6.7.2025 Kati Sarvela

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka syvällisesti turvallisuuden kokemus muovaa meitä, niin yksilöinä kuin yhteiskunnan jäseninäkin? Polyvagaaliteorian kehittäjän, psykologi Stephen Porgesin mukaan turvallisuus ei ole vain mukava olotila, vaan elintärkeä biologinen edellytys kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillemme. Kun tunnemme olomme turvalliseksi, kehomme fysiologinen tila muuttuu tavalla, joka optimoi homeostaasin – elimistömme tasapainon ja toipumisen. Tämä tila edistää terveyttä ja palautumiskykyämme potentiaalisesti traumatisoivista tilanteista.

Nykyaika ja turvattomuuden aalto

Valitettavasti nykymaailmassa yhä harvempi meistä tuntee olonsa aidosti turvalliseksi. Elämme jatkuvassa kiireessä, informaatiotulvassa sekä sosiaalisten paineiden ja poliittisten ristiriitojen ristiaallokossa. Tämä näkyy hälyttävänä nousuna traumaattisissa kokemuksissa, kroonisessa stressissä, tunnereaktiivisuudessa, erilaisissa ahdistustiloissa ja heikentyneessä fyysisessä sekä sosiaalisessa terveydessä.

Kun tunnemme olomme turvattomiksi tai uhatuiksi, selviytymisvasteemme aktivoituvat. Kehomme optimoi puolustautumisen aktivoimalla ”taistele tai pakene" -tilan tai lamaannuksen. Tämä tapahtuu häiriinnyttämällä homeostaasia eli se tapahtuu toipumisen, hyvinvoinnin ja palautumiskykymme kustannuksella. Mikäli meiltä riistetään mahdollisuus kokea turvaa, ryöstetään meiltä samalla terveyttä, hyvinvointia ja  kykyä mielenrauhaan.

Vireystilat tarttuvat – autonomisten hermostojen kaikukammio

Eräs Porgesin teorian kiehtovimmista oivalluksista on, että koemme olomme sitten turvalliseksi tai turvattomaksi, kehomme viestii jatkuvasti ei-tietoisella tasolla kokemuksiamme muille – myös lapsillemme. Vireystilamme tarttuvat sosiaalisesti peilausilmiöiden kautta. Elämme ikään kuin autonomisten hermostojen kaikukammiossa, jossa toistemme fysiologiset tilat resonoivat keskenään. Näissä kammioissa tuntemuksemme voivat vääristyä ja muuttaa käyttäytymistämme tiedostamattamme. Tällöin aktivoituu evolutiiviset selviytymisvasteemme.

Neuroseptio ja turvallisuusvihjeet

Onneksi meillä on mahdollisuus vaikuttaa näihin peilaus ja resonanssi-ilmiöihin. Voimme tietoisesti hyödyntää neuroseptiota – kehomme sisään rakennettua "turvatutkaa". Kehon turvatutkaan voidaan vaikuttaa tehokkaasti turvallisuusvihjeillä, kuten rauhoittavilla äänillä, miellyttävillä visuaalisilla mielikuvilla, tutuilla tuoksuilla ja taiteella (=aistimodulaatio). Nämä, ja monenlaiset vagushermo harjoitukset, voivat tarjota voimakkaita työkaluja autonomisen hermostomme tilan säätelyyn. Kun tulemme tietoiseksi reaktioistamme, voimme käyttää tätä tietoa vahvistaaksemme omaa turvallisuuden kokemustamme. Tämä mahdollistaa tasapainoisemman, toiveikkaamman ja onnellisemman navigoinnin erilaisten kaikukammioiden maailmoissa.

Erilaiset lähtökohdat ja trauman jähmettyminen

Meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat resilienssin suhteen. Siksi sama tapahtuma voi olla yhdelle syvästi traumatisoiva, kun taas toinen selviää siitä vähäisellä kärsimyksellä. Monien mielenterveysongelmien ja fyysisten vaivojen takana on heikentynyt resilienssi ja taipumus kokea turvattomuutta. Kun tunnemme itsemme uhatuiksi, reagoimme usein tiedostamattomasti jähmettymällä, lamaantumisella tai dissosioitumalla. Nämä selviytymisreaktiot kaventavat ajatteluamme, katkaisevat yhteytemme kehoon ja tähän hetkeen, ja ne ovat tietoisen kontrollimme ulkopuolella. Emme voi ajattelemalla luoda itsellemme turvaa, vaan tarvitsemme sen luomiseen kokemuksellisia harjoitteita.

Kehoturva on perusta hyvinvoinnille

Turvallisuuden tunnetta vahvistamalla edistämme myötätuntoa sekä parannamme mielenterveyttä ja fyysistä hyvinvointia. Turvallisuuden kokemus on syvästi kehollinen kokemus – siksi kutsumme sitä kehoturvaksi. Kun asetumme kehoomme, vahvistaen kehotietoisuutta, tämä tukee kykyämme oppia, rentoutua, kuntoutua ja olla toimeliaita.

Tämän oivaltaminen voi ohjaa meitä paitsi yksilötasolla, myös laajemmin koko yhteiskunnassa. Se voi vaikuttaa myönteisesti siihen, kuinka suunnittelemme ja rakennamme instituutioita, kuten kouluja, sairaaloita, klinikoita, riippuvuuspalveluita, työympäristöjä ja jopa vankiloita. Kun ymmärrämme turvallisuuden merkityksen myös rakenteissa, voimme luoda ympäristöjä, jotka edistävät kansalaisten homeostaasia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, eivätkä ruoki uhkajärjestelmää.

Kanssasäätely ja yhteiskunnan vastuu

Me olemme toisiamme kanssasääteleviä eläimiä – se on sisäänkirjoitettu evoluutiohistoriaamme ja DNA:hamme. Turvallinen sosiaalinen käyttäytyminen aktivoi tehokkaasti turvaa välittävää vagus-hermon haaraa, joka puolestaan jarruttaa selviytymisvasteitamme kuten reaktiivista käyttäytymistä. Tämä hermo kontrolloi sosiaalista käyttäytymistämme, kuten äänen sävyä, ilmeitä ja kykyämme kuunnella toisia. Kun tunnemme turvattomuutta, meillä on vaikeuksia välittää turvaa muille, ja usein uhkaa kokevat ihmiset tartuttavat uhan tunteen ihmissuhteittensa kaikukammioissaan eteenpäin.

Valitettavasti poliitikot ja mediavaikuttajat käyttävät valitettavan usein hyväkseen turvattomuuden kokemustamme ja selviytymisvasteitamme, voimistaen negatiivisia kaikukammioita ja syventäen yhteisöllistä uhan tunnetta. Jotta voimme rakentaa positiivisten tunteiden ja turvan kaikukammioita, meidän on meidän oltava kulttuurisesti nöyriä, tiedostettava omat selviytymisvasteemme ja saatettava itsemme tietoisesti turvan tilaan.

Turvaa välittävää vagus-hermon haaroja yhteyksineen voidaan tosiaan vahvistaa monin eri harjoituksin: syvällä hengityksellä, äänenkäytöllä (laulu, hyräily), sosiaalisten yhteyksien vaalimisella ja taidelähtöisillä menetelmillä. Siksi leikki ja luovat taidelähtöiset menetelmät ovat kouluissa niin tärkeitä – ne edistävät oppimista, auttavat ihmisiä säätelemään paremmin selviytymisvasteitaan ja vahvistamaan sisäistä turvallisuuttaa.

Ymmärrys turvan hermostollisesta olemuksesta on tarpeellista kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Sen luominen on meidän kaikkien vastuulla: Turvan ja positiivisten tunteiden kaikukammiot ovat investointeja parempaan tulevaisuuteen ja eettisesti kestävään hyvinvointiin.

‍

‍

Lähteet

Stephen W. Porges ja Seth Porges, (2023).  Our Polyvagal World - How Safety and Trauma Changes us, W.W. Norton & Company Inc. Kindle-versio

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin