Kati Sarvela 17.6.2025

‍

Seuraavassa reflektoin Louis Cozolinon ym. (2024) ja Haley Peckhamin (2023) ajattelua. Peckham esittelee artikkelissaan neuroplastisen narratiivin – evoluutiopsykologialle ja neurotieteille perustuvan, ei-patologisoivan käsitteellisen näkökulman, joka tarjoaa selkeän tavan ymmärtää traumailmiöitä ja niihin reagointia traumainformoidun työotteen puitteissa. Louis Cozolino puolestaan yhdistää elimistön homeostaasin sosiostaasiin, tasapainoisiin ja ravitseviin ihmissuhteisiin.

"Neuroplastinen narratiivi"  (Pecham 2023) tarjoaa tieteellisen viitekehyksen, joka validoi ja vahvistaa traumainformoidun hoidon ydinteesejä selittämällä, miten trauma vaikuttaa aivoihin ilman puutteisiin perustuvaa tai leimaavaa kielenkäyttöä. Näin ollen Peckhamkin korostaa harmonisen sosiaalisen ympäristön merkitystä toipumisessa ja myönteisten, elämänlaatua parantavien muutosten aikaansaamisessa. Traumainformoidusta näkökulmasta neuroplastisen narratiivin keskeisiä argumenttejä ovat:

1. Traumareaktiot ovat ympäristöön mukautuvaa neuroplastisuutta

Keskeinen ajatus on, että aivojen reaktiot vastoinkäymisiin, haitallisiin, epäsuotuisiin - usein ylisukupolvisiin - kokemuksiin, eivät edusta rikkinäisyyttä tai patologiaa. Kysymyksessä on pikemminkin yksilön ympäristöön mukautuvat aivojen muovautuvat eli neuroplastiset muutokset. Tämä tarkoittaa, että aivot ovat toksisen stressin, ylivoimaisten kokemusten vuoksi, järjestäytyneet uudelleen. Ne ovat rakentaneet tilaanteeseen sopivia uskomuksia ja käyttäytymismalleja niillä resursseilla, joita kyseisellä henkilöllä on tuolloin ollut. Ne ovat yksinkertaisesti auttaneet yksilöä selviytymään näissä sietämättömissä olosuhteissa. Nämä muutokset ovat olleet hyödyllisiä selviytymisen kannalta uhkaavassa ympäristössä, mutta ne saattavat muuttua hyödyttömiksi, tai jopa haitallisiksi turvallisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Neuroplastiset muutokset ovat normaaleja evoluutiobiologisia reaktioita epänormaaleihin olosuhteisiin.

2. Trauman ja sen oireiden riisuminen sairauden kaavusta eli depatologisointi

Käsittelemällä traumareaktioita ympäristöön mukautuvina reaktioina "Neuroplastinen narratiivi" pyrkii vähentämään leimautumista, häpeää ja itsesyytöksiä. Joskus mielenterveysongelmasta kärsivä voi kokea diagnoosin jopa raskaampana leimana kuin mielenterveyden haasteensa. Sen sijaan, että oireita kuten reaktioherkkyyttä, dissosiaatiota tai tunne-elämän säätelyhäiriötä pidettäisiin vikoina, ne ymmärretään aivojen yrityksinä selviytyä.Tämä näkökulma sopii traumainformoidun lähestymistavan paradigmasiirtymään, jota kuvataan usein ammattilaisen asenteen muutoksena suhteessa asiakkaaseen. Emme pohdi mielessämme “Mikä asiakkaassa on vikana?”, vaan sen sijaan "Mitä hänelle on tapahtunut? Mitä hän on kokenut? Mitä hän parhaillaan kokee?".

3. Kontekstin, sosiostaasin ja ympäristön rooli

Aivot muokkautuvat jatkuvasti ympäristön vaikutuksesta. Siksi traumaattiset kokemukset johtavat neuroplastisiin muutoksiin, jotka heijastavat kyseisen ympäristön vaatimuksia.Traumainformoitu lähestymistapa tunnistaa, että toipuminen epäsuotuisista kokemuksista edellyttää ympäristön muuttamista turvallisuuden kokemusta vahvistavaksi sekä terveitä sosiaalisia suhteita edistäväksi. Tämä mahdollistaa uusia, ympäristöön mukautuvia neuroplastisia muutoksia. Sosiostaasi on Louis Cozolinon käsite, joka kuvaa sosiaalisten suhteiden roolia aivojen ja kehon tasapainon ylläpitämisessä (esimerkiksi sydämen sykevälivaihtelu ja suolisto). Cozolinon mukaan ihmisaivot ovat syvästi sosiaalinen elin. Ravitseva vuorovaikutus, jossa lapsi saa kokea olevansa osa yhteisöä, “heimoa”,  on välttämätöntä hänen homeostaasinsa kuten toksisen, haitallisen stressin säätelylle. Toisin sanoen, hyvinvoiva hermosto ja keho tarvitsevat jatkuvaa sosiaalista "virittyneisyyttä" ja turvallisia yhteyksiä pysyäkseen tasapainossa. Näin Louis Cozolino laajentaa homeostaasin käsitettä yksilöstä sosiaaliseen ympäristöön.

4. Vahvuuksien ja resilienssin korostaminen

Neuroplastinen narratiivi tunnistaa luonnostaan aivojen kyvyn muuttua ja mukautua (plastisuus) perustavanlaatuisena vahvuutena. Aivomme ovat erittäin muovautuvat, ja korjaavilla, ravitsevilla ja terveillä ihmissuhteilla voimme edistää toipumista haitallisista kokemuksistamme. Kyse ei ole puutteen korjaamisesta, vaan olosuhteiden edistämisestä, jotka auttavat aivoja oppimaan ja uusiutumaan terveemmillä ja ajankohtaisemmilla toimintamalleilla. Se siirtää painopisteen yksilöiden vioista ja puutteista luontaiseen resilienssiin ja mukautumiskykyyn, jopa niiden kohdalla, jotka ovat kokeneet merkittävää traumaa.

‍

Vaikutukset traumainformoituihin lähestymistapoihin

Neuroplastinen narratiivi tarjoaa biologisen perustan olemassa oleville traumainformoiduille periaatteille. On ratkaisevan tärkeää, missä hermostollisessa tilassa elimistömme on, koska tämä tila muovaa narratiiviamme, ja toisaalta narratiivimme vastavuoroisesti muovaa biologiaamme. Esimerkiksi kroonisen uhan aivoihin jättämien jälkien ymmärtäminen korostaa kehollisen turvallisuuden kokemuksen tarvetta kaikissa ympäristöissä, jotta ihmisten resilienssin vahvistuminen mahdollistuisi. Elämää kannatteleva narratiivi ja kestävä hyvinvointi ei nouse ylivireistä tai lamaantuneista tiloista käsin.

Traumainformoitu lähestymistapa korostaa ennustettavuuden, luotettavuuden, valinnanvapauden, yhteistyön, kumppanuuden ja voimaantumisen tärkeyttä. Näin luodaan ympäristöjä, jotka helpottavat positiivista neuroplastista muutosta ja auttavat yksilöitä siirtymään pois epäajankohtaisista selviytymisvasteistaan. Lähestymistapa ehdottaa, että tehokkaiden interventioiden tulisi keskittyä psykoedukaatioon ja kokemukselliseen oppimiseen, jotta  luodaan uusia, aivoja muovaavia voimaannuttavia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia.

‍

Lähteet

Cozolino Louis, Drulis Chloe ja Samuelson Carly (2024). The Social Brain kirjassa The Handbook of Trauma-Transformative Practice: Emerging Therapeutic Frameworks for supporting Individuals, toimittanut Tucci Joe, Mitchell Janise, Porges Stephen W. Ja Tronic Ed, Jessica Kingsley Publishers

Peckham, Haley (2023). Introducing the Neuroplastic Narrative: A non-pathologizing biological foundation for trauma-informed and adverse childhood experience aware approaches. Frontiers in Psychiatry, 14, 1103718. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2023.1103718

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin