Kati Sarvela

10.8.2026

‍

Elämme ajassa, jossa päätöksentekoa värittävät usein pelko, viha ja polarisaatio. Nämä yhteiskunnalliset rakenteet ovat usein heijastumaa ”sisäisistä rakenteista”, joita kannamme mukanamme.

Olen viimeiset vuosikymmenet työskennellyt pitkään Ego State -terapian (H. & J. Watkins) ja itsementalisaation parissa. Olen huomannut, että kestävä johtajuus ei ole vain strategiaa, vaan kykyä tiedostaa ja säädellä omaa kehoturvaa ja sisäistä maailmaa. Se on kykyä katkaista ylisukupolvista traumataakkaa ja purkaa väkivaltaisia käytäntöjä.

Johtajuus on itsementalisaatiota – voimmeko purkaa rakenteellista väkivaltaa aloittamalla toipumisprosessin itsestämme? 🧠 Mitä jos jokainen päättäjä pysähtyisi tunnistamaan omat minätilansa?

Päivitykseni profiilikuvassa hahmotan prosessia, joka mahdollistaa siirtymisen pelon ja vahingoittavien selviytymisvasteiden ohjaamasta toiminnasta kohti integroitunutta sisäistä johtajuutta. Tämä luo eettisesti kestävän toiminnan perustan.

Meissä kaikissa elää kerrostumia:  

🔹 Perityt introjektiot: Sukupolvien saatossa omaksutut uskomukset ja äänet, jotka määrittelevät mm. ”meitä” ja ”niitä” ja ketkä ovat "hyviä" ja ketkä meitä "huonompia".  

🔹 Haavoitetut ja niitä suojelevat puolemme: Automaattiset henkilöhistoriasta nousevat selviytymisvasteet, jotka aktivoituvat paineen alla.  

🔹 Sisäinen viisaus: Ehein, integoitunut tila meitä, joka lepää tyyneydessä ja yhteisessä ihmisyydessä ✨

Kun emme tunnista ja säätele minätilojamme, toimimme niiden ohjaamina tiedostamatta. Tällöin päätöksemme eivät välttämättä kumpua terveestä arvopohjasta, vaan vaikkapa minätilojen kantamasta vihasta, pelosta tai itsekkäästä oman edun tavoittelusta käsin. Tämä luo yhteiskuntaan polarisaatiota ja pahoinvointia ruokkivaa rakenteellista väkivaltaa.

Yhteiskunnallinen demokratia vaatii radikaalia rehellisyyttä, jota voi itsementalisaatiolla vahvistaa. Radikaali rehellisyys ja itsementalisaatio ovat eettisen toiminnan, päättäjän ja johtajan tärkeimpiä työkaluja. Tällöin erottamme, milloin päätöksenteko nojaa sisäiseen viisauteen ja milloin vahingolliset evolutiiviset selviytymisvasteet yrittävät vallata toimintaa.

Kun opimme tunnistamaan minätilamme, saatamme purkaa itsessämme olevia historiallisia taakkoja eli "dekolonialisoimme" itseämme. Toisin sanoen tunnistamme kulttuurisia epäterveitä uskomuksia, joita toistamme valitettavan usein tietämättämme. Voimme näin katkaista syrjinnän, pelon ja vihan ylisukupolvisia ketjuja. Vasta riittävän integroituneena ja tietoisina voimme purkaa ulkoisia rakenteellisia esteitä hyvinvoinnille ja luoda yhteiskuntaa, joka tuottaa hyvinvointia kaikille. 🤝

Haastan päättäjät, johtajat ja vaikuttajat: Oletko pysähtynyt pohtimaan, millaiset minätilat ohjaavat päätöksentekoasi? 🤔

‍

Lähteet

Fisher, J. (2026). Embracing our fragmented selves: A practical guide to working with parts and reclaiming inner wholeness. PESI Publishing.

Zanotta, S. (2024). Somatic ego state therapy for trauma healing: Whole again. Routledge.

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin