4. INTERPERSONAALINEN NEUROBIOLOGIA

Ratkaisuja tulevaisuuden ongelmiin voi löytyä myös interpersonaalisesta neurobiologiasta (IPNB). Se laajentaa mukavasti meidän lääkäreidenkin perspektiiviä. Lääketieteilijöille on  tiedekunnissa opetettu ihmisen biologiseen olemukseen perustuva vanhanaikainen yksilökeskeinen ihmiskuva, joka on lihallistunut meissä liian monissa ammattilaisissa automatisoituneeksi, sokeaksi, muiden tahojen merkitystä vähätteleväksi, omaa valtaamme pönkittäväksi toiminnaksi. Kannattaa pysähtyä pohtimaan palveleeko tämä toimenpide- ja yksilökeskeinen, materialistinen ajattelumme paremmin globaaleja monikansallisia yrityksiä kuin hyvinvointialueiden tehokasta toimintaa.

Me lääketieteilijät näemme elefantistamme vain hännän, koska meitä ei ole opetettu katsomaan koko elefanttia. Tämä sama ilmiö toki näkyy myös monissa muissakin ammatillissa siiloissa. Eri tieteidenhän on vertauskuvallisesti ajateltu tutkivan sokeana eri norsun osia, ja tämän perusteella he luovat vääristyneen kuvan tästä eläimestä. Nyt on aika siirtyä kuvaan kokonaisesta elefantista.

Mikko Niemi tuo esille Duodecim lehdessä (1995), kuinka lääketieteellinen tutkimus ja lääkärin työ nojaavat voittopuolisesti luonnontieteisiin eli materialistiseen maailmankatsumukseen. Lääkäriksi valikoituminen ja kouluttautuminen painottuvat yksipuolisesti luonnontieteisiin. Luonnontieteellisen ihanteen kautta muotoutuvat useimpien lääkäreiden työskentelytapa ja ihmiskuva. Etsitään yksinkertaisia syysuhteita ja pilkotaan kokonaisuuksia osiksi. Erikoistuminen yhä kapeammille osa-alueille on tehnyt monen luonnontieteellisenkin yleissivistyksen puutteelliseksi. Varsinkin oman alan tieteenteoreettinen tuntemus on harvinaista. Päämäärien tai tarkoitusten kautta tapahtuvaa ymmärtävää eli hermeneuttista oppimista sisältyy lääkärikoulutukseen niukasti, humanistisia opintoja, kuten filosofiaa, ei lainkaan. Lääketiede voisi ihmistä tutkivana tieteenä olla siltana yli "kahden kulttuurin" kuilun. Tätä minäkin visioin. Sen vuoksi olisi välttämätöntä, että jokainen lääkäri hankkisi ja ylläpitäisi läpi elämänsä myös hyvän humanistisen sivistyksen esimerkiksi käyttämällä vapaa-aikaansa hyvän kaunokirjallisuuden lukemiseen. (Mikko Niemi, Duodecim lehti 1995.)

Omalla kohdallani  tärkeimpänä näkökulman laajentajana ja tieteellisen kuilun ylittäjänä humanismin lisäksi on ollut juuri interpersonaalinen neurobiologia (IPNB). Daniel Siegelin mukaan IPNB on kattava teoria, joka keskittyy siihen, kuinka sosiaaliset suhteemme muokkaavat aivojemme ja hermostomme kehittymistä sekä miten mielemme havainnoi sekä jäsentää maailmaa ja kuinka elimistömme sopeutuu stressiin elämänkaaremme eri vaiheissa. IPNB perustuu monitieteelliseen näyttöön, joka osoittaa, että aivomme kykenevät integroitumaan (“eheytymään”) erityisesti positiivisten kiintymyssuhteiden eli ravitsevien ihmissuhteiden - mieltä integroivien yhteisöllisten kokemusten -  kautta. Tällä on merkitystä sekä sairastavuuden ennaltaehkäisyssä, että traumasta toipumisessa ja aivojen kehityksellisten vaurioiden korjaantumisessa tai kompensoinnissa.

Mieli on Siegelin mukaan aivoista kehkeytyvä ominaisuus, joka ohjaa energia- ja informaatiomolekyylivirtaa paitsi ihmisen sisällä myös ihmisten välillä. Mieli ei lähtökohtaisesti ole pelkästään yksilön ominaisuus vaan mieli - myös mielenterveys - muokkautuu jatkuvasti ihmissuhteissamme ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa. Kokonaisvaltainen hyvinvointimme ja laajemmin - planetaarinen hyvinvointi - muokkautuu ravitsevissa tai väkivaltaisissa vuorovaikutussuhteissamme ympäristömme ihmisten ja luonnon kanssa. Länsimainen yltiöyksilökeskeinen (toksinen individualismi) ajattelumme on saanut mittakaavat, joissa se on alkanut tuottaa hyvinvoinnin sijaan luonnon ja ihmisluonnon pahoinvointia kuten erilaisten kulttuurien ja luontokappaleiden katoa.

Ihmiskunnan ja koko planeettamme hyvinvointi edellyttää siirtymistä kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan, jossa ymmärrämme ihmisuhteittemme ja planetaarisen hyvinvoinnin tärkeyden sekä merkityksellisen paikkamme osana samaa ihmisyyttä. Emme ole täällä kilpailemassa vaan rakentamassa yhteisöillemme ja lapsillemme tulevaisuutta, terveyttä, iloa ja hyvinvointia.

Daniel Siegelin sanoin terve mieli tunnistaa olevansa “minäme” - hyvin integroitunut minuus, osa samaa ihmisyyttä ja olemisen verkostoa. Tämän yhteyden toisiimme tunnistamme löytämällä ensin yhteyden mietiskelyn kautta itseemme (=intraconnected). Tämä on tiedetty jo tuhansia vuosia monissa viisausperinteisessä, esimerkiksi taolaisuudessa, konfutselaisuudessa, buddhalaisuudessa, kristillisessä mietiskelytraditioissa ja hindulaisuudessa. Olemme tainneet vain unohtaa kaiken ura- ja kulutuskilpailun keskellä yhteisen ihmisyytemme eli eksistentiaalisen hyvinvointimme.

‍

#traumainformoitu #normaali #ihmisyys #systeemisyys #hyvinvointi #laaketiede

Lähteet

Sarvela, K., & Liimatainen, T. (2023).  Kuka pelkää hammaslääkäriä - Haavoitettujen kokemukset terveydenhuollossa. Basam Books.

Siegel, D. (2023). Intraconnected, MWE (Me+We) as Integration of self, identity and belonging, Series on Interpersonal Neurobiology.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.