Pitkällisen koulutusyhteistyön lomassa olemme Minna Katajamäen kanssa yhdessä kehittäneet traumainformoidun työotteen mallia (TIPP - traumainformoitu positiivinen pedagogiikka) lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille. Toki tämä malli sopii varsin hyvin myös pienten lasten vanhemmille.

Vastalääkettä lasten ja nuorten tyydyttämättömiin tarpeisiin ja haitallisiin kokemuksiin on terapeuttisten periaatteiden integroiminen toimintaan kaikilla tasoilla yksilöistä yhteiskuntaan. Tällä hetkellä meillä on instituutioissamme vakavia rakenteellisia ongelmia, jotka ruokkivat stressiä ja sairastavuutta lapsuudesta lähtien. Tämä on erityisen merkittävää syrjityissä ihmisryhmissä kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöissä sekä muiden ylisukupolvisista taakoista kärsivien ihmisryhmien keskuudessa. Sote-palvelut eivät tule koskaan riittämään eikä oppimistulokset paranemaan, ellemme puutu pahoinvointimme juurisyihin.

Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten ensisijainen tehtävä ei ole korjata lapsia, vaan yhdessä vanhempien kanssa luoda lapsille turvallisia ja vakauttavia ympäristöjä, joissa kaikkien on mahdollista kukoistaa omalla ainutkertaisella tavallaan. Meidän on vahvistettava traumatietoisesti kaikkien resilienssiä, toivoa, myötätuntoa ja iloa. On siis täysin mahdollista luoda lasten ja perheiden ympärille otollisia turvallisia tiloja, jotka mahdollistavat inhimillisen kasvun sekä hyvinvoinnin ja terveyden optimoitumisen.

Nykyisessä järjestelmässä sysätään valtava määrä energiaa väkivallasta (myös rakenteellisesta väkivallasta!) sekä lasten ja perheiden tarpeiden laiminlyönnistä nousevien ongelmien jälkihoitoon. Tiedämmehän, kuinka paljon enemmän lapsuusiän traumatisoitumisesta tai lapsuuden haitallisista kokemuksista kärsivillä lapsilla on mielenterveysongelmia, sosiaalisia ongelmia, oppimishäiriöitä ja kroonisia sairauksia. Kehittämämme traumainformoitu positiivinen pedagogiikka on sitä, että ymmärrämme, että väkivallan ja muiden odottamattomien haitallisten tilanteiden aiheuttama inhimillinen kärsimys on osa ihmiselämää. Traumatisoitumisen ei kuitenkaan tarvitse olla kohtalomme.

Haavoittavien kokemusten vaurioita voidaan korjata kaikilla ekosysteemin tasoilla yksilöistä yhteiskuntaan, sydänyhteyden, turvan, myötätunnon ja toivon vahvistamisen kautta. On välttämätöntä pohtia myös, miten nykyinen sote- ja kasvatusjärjestelmä itsessään on traumatogeeninen eli marginalisoiva ja toksista stressiä tuottava. Traumainformoitu työote demokratisoi käsitteen trauma monialaisen yhteistyön kohteeksi, jossa myös tuettavien perheiden ja lasten eletyt kokemukset nähdään ja kuullaan. Parhaimmillaan traumainformoitu lähestymistapa voi vahvistaa myös vanhempien ja ammattilaisten omaa resilienssiä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Traumainformoidussa työotteessa panostetaan vanhempien ja ammattilaisten omaan hyvinvointiin, koska se ei ole irrallinen asia lasten hyvinvoinnista. Systeemisesti ajatellen on järjenvastaista, että ylikuormittuneet ammattilaiset tarjoavat palveluita stressin oireista kärsiville lapsille ja perheille. Traumainformoidun TIPP- mallin nostamme esille ensi kertaa Aluehallintoviraston kanssa toteutetussa koulutuksessamme:https://eventilla.avi.fi/event/bJKMX

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

‍

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.