Nykyinen yksilökeskeinen ajattelu, jossa mitataan suoritteita ja sammutellaan tulipaloja, ei rakenna pohjaa hyvinvointialueiden kestävälle palvelukehitykselle eikä inhimillisille ja kustannustehokkaille palveluille. Päinvastoin, voidaan jopa pohtia, missä määrin tämä luontoa ja ihmistä riistävä sekä hänen psyykkisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin mitätöivästi suhtautuva mekanistinen hoitotapa syö meiltä terveen ja turvallisen olemisen, myötätunnon ja hyvinvoinnin perusteita.

Mitä tarkoitan tulipalojen sammuttelukulttuurilla? Lukuisat tutkimukset, erityisesti tutkimukset lapsuuden haitallisista kokemuksista (ACE-tutkimukset) ovat osoittaneet, kuinka keskeisessä merkityksessä lapsen ekososiaalinen ympäristö on terveyden, mielenterveyden, riippuvuuksien ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Mikäli ekososiaalisiin tekijöihin kuten toksisen stressin ennaltaehkäisyyn ei puututa riittävän varhain ihmisen elämässä, muuttuvat nämä moninaiset systeemiset riskitekijät monenlaiseksi pahoinvoinniksi kuten sairastavuudeksi.

Kuviossa 1 on kuvattu tulipalojen sammutteluun keskittyvä nykyinen hyvinvointijärjestelmä.

Kuvio 1. Nykyinen tulipalojen sammutteluun keskittyvä hyvinvointijärjestelmä

Kohti hyvinvointia ja terveyttä edistävää yhteiskuntaa – Traumainformoitu työote

Hyvinvointialueiden ensisijaisen päämäärä ei ole maksimaalinen suoritteiden ja palveluiden tuottaminen, vaan sairastavuuden ja muun pahoinvoinnin ennaltehkäisy sekä palveluntarpeen minimointi. Terveydenhuollon ensisijainen tehtävä ei siis ole tuottaa pelkästään palveluja tehokkaasti, vaan ennenkaikkea tuottaa monialaisessa yhteistyössä maksimaalisesti terveyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia siten, että palvelunkäyttäjien osallisuus toteutuu.

Traumainformoitutyöote (TIT) pureutuu kärsimyksemme juurisyihin: haavoittuvuustekijöihin ja terveyden sosiaalisiin määrittelijöihin, jotka on kuvattu kuviossa 2 (mukaellen CIFS Health (Copenhagen Institute for Future Studies).

‍

Kuvio 2. Traumainformoitu työote ja terveyden sosiaaliset määrittelijät

Paradigmasiirtymä

Traumainformoitu lähestymistapa on paradigmasiirtymä kokonaisvaltaiseen systeemiseen ihmiskuvaan, jossa pureudumme väkivallan, terveys-, mielenterveys-, oppimis- ja ekososiaalisten ongelmien juurisyihin.

Mitä tarkoittaa paradigmasiirtymä? Se tarkoitaa sitä, että lähdemme katsomaan terveyteen liittyviä hyvinvoinnin perusehtoja kokonaisvaltaisesta eli holistisesta näkökulmasta käsin. Näin on mahdollista tuottaa sekä inhimillisempiä että kustannustehokkaampia palveluja. Käytännössä tämä merkitsee siirtymistä epäterveistä siiloista ja kilpailukulttuurista yhteistoiminnallisten hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.

Paradigmasiirtymä edellyttää, että ammattilaiset kykenevät irrottautumaan hetkeksi omista mentaalisista malleistaan ja katsomaan asioita yhdessä monialaisesti lintuperspektiivistä käsin – luovasti, dialogisesti ja systeemiälykkäästi. Systeemiäly on kykyä ja herkkyyttä toimia älykkäästi osana ekososiaalisia systeemejä. Hyvinvointialueiden hallinnoissa ja organisaatioissa tämä tarkoittaa myös niistä asioista puhumista, joista olisi mukavampi vaieta. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ylisukupolviset taakat, riippuvuudet, vihapuhe ja väkivalta. 

#traumainformoitu #iloajatoivoa #hyvinvointialue#sote #traumatietoisuus #TIT

Lähteet

Youtube. (2023). December 2022 CTIPP CAN Call on the Equitable Long-Term Recovery and Resilience Plan & Messaging. https://www.youtube.com/watch?v=s8tYrcAtBTI

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.

‍