Ryhmien, kuten organisaatioiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan voidaan ajatella toimivan kuin biologinen organismi. Yksilöt liittyvät toinen toisiinsa esimerkiksi peilisolujen, suhteellisen niin kutsutun ”interpersonaalisen” biologian kautta. Sisäiset kokemuksemme ovat liittyneitä muiden ihmisten sisäisiin kokemuksiin. Näin ollen me usein jaamme ryhmässä aivojemme tilat. Tai oikeastaan psykiatri Dan Siegelin ajatuksia lainaten, "aivokehomme" (brainbody). Aivojemme tilat kun ovat aina myös kehollisia tiloja. Toisin sanoen aivan kuten yksilön toiminta on tilasidonnaista, myös mikä tahansa ryhmä voi toimia tilasidonnaisesti, riippuen onko se vaikkapa onnen, vihan, yksinäisyyden tai pelon tilassa. Tunnetilamme tarttuvat ryhmän sisällä. 

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä. Tällöin ryhmän kyky oppia, ratkaista ongelmia ja keksiä uusia luovia ratkaisuja heikkenee. Kun ryhmän jäsenet kykenevät yhdessä, vaikkapa aktiivisen sosiaalisen liittymisen sekä tietoisuustaitojen kautta säätelemään ryhmän tilaa levolliseksi, vireystilaikkunan sisälle, sen tulevaisuuden näkymät ovat jotakuinkin ennustettavia, sen jäsenet kykenevät abstraktiin, rationaaliseen ja luovaan, innovatiiviseen ajatteluun.
‍

‍
Eräs tärkeä traumainformoitujen yhteisöjen  tehtävä on auttaa yhteisön jäseniä ja asiakkaita tuntemaan olonsa ryhmässä turvalliseksi, jotta he yhdessä kykenevät tekemään uusia, rationaalisia, ihmiskunnan ja yksilön kannalta kokonaisvaltaisesti viisaita ratkaisuja. Arvostava moniammatillinen dialogi erilaisten maailmankatsomusten välillä on keskeisessä asemassa tässä muutosprosessissa. Jos yhteisössä vallitsee alistavat rakenteet, jatkuva kilpailun, epävarmuuden ja toivottomuuden ilmapiiri, ryhmän tulokset eivät ole optimoitu.

Traumainformoidun järjestelmän eräs keskeinen perususkomus on, että olemme tekemässä yhteiskunnallisissa instituutioissa ja organisaatioissa myötätuntoista yhteistyötä, emmekä vain kilpailemassa keskenämme.

Eikö pitkällä tähtäimellä soteyksiköissä vallitseva turvallisuuden kokemus ole se, jolla tehdään myös inhimillisesti ajatellen hyvää tulosta ja säästöjä?

#turvapaikka #traumainformoitu #trauma #yhteisöllisyys #myötätunto

Lähteet

Bloom, S., & Farragher, B. (2014). Restoring Sanctuary. A New Operating System of Trauma-Informed Systems of Care. Oxford.

Siegel, D.(2021). Interpersonal Neurobiology From the Inside Out. A Brief Overview of aConsilient Approach to Personal, Public, and Planetary Flourishing. Teoksessa Siegel,D. J., Schore, A. N., & Cozolino, L. Interpersonal neurobiology andClinical Practice. WW Norton Co.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkkosivustoon

‍