RESILIENSSIMME eli psyykkinen palautumiskykymme ei ole vakio. Sama ihminen voi olosuhteiden muuttuessa olla välillä resilientti ja toisinaan hän saattaa reagoida haavoittuneesti, kaoottisella stressillä. Resilienssiä voidaan onneksi kehittää.  

‍

Se lisääntyy, kun elämään tuodaan toisten ihmisten kanssasäätelyä, ennustettavuutta ja hallittavuutta. Nyt Covid-19  pandemian aikana resilienssiämme saattaa lisätä yksilötasolla se, että päivittäisessä elämässämme on säännöllisyyttä, rajoitettua uutisten katselua, liikuntaa, sosiaalista tukea ja huomion suuntaamista positiiviseen ja tulevaisuuteen. Stressiä emme voi paeta, mutta on mahdollista, että se muuttuu siedettäväksi ja olemisemme vakaammaksi.

‍

Covid-19 on tehnyt näkyväksi, kuinka toksiset haitalliset ympäristöt (esim. rasismi, köyhyys, syrjintä, osattomuus) luovat olosuhteita, joista nousee kaoottinen, joskus jopa tuhoisa haitallinen, “toksinen”, stressi. Se pahimmillaan ruokkii pahoinvointia ja väkivaltaa. Tätä stressiä kertyy enemmän heille, joille jo ennestään on kasaantunut ylisukupolvista traumataakka, osaattomuutta ja joilta on puuttunut sosiaalinen ja aineellinen turva sekä vakaitten, kanssasäätelijöinä toimivien ihmisten, tuki. Sosisaalisesti toksinen ympäristö on asuinalue, jossa perheet elävät myrkyllisissä olosuhteissa. Niissä kansalaisten identieetti, kyvyt, luottamus, moraali ja toivo rapistuvat. Toksinen ympärstö johtaa usein ennenaikaiseen kuolemaan itsemurhien, murhien, tappojen, päihteidenkäytön tai  stressin fysiologisten seuraamusten kautta. Kasvuympäristönä se epäinhimillistää lapsen elämän ja vaarantaa vakavasti hänen aikuisuuden hyvinvointinsa. Toksinen stressi on ennaltaehkäistävissä luomalla turvallisempia ja vakaampia yhteisöllisiä ympäristöjä, joissa lapsen hermoston ja aivojen terve kehitys mahdollistuu.

Nyt Covid-19 aikana kaoottista stressiä yksilötasolla ruokkii tunnesyöminen, päihteet, liiallinen median seuraaminen, liikunnan vähyys, eristäytyminen, uhriutuminen, epäsäännöllinen unirytmi ja negatiivinen asioiden jatkuva vatvominen. Nämä voivat kuljettaa,  aikaisemmin tavanomaisesti stressiin reagoivan henkilön, yhä haavoittuneempan, kaoottisen stressin suuntaan. Suomessa on lukemattomia kansalaisia joiden arki rakentuu nyt entistä enemmän turvattomuudelle, peloille ja jatkuvalle hyvinvointia vahingoittavalle stressille.Bruce Perry korostaa kehityksellisesti tietoista terveydenhoitoa, sosiaali- ja  kasvatustyötä. Tämä merkitsee sitä, että ammattilainen ymmärretä aivojen ja hermoston hierarkkista eli “neurosekventiaalista” rakentumista.

Turvallinen ympäristö ja vakaitten, resilienttien ihmisten, kanssasäätely maksimoi yhteisön terveyden, mielenterveyden, sosiaalisen terveyden ja oppimisen. Kun ihminen ei koe olevansa turvassa, aivojen kuorikerroksen viisas, harkitseva ohjaus ja tunteiden hallinta katoaa.

‍

Turvaton ihminen ei kykene ajattelemaan kirkkaasti ja toimimaan eri tilanteessa kovinkaan viisaasti. Erilaiset tunnetilat voivat kaapata mielen, ja ajattelu kaventuu. Uhkia näkyy epävakaassa hermostollisessa tilassa sielläkin, missä niitä ei ole. Maailma ei näyttäydy meille sellaisena,  mitä se on, vaan se riippuu missä tilassa meidän autonominen hermostomme ja aivomme ovat.  

Aivan samoin kuin epävakaus myös kehoturva ja myönteiset tunnetilat onneksi myös tarttuvat ja tämä on tie traumatietoiseen, toipumiskeskeiseen, inhimilliseen ja kustannustehokkaaseen yhteiskuntaan.Traumainformoidun liikkeen keskiössä on keskinäisen välittämisen kulttuuri: maadoittumistaitoiset ammattilaiset ja vertaisauttajat sekä maadoittuneet organisaatiot. Ammattiauttajat ja vertaistukijat kykenevät kanssasäätelemään toinen toisian. He pystyvät myös omalla vakaudellaan voimannuttamaan tuettavia asiakkaita, potilaita ja oppilaita resilienteimmäksi ja yhä itseohjautuvimmiksi kansalaisiksi.

Nykyinen ACE-tutkimus (tutkimukset lapsuuden haitallisista kokemuksista) tukevat näkemystä, että tasa-arvo työllä ja vakautta ruokkivilla yhteisöillä optimoidaan kansalaisten sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen  hyvinvointi ja oppiminen. Tämä edellyttää sitä, että tutkijat, ammattilaiset ja vertaisauttajat  kykenevät monialaiseen ennakkoluulottomaan yhteistyöhön, jossa unohdetaan omien taloudellisten etujen pönkittäminen  ja tiedolliset valtapyrkimykset — laajennetaan perspektiiviä ”moninäkökulmaisiin linsseihin”. Olen miettinyt, että johtuuko sekin, että monet professiot takertuvat saamaansa valtaan ja etuihin, kollektiivisesta instituutioihin ja organisaatioihin kasaantuneesta traumasta: Luulemme olevamme omassa ammattiryhmässämme kaikkivoipaisia ja -tietäviä. Eräs trauman oirehan on putkinäkö.

Kustannustehokkainen sote- ja kasvatusjärjestelmä luodaan syrjittyjen, osattomien ja stressaantuneiden ihmisten ääniä kuunnellen ja luomalla heille parhaat mahdolliset palvelut. Tällä hetkellä järjestelmämme on mennyt aivan liikaa resilienttien, hyvinvoivien  kansalaisten ehdoilla, mikä luo yhteisöllistä epävakautta ja polarisoitumista. Tiedämme, että marginaalissa olevat ihmisryhmät tipahtavat usein kaoottisen stressinsä vuoksi normipalveluista ja heidät nähdään vasta kalliissa erityisterveydenhoidossa. Järjestelmä, jossa unohdetaan haavoitettujen ihmisryhmien erityistarpeet, on paitsi kallis myös epäinhimillinen. Tehokkaat sote-palvelut luodaan kuuntelemalla juuri heitä erityisen herkällä korvalla.

Valoa on onneksi Suomessakin jo näkyvissä. Kuulin juuri Espoosta eräästä terveyskeskuskokeilusta, jossa monisairaille järjestettiin erityispalveluja, joissa pidettiin huoli heidän äänensä kuuntelemisesta. Tulokset ovat olleet kuulemma olleet hyviä. Palaan tähän kokeiluun jos ja kun saan lisää faktatietoa tästä toimintamallista. Tsemppiä meille kaikille ihmistyöntekijöille. Meillä on Suomessa hyvä järjestelmä ja voimme tehdä siitä vielä paremman kunhan kasvatamme omaa resilienssiämme terveissä, hyvinvoivissa, työyhteisöissä.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.

Lähteitä:

CASEL Cares: Helping Children and Families Manage Stress & Build Resilience with Dr. Bruce Perry. https://www.youtube.com/watch?v=_KAIQ_K4cgQDr.

James Garbarino on socially toxic environments on children, https://www.youtube.com/watch?v=_KAIQ_K4cgQ