Ostrakismi työpaikalla

”OSTRAKISMI on universaali ilmiö, jota ilmenee kaikissa ikäluokissa ja kulttuureissa sekä erilaisissa organisaatioissa. Se on muihin haitallisiin käyttäytymisen muotoihin verrattuna selkeästi hienovaraisempaa ja siksi usein vaikeaa tunnista”, kirjoittavat Sirpa M. Manninen ym.  Heidän artikkelissaan tarkastellaan erityisesti työssä ilmenevää ostrakismia, jolloin puhutaan työpaikkaostrakismista. Sillä viitataan kirjoittajien mukaan tapahtumaan, jossa työntekijä havaitsee tai kokee sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ulossulkemista, eristämistä tai hylkäämistä muiden työyhteisön jäsenten toimesta. Tämän seurauksena osallisuus työyhteisöön heikkenee. Työpaikkaostrakismia esiintyy heidän mukaansa valitettavan paljon suomalaisissa sairaaloissa, mikä syö niiden työviihtyvyyttä.

Tyypillisiä esimerkkejä työpaikkaostrakismin ilmenemismuodoista ovat seuraavat: vältetään katsekontaktia, vaietaan, jätetään kutsumatta mukaan lounaalle, ohitetaan toisen ehdotukset kokouksessa tai tehdään muita sellaisia toimia, jotka estävät tai hidastavat henkilön sitoutumista organisaatioon, vaikka toisen huomioiminen olisi sosiaalisesti kohteliasta. Artikkelissa todetaan, että on myös tiedostamatonta ostrakismia, joka voi tapahtua sen vuoksi, että olet niin uppoutunut omaan työhösi, että jätät huomioimatta muita ihmisiä. Tämän kyllä tunnistan tapahtuneen lukuisia kertoja omassakin käyttäytymisessä. Joskus sitä uppoutuu niin syvällisesti omaan työflowhonsa, että menettää yhteytensä muihin.

Traumainformointi saattaisi olla tässäkin asiassa hyödyksi. Itselleni tämä käyttäytyminen lokeroituu traumalähtöisesti organisoituvaan organisaatiokulttuurin. Työpaikkaostrakismillahan on todettu olevan tuhoisia vaikutuksia yksilön työasenteisiin, työkäyttäytymiseen, työssä suoriutumiseen, työhyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen. Työpaikkaostrakismin on todettu lisäävän myös henkilökunnan vaihtuvuutta. Traumalähtöinen käyttäytyminenhän nimenomaan rikkoo yhteisöllisyyttä ja syö osallisuuden tunnetta.

Eikö tämän kaltainen ostrakismille rakentuva syrjivä toiminta kerro, että organisaatioon on kasaantunut toksista stressiä, joka voi juontaa sekä työntekijöiden että työyhteisöjen aikaisempiin haavoittuvuustekijöihin sekä työn kuormittavuuteen. Sinänsä ei ole  ihme, että terveydenhuollon organisaatioihin, kuten sairaaloihin, kasaantuu herkästi haitallista stressiä, varsinkaan Covid-19 kaltaisten pandemioiden aikana ja jälkeen. Uskoisin, että juuri tämä korkea stressitaso lienee eräs merkityksellinen selitys, miksi ihmisiä valuu parhaillaan muille aloille. Meillä ei tunnu olevan riittävästi tahtoa kouluttaa ihmisiä traumainformoituun positiiviseen pedagogiikkaan: traumatietoisuuteen, resilienssin vahvistamiseen ja myötätuntoisen, toivon työkulttuurin rakentamiseen. En usko, että tiedostavat ja hyvinvoivat työntekijät, hyvin johdetuissa organisaatiossa, osallistuvat ostrakismin kaltaiseen toimintaan, ainakaan tietoisesti.

Lähteenä olevan artikkelinkin  mukaan työpaikkaostrakismin tunnistaminen työyhteisössä on tärkeää erityisesti johtamisen näkökulmasta, sillä organisaatioissa, joissa ei kyetä tunnistamaan ja valvomaan mahdollista työpaikkaostrakismia, esiintyy todennäköisemmin muun muassa työntekijöiden kyynistymistä, organisaatioon sitoutumattomuutta, työntekijöiden vaihtuvuutta ja työpaikan turvatonta ilmapiiriä. Vastalääkkeeksi artikkelissa ehdotetaan huumoria ja positiivisen työasenteen ja korkean työmotiivien omaavien henkilöiden hyödyntämistä. Itse tarjoaisin lääkkeeksi traumainformoitua positiivista pedagogiikkaa, joka on parasta toksisen stressin vastalääkettä lähes kaikkeen pahaan, mitä haitallinen stressi saa ihmisten käyttäytymisessä aikaiseksi.

#ostrakismi #työpaikkaostrakismi #sosiaalinenvuorovaikutus #vuorovaikutus #traumainformoitu #traumatietoinen

Lähteet

Manninen, S. M., Koponen, S., Sinervo, T., Kouvo, A-J., & Laulainen, S. (2023). Työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevat tekijät sairaalaorganisaatiossa. Työelämän tutkimus 21 (1) 2023. Artikkeli. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/109916/77908?fbclid=IwAR1KIMIv_zKV_nqSQ3EdTs7E_M-IpjC_EB5nwfBYjnnzJK5Nlnzhh20AD6k

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.

Heading 1

Heading 2

Heading 3

Heading 4

Heading 5
Heading 6

A rich text element can be used with static or dynamic content. For static content, just drop it into any page and begin editing. For dynamic content, add a rich text field to any collection and then connect a rich text element to that field in the settings panel. Voila!

  • point 1
  • point 2

bold-italic

Blogi ja videot

Aivomielen arkeologiaa – Sukellus alkuemootioihin

Tällä kertaa pureudun AivoMielen arkeologiassa nimenomaan primaariseen affektiiviseen järjestelmään eli geneettisesti meihin ihmisiin jo valmiiksi ohjelmoituihin alkuemoo

Lue lisää
Aivomielen arkeologiaa – tunnekehoyhteys

Näihin aikoihin saakka mielenterveyden ammattilaiset ovat luottaneet monenlaisiin teorioihin, joista mikään ei ole eheä tai täysin pätevä. Psykiatria nojaa diagnostisiin

Lue lisää
Traumainformoitu positiivinen pedagogiikka (TIPP)

Olemme Minna Katajamäen kanssa yhdessä kehittäneet traumainformoidun työotteen mallia (TIPP - traumainformoitu positiivinen pedagogiikka)

Lue lisää