Kuinka lapsesta kasvaa kokoaivoaikuinen – aivojen integraatio

Kun ottaa huomioon nykyisen lasten ja nuorten mielenterveystilanteen, ymmärtää, että meidän on muutettava lähestymistapaamme mielenterveysongelmiin. Emme voi katsoa lapsen mielenterveysongelmia ensisijaisesti hänen ongelminaan, vaan ennen kaikkea haitallisen, laiminlyövän, väkivaltaa ja uhkia täynnä olevan kasvuympäristön ongelmina. On täysin normaalia, että lapsen selviytymisvasteet herkistyvät ja aktivoituvat, kun hän on väkivallan kohteena tai hänen tarpeisiinsa ei vastata.

Vanhempien ja lasta ympäröivien muiden lähisuhteiden sekä sote- ja kasvatusalan ammattilaisten tärkeimmän tehtävän tulisi olla tukea lasta saamaan väkivallaton, kanssasäätelevä kasvuympäristö, jossa lapsen elämänvoima, oppimiskapasiteetti ja yksilölliset lahjat puhkeavat esiin. Tällöin lapsen aivot kehittyvät hyvin integroituneeksi, yhteistoiminnalliseksi ja sopusointuiseksi kokonaisuudeksi. Integroituneet aivot tukevat mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä. Aivomme muokkautuvat - integroituvat tai "disintegroituvat" eli pirstaloituvat lapsuudessa ja nuoruudessa ihmissuhteittemme ohjaamina. Onneksi tämä muovautuvuus on jossain määrin mahdollista vielä aikuisuudessa (korjaavat kokemukset!).

Aivomme eri osilla on erilaisia tarkoituksia. Ne auttavat meitä lukemattomissa tärkeissä tehtävissä, kuten peruselintoimintojen säätelyssä (unirytmi ja nälkä), tunteiden ilmaisussa, sanattomien viestien havaitsemisessa, terveiden ihmissuhteiden luonnissa, muistamisessa sekä loogisten ajatuksten ja lauseiden rakentamisessa. Aivomme integroituvat monessa eri suunnassa. Esimerkiksi poikittaisessa eli horisontaalisessa integraatiossa aivojen loogisempi vasen aivolohko ja luovempi oikea lohko toimivat tasapainoisesti saumattomassa yhteistyössä. Pystysuuntaisella eli vertikaalisella integraatiolla puolestaan vahvistetaan sitä, että aivojen looginen ajattelukyky säilyy haastavissa tilanteissa ja ihminen kykenee kuuntelemaan myös tunteittensa sekä kehoruumiinsa viisautta ilman tunnejumeja.

Väkivaltaisessa tai lapsen tarpeita laiminlyövässä ympäristössä lapsen kunkin kehitysvaiheen haasteisiin ei vastata, ja hänen aivonsa eri osat eivät integroidu sopusointuisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Osien yhteispeli on puutteellista haitallisen eli pitkäaikaisen toksisen stressin vuoksi. Esimerkiksi mantelitumake, "manta", kehon selviytymisvasteista vastaava tumake, saattaa muuttua kooltaan ja sen yhteydet eri aivojen osiin ovat puutteelliset. Uhkien keskellä se kehittyy yhteistyössä talamuksen eli näkökukkulan kanssa yliherkäksi ja aktivoi nopeasti ja tehokkaasti ainoastaan selviytymisvasteet (ylivireyden/lamaannuksen). Turvallisessa ympäristössä kasvaneella aikuisella puolestaan mantelitumakkeella on paremmat yhteydet eri puolille aivoja, erityisesti aivojen kuorikerrokseen.

Turvattomassa ympäristössä selviytymisvasteiden mukanaan tuomat mielenterveyden haasteet eivät ole epänormaaleja vaan normaaleja sopeutumisilmiöitä suhteessa uhkaavaan ympäristöön, systeemisessä pahoinvoinnin noidankehässä, jossa lasta kohdellaan kaltoin tai hänen tarpeisiinsa ei vastata. Lapsissamme ei ole yleensä lähtökohtaisesti mitään vikaa. Väitän, että tärkein asia, jonka voimme tehdä lasten mielenterveyden eteen on se, että meidän tulee muuttaa ympäristö, jossa lapsi kasvaa myötätuntoisemmaksi. Kanssasäätelyllämme - positiivisessa haltiatarkehässä - heistä voi kasvaa "kokoaivoihmisiä", joiden aivot integroituvat optimaalisesti, ja he voivat hyödyntää koko aivojen kapasiteetin.

Nykyinen elämäntapamme, jossa ympäristössä on paljon uhkatekijöitä emmekä ehdi tai älyä vastata lapsen inhimillisiin tarpeisiin on patologinen. Se ei ole vanhemman vika eikä minkään yksittäisen ihmisryhmän vika. Sen sijaan institutionaaliset rakenteemme ja lapsia laiminlyövä kulttuurimme, jossa hyvinvointia luodaan kaikkein haavoittuvimpien luontokappaleiden kustannuksella, on luotu satojen vuosien kuluessa. On kaikkien meidän vastuulla muuttaa järjestelmän suuntaa sellaiseksi, jossa lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien perustarpeisiin - erityisesti turvallisuuden tarpeisiin - vastataan.

Daniel Siegel ja Tina Pane Bryson kertovat kirjassansa "The Whole-Brain Child" kaksitoista strategiaa, joilla vahvistetaan lapsen aivojen integroitumista. Tärkein niistä on yksinkertaisesti se, että sinulla on kykyä ja aikaa olla hyväksyvästi läsnä lapsillesi. Tämä ei ole välttämättä helppoa vanhemmille, joilla on omasta lapsuudesta nousevaa toksista stressiä, työuupumusta, työttömyyttä tai he ovat jatkuvan somettelun lumoissa.

#traumainformoitu #traumainformoitutyöote #iloajatoivoa #sote #traumatietoisuus #TIT

Lähteet

Siegel, D., & Payne Bryson, T. (2012). The Whole-Brain Child: 12 Revolutionary Strategies to Nurture Your Child's Developing Mind. BANTAM.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.

Heading 1

Heading 2

Heading 3

Heading 4

Heading 5
Heading 6

A rich text element can be used with static or dynamic content. For static content, just drop it into any page and begin editing. For dynamic content, add a rich text field to any collection and then connect a rich text element to that field in the settings panel. Voila!

  • point 1
  • point 2

bold-italic

Blogi ja videot

Video 44. Pioneereja maailmalta, Daniel Siegel

Nyt esittelemme keskeisen integratiivisten tieteiden pioneerin ja tieteenharjoittajan Daniel Siegelin.

Video 43. Sosiaalis-emotionaalinen oppiminen, traumat ja hyvinvointi

Videolla avataan Daniel Siegelin sosiaalis-emotionaalisen oppimisen prosessia inhimillisen hyvinvoinnin ja traumojen näkökulmasta.

Video 42. Holistinen ihmiskäsitys hyvinvoinnin perustana - Hyvinvoinnin kolmio

Tällä videolla jatketaan ihmiskäsitys- ja hyvinvointiteemalla otsikolla Holistinen ihmiskäsitys inhimillisen hyvinvoinnin perustana.