Kulttuuri- ja henkilöhistoriamme elää hermostossamme. Syrjintä, rasismi, laiminlyönti ja kaltoinkohtelu vaikuttavat aivoihimme ja hermostomme. Näin menneet kokemukset elävät kehoruumiissamme. Se kertoo rehellistä tarinaa ylisukupolvista tapahtumista. Asentomme, ilmeemme ja liikkeemme kertovat kertomuksia, joita olemme piilottaneet kaappeihin, jätäneet sanoittamatta tai joita emme ole kyseenalaistaneet. Kulttuuri elää kehoruumiissamme asentoina, ilmeinä ja liikeimpulsseina, opittuina huonosti tiedostettuina käyttäytymismalleina. Sen tarinoilla on vahvempi valta kultuuriimme kuin tietoisella ajattelullamme. Näin ei kuitenkan tarvitsisi olla.

Kuinka luomme tietoisempaa kulttuuria? Se tapahtuu avaamalla yhteys omaan itseemme, löytämällä kehoturvan. Kysele, aisti, havainnoi ja kuuntele kehoruumiisi tarinoita. Hermostosi kommunikoi kaikkina hetkinä. Meidät on pienestä pitäen valitettavasti opetetettu jyräämään kehoruumiimme viestien yli. Hermostosi puhuu omaa kieltään. Voit pysähtyä ja harjoitella ymmärtämään tätä kieltä. Tarvitsemme tähän itsetuntemusretkeemme myös toisen ihmisen tukea ja turvaa. Niin kuin kielten opiskelu ylipäätään, tämä vie aikaa. Kehoruumiimme kielen opetteleminen vaatii kärsivällisyyttä ja hiljentymistä itsen äärelle.  Kun heittäydymme keskusteluun kehoruumiimme kanssa itsemyötätuntoisesti ja uteliaina, alamme muodostaa parempaa yhteyttä itseemme.

Itseemme tutustumisen jälkeen voimme tehdä tietoisempia valintoja. VIktor Franklin sanoin ärsykkeen ja  ja reaktion välissä on tyhjä tila. Tuossa tilassa meillä on voima valita reaktiomme. Eikö tämä ole se tila, jossa voimme painaa vielä vagaalista jarrua? Se kehittyy vahvaksi turvallisissa ihmissuhteissa, mutta mikä parasta, voimme vahvistaa sitä aikuisinakin erilaisin tietoisuustaitoharjoituksin ja erityisesti somaattisin vagushermoa vahvistavin harjoituksin. Vagushermon vatsanpuoleinen haara eli vagaalinen jarru säätelee kehomme ihanteellista vireystilaa. Se aktivoituu, kun tunnemme olomme turvalliseksi.

#traumainformoitu #kehotietoisuus #vagushermo #polyvagaaliteoria #traumainformoitutyöote

‍

Lähteet

Johnson, R. (2018). Embodied Social Justice. Routledge.

Menaken, R. (2017). My grandmother’s hands: Racialized trauma and the pathway to mending our hearts and bodies, Central Recovery Press.

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.