Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinymmärrys. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty yleinen termi. Psykiatri Anne Pelkonen määrittelee traumainformoidun hoidon siten, että se on hoitofilosofia, jonka avulla eri alojen toimijat voivat ottaa toiminnassaan huomioon ihmisten erilaiset vaikeat elämänkokemukset siten, että kyseisen toimijan on mahdollista toteuttaa tehtäväänsä tehokkaasti näistä kokemuksista huolimatta samalla välttäen vaikeiden kokemusten heijastumista omaan jaksamiseen .

Tähän olen koonnut yleisimpiä väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoidosta.

‍

Väärinkäsitys 1

Kaikilla mielenterveyspotilailla on traumahistoria.

Vaikka traumat, tunnehaavat, ovat riskitekijänä monissa mielenterveys- ja oppimishäiriöissä sekä lukuisissa fyysisissä sairauksissa, ne eivät selitä kokonaan kaikkia ihmisen hyvinvointi- ja terveysongelmia. Tosiasia on, että parantumattomat traumat eli "tunnehaavat" ovat hyvin yleisiä. Voi perustellusti väittää, että trauma kietoutuu jollain tavoin hyvin monien terveys ja mielenterveysongelmien ympärille. Traumatisoituneelle henkilölle  järjestelmä, joka ei ole traumainformoitu, ei tuota riittävän monipuolisia palveluita. Vaikka meillä on geneettisiä taipumuksia tietyn tyyppisiin mielenterveysongelmiin, enemmistöllä mielenterveyspalveluita käyttävistä on siis traumahistoriaa jossain muodossa. Perusterveydenhuollossa, kuten hammashoidossa, käy joka päivä lukuisia henkilöitä, jotka kärsivät haitallisesta traumaperäisestä stressistä eli toksisesta stressistä. Tiedämme, että toksinen stressi (oireit alle kuukauden) ja jopa traumaperäinen stressihäiriö  (oireita yli kuukauden) ovat hyvin yleisiä jälkikäteen vaikkapa tehohoidossa olleilla potilailla tai syöpäpotilailla

Väärinkäsitys 2

Traumainformoitu järjestelmä sopii vain traumatisoituneille

Traumainformoitu järjestelmä ei ole sama kuin traumojen hoitoon keskittyvä järjestelmä. Traumainformoitu järjestelmä sopii kaikkiin yhteiskunnallisiin instituutioihin, esimerkiksi sote-yksiköihin, kouluihin, varhaiskasvatukseen sekä oikeuslaitokseen. Esimerkiksi Skotlannissa on aktiivinen ruohonjuuritason liike meneillään, jossa pyritään muuttamaan järjestelmää traumainformoiduksi. Siellä sote-ammattilaisten ja kasvattajien lisäksi esimerkiksi vankilan henkilöstö ja poliisit koulutetaan traumatietoisuuteen. Traumainformoidussa järjestelmässä osataan ohjata ihminen asiakaslähtöisesti hänen tarvitsemansa moniammatillisen avun piiriin, tarvittaessa tietysti myös traumaterapiaan. Lisäksi pyritään ennaltaehkäisemään järjestelmässä tapahtuvaa potilaiden ja henkilökunnan kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä  sekä pyritään ehkäisemään esimerkiksi kivuliaista toimenpiteistä, pitkällisestä sairaalajaksoista tai sairausdiagnoosesista seuraavia tunnehaavoja. Traumainformoitujärjestelmä sopii kaikkille aloille, joissa tehdään ihmisläheistä työtä.

Väärinkäsitys 3

”Mitä sinulle on tapahtunut?” otetaan kirjaimellisesti

Traumainformoidun järjestelmässä keskeinen kysymyksenasettelu, kun kohdataan haavoittunut asiakas, on  ”Mitä sinulle on tapahtunut?”. Tätä ei kuitenkaan ääneen kysytä, vaan se on myötätuntoinen orientoitumistapa. Ammattiauttajat ymmärtävät ja sisäistävät toimintaansa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi, myös fyysinen terveys, muovautuu paitsi perimän ja terveyskäyttäytymisen myötä, myös sosiaalisessa ja kulttuurissa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Hyvä on myös pohtia joskus ”Mitä minulle on tapahtunut?”, kun auttaja reagoi tunnepitoisesti asiakkaaseen. Hyviä asenteen ohjaajia ovat myös kysymykset: "Mitäköhän tämä ihminen on kokenut?" tai "Mitäköhän hänen suvussaan on tapahtunut?".

Väärinkäsitys 4

Traumainformoitu järjestelmä on käsitteellisesti sekava

Traumainformoitua järjestelmää ei opi pelkästään kalvosulkeisissa tai kirjoja lukemalla. Sen sijaan se on systeemisellä tasolla tapahtuva organisaatiokulttuurin muutos, joka tapahtuu  kokemuksellisesti, yhdessä oppien ja uusia innovatiivisia auttamis- ja tukimuotoja etsien ja löytäen. Jos asiaa yrittää opetella vain faktoja opiskelemalla, prosessi voi tuntua sekavalta. Traumainformoitu järjestelmä ei lähde liikkeelle siitä, että sama muotti sopii kaikille. Sen sijaan palvelut pyritään räätälöimään kullekin palvelunkäyttäjälle tai ryhmälle sopivaksi. Siksi eri kohderyhmien kanssa toimiessa mallit ja niiden sisällöt saattavat vaihdella. Tarkoitus on luoda aidosti inklusiivisia ja osallisuudelle rakentuvia palveluita. Ne ovat näyttöinformoituja ja mallien tuloksellisuutta seurataan aktiivisesti.

Väärinkäsitys 5

Traumainformoiduksi muututaan yksilötasolla tapahtuvan muutoksen kautta

Vaikka on tärkeää, että yksilötasolla työntekijät ovat traumainformoituja, muutos on myös systeeminen. Tämä merkitsee sitä, että muutoksen on tapahduttava myös verkostoyhteistyössä, johtamiskäytännöissä ja rakenteissa. Muutos voi edetä joko ruohonjuuritasolta ylöspäin tai kannattelevasta itseohjautuvuutta tukevasta johtajuudesta käsin henkilöstöön.

Väärinkäsitys 6

Muutos on jo tapahtunut sotessa

‍Muutos on Suomessa aluillaan. Sote-yksiköt ovat tässä suhteessa vielä hyvin eriarvoisissa asemissa. Suomessa aidosti traumainformoidut yksiköt ovat harvinaisia, mutta selkeästi muutosta on jo ilmassa. Meillä on jo valtavasti tehty asioita ruohonjuuritasolla, joiden voi ajatella tukevan traumainfomoitua muutosta. Suomessa riittää ammatillista osaamista, kunhan vain kaikilta löytyisi yhteinen tahto, kokemuksellinen valmius ja faktapohja tehokkaaseen, arvostavaan, monialaiseen traumainformoituun yhteistyöhön. Suomessa on erityisesti haasteita hierakkisissa järjestelmälähtöiisessä toiminnassa ja rakenteissa. Niiden jäykkyys vaikeuttaa innovatiivista monialaista yhteistyötä.

‍

‍Lähteenä olen käyttänyt omia kokemuksia sekä artikkelia:  (Mis)understanding trauma-informed approaches in mental health, Angela Sweeney & Danny Taggart, Journal of Mental Health, Oct

‍#traumainformoitu #iloajatoivoa #inhimillisyydenvallankumous #trauma #sote

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.

‍