Traumatisoituneet ihmiset tarvitsevat itsereflektiokyvyn vahvistamista. Henkilöillä, joilla on taipumusta narsismiin tai joilla on kertynyttä, pitkäaikaisesti kerrostunutta traumaa, on yleensä rajoittunut kyky sisäisen kokemuksensa ymmärtämiseen ja kehollisten tuntemustensa havainnointiin ja tiedostamiseen.

Itsereflektio on itsetutkimuksen prosessi, jossa tutkitaan ja tarkastellaan omia ajatuksia, kehotuntemuksia, tunteita ja tekoja. Se sisältää itsen tutkimisen ja kokemusten peilaamisen, jotta henkilö voisi tunnistaa omia vahvuuksia ja heikkouksia sekä saada oivalluksia omista epäajankohtaisista uskomuksistaan ja niihin liittyvistä automatisoituneista käyttäytymismalleista.

Itsetutkiskelu on tärkeä osa henkilökohtaista moraalista kasvua ja kehittymistä, sillä se mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen, tiedostavat, eettiset , päätökset  ja realistiset tavoitteet. Itsereflektiota voidaan toteuttaa esimerkiksi päiväkirjan pitämisellä, meditaatiolla, syvällisellä itseanalyysillä tai vertaisryhmässä saadun palautteen kautta.

Toipumisessa on tärkeää myös itsesäätelytaitojen vahvistaminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen oppii säätelemään omaa kehollista vireystilaansa (ylivireys/alivireys) rauhallisemmaksi, kehoturvaan. Kehotietoisuuden vahvistaminen on tärkeä osa itsesäätelytaitojen kehittymistä.

Trauman paradoksi on se, että narsistit ja ihmiset, joillla on lapsuusiän traumaa, toksista stressiä, harvoin tunnistavat tarvettaan itsereflektioon ja itsesäätelytaitojen kehittymiseen. Traumatisoituneille toksisen stressin tuottama tila on ”normaali asetus”, joten he eivät välttämättä osaa kaivata mitään muuta. Vertauskuvallisesti voimme kuvata tilannetta  siten, että toksisesta stressistä kärsivälle ihmiselle turvalliseen tilaan asettautuminen tuntuu samalta  kuin heidät pistettäisiin näyttelemään näytelmässä, jota he eivät ole saaneet etukäteen harjoitella ja jonka käsikirjoitusta he eivät ole saaneet lukea. Se voi olla pelottavaa.

Viha, epärationaaliset pelot, häpeä  ja jopa itseinho voivat olla lapsuudessaan traumatisoituneille normaalia arkea. Tunnistan tämän epämiellyttävän, mutta niin tutun toksiselle stressille rakentuvan kokemuksen varsin hyvin myös omasta nuoruudestani. Traumainformoitu koulutus, itsereflektio- ja itsesäätelytaitojen vahvistuminen mahdollistivat itselleni toipumisen. Lapsuusiän traumasta voi toipua, mutta narsismista toipuminen on vaikeampaa, koska se voi olla niin vahva luonteenpiirre, että sen muuttaminen voi olla vaikeampaa, mutta toki jossain määrin kyllä mahdollista.

Euroopan rasistisimmassa maassa, Suomessa, kannattaisi pohtia sekä päättäjien mahdollista narsismia että kollektiivista traumatisoitumistamme. Kuinka katkaista ylisukupolviset taakat ja lapsuusiän traumatisoituminen?  Kuinka tehdä näkyväksi narsistisia toimintastrategioita? Kuinka kartuttaa kouluissa ja kodeissa vanhemmuuden taitoja vahvistamalla myötätuntoa, itsereflektio- ja itsesäätelytaitoja? Samalla on vahvistettava tietoisuutta siitä, että lapsuusiän trauma saattaa altistaa henkilöä manipuoloinnille ja erilaisille vahingollisille ihmisoikeuksia loukkaaville, syrjiville, rasistisille tai narsistiselle ideologioille ja strategioille.

#trauma #narsismi #itsereflektio #itsesäätely #kanssasäätely #traumainformoitu #traumatietoinen

Lähteet

Daniel Shaw (2022). Traumatic Narcissism and Recovery, Leaving the Prison of Shame and Fear. NY: Routledge.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.