutkijat korostavat yhä enemmän tunnetilojen säätelyn rinnalla sitä, että toipuminen tapahtuu aina siis korjaavissa ihmissuhteissa eli toisin sanoen toipuminen on relationaalista. Lisäksi toipuminen ei ole vain kognitiivista, kahden tietävän mielen suhdetta, vaan se on myös tunnetilojen välittymistä ja kehollista, vireystilojemme yhteistä paritanssia, resonanssia, johon aivojen oikea puolisko on ensisijaisesti vaikuttamassa. Tämä kiintymyssuhdeprosessi ei todellistu vain lapsuudessa, vaan edullinen tai epäedullinen kehityskulku voi jatkua aikuisena. Aivomme muovautuvat läpi elämän, joten voimme saada turvallisia laadukkaita tunnesiteitä korjaavina kokemuksina myös aikuisina.

Eheyttävissä, toipumista edistävissä vuorovaikutussuhteissa, jaamme toisten ihmisen kanssa tunteemme -  ilon, vihan, surun, häpeän, jännityksen -  hyväksyvässä ja sallivassa ilmapiirissä. Kanssasäätelyssä, vahvassa oikeitten aivopuoliskojen vuorovaikutuksessa, negatiiviset  tunnetilat tulevat säädellyksi ja positiiviset tunnnetilat vahvistetuiksi. Tätä myötäelävää hyväksyvää suhdetta Schore kuvaa rakkaudeksi. Ihminen saa turvallisessa tilassa olla arvokkaasti kuka hän on ja hänellä on lupa tuntea tunteensa.

Jotta löydämme polun rakkaudelliseen itseemme, joudumme ikään kuin kuorimaan sen päällä olevat, rakkaudettomasta ilmapiiristä nousseet, epäajankohtaiset, selviytymistavat; minuudellemme rakentamamme suojakerrokset ja niiden automaattiset reagointimallit. Tämä identiteettityö on kuin sipulin kuorimista, kuorimme aitoa itseämme esiin kerros kerrokselta. Tämä työ voi olla koko elämän läpi tapahtuvaa inhimillisen kasvun matkaa yhdessä muiden rakkaudellisten ihmisten kanssa. Riittävän turvallisessa kiintymyksessä lapsi saa jo varhain parhaat mahdolliset eväitä identiteettityöllensä. Aikamme suurimpia ongelmia on, ettemme anna lapsillemme riittäviä eväitä inhimilliseen kasvuun, omana itsenä olemiseen.

Olemme eläneet järjen ansassa. Moraalisesti kestävä elämäntapa vaatii myös ihmisten välistä sydänyhteyttä. Kestävä elämäntapa edellyttä, että osaamme käyttää molempia aivopuoliskoja hyödyksemme. Traumainformoidussa työotteessa koulutamme ja valmennamme ihmisiä molempien aivopuoliskojen viisauteen.

#aivopuoliskot #kiintymyssuhde #traumainformoitu #traumatietoinen

Lähteet

Schore Allan (2021)  kirjassa, Interpersonal Neurobiology and Clinical Practice, Luku:  The Interpersonal Neurobiology of Therapeutic Mutual Regressions in Reenactments of Early Attachment Trauma, W.W. Norton & Norton

Alan Schoren haastattelu, When YouTube-kanavalla: https://youtu.be/jEwS8rO4LGE

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.