Kuinka terveenä saan viettää elämäni, ei riipu pelkästään perimästä ja elämäntavoistamme. Sairastavuuteemme ja elämäntapoihimme vaikuttaa huomattavan paljon lapsuuden haitalliset kokemukset (ACE) ja risteävät eriarvoisuustekijät. Tiedämme tilastoista, että mitä enemmän henkilöllä on risteäviä eriarvoisuustekijöitä, sitä suurempi riski hänellä on myös lapsuuden haitallisiin kokemuksiin, ja tästä kumpuavaan toksiseen stressiin. Tämä puolestaan johtaa herkästi erilaisiin mielenterveyden haasteisiin, käyttäytymis- ja oppimishäiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin, kroonisiin sairauksiin ja kipuihin.

Hyvinvointialueiden tärkeä tehtävä on oppia puhumaan pahoinvoinnista ja hyvinvoinnista siten, että edistämme sosiaalista oikeudenmukaisuutta, lasten oikeuksia ja ihmisoikeuksia. Niin kauan kun välttelemme puhumista näistä asioista, herkästi palvelemme vain yhä kalliimpaa individualismista nousevaa yksisilmäistä materialistiselle kaupallisuudelle rakentuvaa eetosta ja sammuttelemme hyvinvointialueillamme tulipaloja.

Vasta kun ymmärrämme, ettei pahoinvointia ja sairastavuutta ruokkiva toksinen stressi ole vain yksilöllinen ilmiö vaan myös yhteisöllisen verkoston tuottama systeeminen ilmiö, voimme luoda elämäntapaa, jossa maksimoimme hyvinvointia. Korjaavat positiiviset kokemukset ovat nimittäin merkittävältä osaltaan myös yhteisöllisiä ilmiöitä. Visioin, että tulevaisuudessa voisi olla traumainformoituja naapurustoja, jossa kansalaiset olisivat niin vakaita, että voisivat lieventää toinen toistensa stressiä, ja tarjota toisilleen, ja erityisesti lapsille, myötätuntoa ja luonnollisia resilienssiä vahvistavia korjaavia kokemuksia.

Emme saa vähennettyä tehokkaasti mielenterveydenongelmia ja kroonisia sairauksia  muuta kuin puuttumalla entistä varhaisemmin kansalaisten inhimilliseen kasvuun, vakauteen ja sairauksia edeltäviin psykobiososiaalisiin nk. transdiagnostisiin prosesseihin. Elämäntapalääketiede ilman yhteisöllisiä korjaavia kokemuksia sekä tasa-arvoa edistävää hyvinvointipolitiikkaa jää yksinkertaisesti torsoksi. Se hyödyttää ensisijaisesti vain tiettyjä valtaa pitäviä ihmisryhmiä.

Traumainformoidussa kulttuurissa puututaan vahingollisista ihmissuhteista ja risteävästä eriarvoisuudesta nousevan toksisen stressin tuottamiin ilmiöihin kuten rakenteelliseen väkivaltaan ja epäterveellisiin selviytysmistrategioihin. Nehän juuri näkyvät itseämme tai muita vahingoittavissa elämäntavoissamme. Meidän on puututtava yhteisöllisesti haitallisiin kokemuksiin ja vahingollisiin valtasuhteisiin, ennen kuin ongelmat lapsella ovat eskaloituneet vakavammiksi mielenterveydenhaasteiksi, sosiaalisiksi tai kroonisiksi terveysongelmiksi.

Terveyteesi vaikuttaa olennaisesti paikkasi etuoikeuksien ja valtasuhteiden kentässä. Se määrittelee ratkaisevasti sitä,  minkälaisia systeemisiä terveysetuja ja -haittoja sinulla on.  

#traumainformoitu #eriarvoisuus #risteäväeriarvoisuus #terveys

‍

Lähteet

Kim, Isak & Kim, Nayoung & Jang, Hyemi. (2023). Adverse Childhood Experiences and Intersectionality of Sex, Race, and Poverty in Adolescents: A Descriptive Analysis. Journal of Asia Pacific Counseling

Shimmin, C., Wittmeier, K.D.M., Lavoie, J.G. et al. Moving towards a more inclusive patient and public involvement in health research paradigm: the incorporation of a trauma-informed intersectional analysis. BMC Health Serv Res 17, 539 (2017)

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse [email protected]

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.